Viikate (yhtye)

Hikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Thor.jpg
VAROITUS! – tämä artikkeli on metallimusiikin jumalan, Jurpan suojeluksessa, joten älä vandalisoi sitä, tai hän tulee kännissä riehumaan kotiisi ja pistää paikat tasaisiksi!!!
Jos jostain kumman syystä kuvittelit, että täällä, Hikipediassa, turhien bändien tietosanakirjassa n:o 1, tosiaankin olisi artikkeli jostain kepistä, jonka päässä on terä, ja jolla katkotaan heinää, erehdyit niin surullisesti että se naurattaa. HUAH HUAH HUAH HUAH!!

”En edes muistanut, kuinka paljon sitä on tullut etenkin alkupään tuotannossa lainattua eräältä kolmimiehiseltä yhtyeeltä.”

~Kaarle Viikate, Kuutamourakat-kokoelman kansivihko

Viikate on Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus -yhtyeen kopio. Se on myös työkalu, mutta koneistuksen aikakaudellahan ei ole aktuellia puhua mistään niin vulgääristä kuin fyysinen ponnistelu. Yhtye soittaa heavy metal-iskelmä-rautalankaa hitaalla tempolla todennäköisesti siksi, etteivät bändin pojat osaa soittaa sen nopeammin. Viikatteella jokainen kappale alkaa synkällä kitaraintrolla, puolivälissä saamme kuunnella synkkää kitarariffiä, hieman ennen loppua nautiskellaan synkän kitarasoolon parissa ja kappale loppuu synkkään särökitaran karjuntaan.

Nykyään, Viikatteen pienimuotoisen uudistumisen jälkeen, yhtyeen ohjelmistoon on ilmestynyt hitaan laahauksen ohelle myös yksi nopea kappale. Tämä kappale koostuu Motörheadin Ace of Spades -kappaleesta tutusta rumpukompista, nopeasta, sahaavasta kitarariffistä, ylinopeista rautalanka-tilutussooloista sekä vokalistin, kitaristin ja taiteellisen vastaajan virkaa hoitavan Kaarlen yrityksistä kuulostaa todella vihaiselta, vakuuttavalta ja aggressiiviselta. Tämäkin kappale on julkaistu tähän päivään mennessä jo noin kaksikymmentä kertaa. Ensimmäisen kerran se julkaistiin nimellä Tie vuonna 2005, siitä eteenpäin sama kappale on tehty uudestaan ja uudestaan mm. otsikoilla Nämä herrasmiehet, Ajakaa!, Yökunnaat ja Padat. Tähän sarjaan voidaan laskea myös Viikatteen varhaisempaan tuotantoon lukeutuva instrumentaali Hiljaisten Seiväshyppääjien Kerho johon kuulu pateettinen rautalankakitarariffi, runsaasti rumpujen symbaalien kolistelua sekä lukuisia antikliimakseja joissa biisi lopetetaan ja äkkiä aloitetaankin kappale alusta. On epäselvää missä kappale aloittaa toiston alusta ja missä tulee edellä kuvailtu "tyylikeino".

Koska Kaarle itse ei osaa huutaa, toisinaan häntä avustamaan on rientänyt joukko ystäviä, kuten Marko Annala, tuo Suomen oma pikku Mike Patton, jonka veret seisauttavan suorituksen voimme kuulla Ajakaa!-kappaleen kertosäkeessä.

Laulujen sanat käsittelevät pääasiassa melankoliaa, surumielisyyttä, kuolemaa, itsemurhaa, yksinäisyyttä, surkeutta ja heikkoutta. Kappaleiden pääasialliset teemat ovat rospuutto, kurkihirret ja hirttäytyminen. Aitoon hevityyliin Viikate on myös coveroinut muun muassa maailman hauskinta yhtyettä Lapinlahden Lintuja, jonka äärettömän hauska kappale Aimon Virsi oli muutettu persoonattoman synkäksi kitaroinniksi. Myös muun muassa venäläinen kansanlaulu Mantšurian kukkuloilla on muutettu persoonattoman synkäksi kitaroinniksi. Sama koskee myös Sylvian joululaulua, Varpusta jouluaamuna ja Suojelusenkeliä. Ensimmäisen tulkitsi Viikatteen oma lupaus Kaarle, keskimmäisen nikotteli Timo Rautiainen ja jälkimmäisen karjahteli kunnon asiaankuuluvalla Jammu-setä-soundilla Jouni Hynynen.

Viikate on myös erikoistunut tekemään todella härskejä Lyijykomppania-plagiaatteja. Merkittävimpiä näistä ovat esimerkiksi sellaiset kappaleet, kuin Hanget (sävellys lähes tasan tarkkaan sama, kuin Lyijykomppanian Linnut), sekä Sepedeus (Lyijykomppania levytti saman kappaleen eri tekstillä varustettuna jo vuonna 1993 nimellä Prometheus). Kaajärven rannat -albumin vinyylipainokselta löytyy myös kappale nimeltä Lyijykomppania, jossa kuullaan kappaleen nimessä mainitulta yhtyeeltä kopioitujen kitarariffien lisäksi kyseisen orkesterin ylistämistä maasta taivaisiin. Mainittakoon, että yhtään rehellistä Lyijykomppania-coveria Viikate ei ole kuitenkaan koskaan tehnyt.

Viikatteessa on neljä jäsentä. Alkujaan heitä oli vain kaksi – Kaarle, jonka tehtävänä oli tehdä mahdollisimman paljon Lyijykomppaniaa ja Timo Rautiainen & Trio Niskalaukausta kopioivia biisejä, soittaa kitaraa ja laulaa mahdollisimman monotonisesti ja värittömästi, sekä Simeoni, jonka oli tarkoitus lyödä rumpua niin kovaa, kuin hän vain ikinä jaksoi. Myöhemmin Kaarle ja Simeoni huomasivat, että on hyvä olla muitakin soittimia kuin synkkä kitara ja rummut, joten siihen asti vain yhtyeen keikkakokoonpanossa synkistelleet kitaristi Urpo ja basisti Pervo päätettiin ottaa mukaan synkistelemään myös levyille.

Vaikka lähes kaikki Viikatteen julkaisut ovat EP-levyjä, yhtye julkaisi kuitenkin vuoden 2007 aikana 2-osaisen Marraskuun lauluja -trilogian, joka siis koostuu kahdesta studioalbumista. Ensimmäinen osa, yllättäen nimeltään Marraskuun lauluja I, koostui siitä jo aiemminkin mainitusta nopeasta biisistä sekä Teräsbetoni-plagiaateista Susitaival ja Vyö. Toinen osa, lokakuun viimeisenä päivänä julkaistu, vielä yllättävämmän nimen omaava Marraskuun lauluja II taas oli juuri sitä, mitä Viikate on aina ollut ja tulee olemaan – synkkää särökitaraa, Agents-sooloja ja laahaavaa tempoa. Mainittakoon, että Me olemme myöhäiset -singlen b-puoleksi päätynyt Mintun ja Vernerin häävalssi on kappaleena parempi, kuin yksikään itse albumille päätynyt raita.

Viikate-faktoja[muokkaa]

  • Kaarle ja Simeoni saivat idean perustaa yhtyeen ollessaan katsomassa Lyijykomppanian viimeistä keikkaa silloisella kokoonpanollaan. Lyijykomppanian vaikutus ei silti juurikaan kuulu yhtyeen musiikissa.
  • Yhtyeen kotisivuilla on taustamusiikkina sian röhkinää
  • Viikatteen jäsenet ovat pelimanneja
  • Viikatteen keikat ovat iltamia
  • Viikatteen Internet-kauppa on kyläkauppa
  • Viikate käyttää esiintymisasuinaan mustia pukuja ihan vaan siksi, että Lyijykomppaniakin tekee niin
  • Viikatteen alkuvuosina yhtyeen tavaramerkki oli, että jokaisen kappaleen tekstissä jonkun ihmisen on kuoltava. Nykyään yhtye ei enää noudata tätä kaavaa, vaan keskittyy ainoastaan olemaan kuiva, painostava ja tylsä.