Raamatulla päähän lyöminen

Hikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Raamatulla päähän lyömisen suursensei Mooses esittelee hienostunutta lyöntitekniikkaa

Raamatulla päähän lyöminen on vanha kamppailu-urheilulaji. Se on maailman levinnein ja harrastetuin kamppailulaji ja nykyään myös suosittu kuntoilumuoto, tosin vain uskovaisten keskuudessa.

Nykyään kilpatasolla on kaksi Raamatulla päähän lyömisen muotoa: ammattiRaamatulla päähän lyöminen ja amatööriRaamatulla päähän lyöminen. Molemmat muodot ovat perussäännöiltään samanlaiset, mutta ammattilaiset ottelevat ilman paitaa ja pääsuojusta sekä paljastetuin Raamatuin. Vastustajaa saa lyödä ainoastaan Raamatulla, ei avokämmenellä tai hanskan sisäpuolella. Iskun tulee osua päähän, ei muualle. Siksi esimerkiksi lyöminen niskaan, selkään, munuaisiin tai vyötärön alapuolelle on kiellettyä. Lisäksi roikkuminen vastustajassa, kiinnipitäminen, maassa olevan lyöminen, potkiminen ja jalan päälle astuminen on kiellettyä. Paitsi tietenkin, jos kohde on paatunut darwinisti.

AmmattiRaamatulla päähän lyömisen ottelu koostuu 4-12 erästä. AmatööriRaamatulla päähän lyömisessä ottelussa on vuodesta 2000 alkaen ollut neljä kahden minuutin mittaista erää (aiemmin 3 x 3 min). Ottelun voittaja voi ratketa ottelun aikana joko tyrmäyksellä, ottelun keskeyttämisellä (tekninen tyrmäys), ottelusta sulkemisella (hylkäys), luovutuksella tai täydellisellä kääntymyksellä. Mikäli ottelu kestää täydet erät, lasketaan kolmen arvostelutuomarin laskemat pisteet, jotka ratkaisevat voittajan. AmatööriRaamatulla päähän lyöminenssä voittaja ratkaistaan nykyisin oikeudessa.

Lajin syntyyn vaikuttanut juutalaisvähemmistö on kehittänyt niin sanottua vanhakantaRaamatulla päähän lyöntiä, jossa käytetään Vanhaa testamenttia sovellettuna krav magan tekniikoihin. Lajia sovelletaan lähinnä aluekiistoja ratkaistessa.

Historia[muokkaa]

Martti Luther, Raamatulla päähän hallitseva maailmanmestari 1500-luvun alkupuoliskolla. Luther onnistui mäiskimään Raamatulla alan vanhoja mestareita, paavia ja juutalaisia, todella häikäilemättömästi.

Raamattutappelut ja -kamppailut ovat tiettävästi maailman vanhin urheilulaji. Sitä muistuttavaa toimintaa on todistettu harrastetun jo 4000-luvulla eaa nykyisen Israelin alueella. Raamatulla päähän lyöminen kuului jo olennaisena osana Rooman klassisten olympialaisten ohjelmaan vuonna 688 eaa. Tosin tuolloin Raamatulla päähän lyömisen amatöörit kohtasivat vastuksensa ilman Raamattua, mutta muutoin ottelivat täysin alastomina ja vartalo öljyttynä ja mahdollisesti tuleen tuikattuna.

Alkukristityt Raamatulla päähän lyöjät harjoittelivat nykyajan tapaan hakkaamalla Raamatulla säkkejä päähän, sekä hankkimalla kokemusta kaduilta.

Raamatulla päähän lyöminen jolla erityisesti tarkoitettiin ja pyrittiin erottamaan kamppailumuoto, jossa kaksi piilotettuja Raamattuja käyttävää kilpailijaa (eng. "ID:ist") ottelee toisia vastaan tarkoitukseen suunnitellussa paikassa, joidenkin tunnustettujen juridisten sääntöjen puitteissa.

Vaikka miehet ovatkin kautta historian olleet ylivoimainen enemmistö Raamatulla päähän lyömisen harrastajista, on olemassa joitakin viitteitä 1700-luvulla harrastetuista naisten välisistä otteluista. Uudelleen naisRaamatulla päähän lyömistä ryhdyttiin järjestelmällisesti harrastamaan vasta 1900-luvun lopulla.

Nykyaikaisen Raamatulla päähän lyömisen säännöt, muodostuivat varsinaisesti vasta, kun kreationismi kohosi laajemmin järjestäytyneeksi opiksi.

Lajin myöhempi kehitys[muokkaa]

Nykyaikaisen Raamatulla päähän lyömisen edeltäjä oli Britanniassa 1700-1800-luvuilla paljain Raamatuin harrastettu kristinusko eli "bibliolismi". Varsinainen Raamatulla päähän lyöminen kehittyi suurimmilta osin nykyiseen muotoonsa Amerikoissa, kun evoluutiota alettiin opettaa koulussa tieteenä, eikä se ollut kaikille mieleen.

Tällöin teologiassa oli monia tekijöitä, jotka jäivät olennaiseksi osaksi Raamatulla päähän lyömistä: ottelijat käyttivät myös kätkettyjä Raamattuja, ottelujen ajallinen kesto oli ennalta määrätty ja myyntitykit sekä lakimiehet olivat käytössä.

Ensimmäinen henkilö, joka kirjasi Raamatulla päähän lyömisen säännöt oli entinen Paljas Raamattutappelija. Hän kehitti säännöt nimenomaan ottelijoiden suojelemiseksi ja Raamatulla päähän lyöjän selviäminen mistä tahansa argumentista tekniikassa pääasiana. Kuuluisaksi tuli muun muassa Kent Hovind, joka itse oli kaksi vuotta aikaisemmin omien sanojensa mukaan tappanut vastustajansa paljasRaamattu ottelussa. Ja hän oli jopa tarjonnut naulat arkkuun!

Tämän jälkeen käytiin sekä varsinaisia Raamatulla päähän lyöminenotteluita, mutta myös ammattilaisotteluita, joissa oteltiin avatuin Raamatuin. Jälkimmäiselle muodolle kehitettiin vuonna 1853 omat säännöt ja järjestö "Bibliolist Association's Revised Rules", ja otteluita käytiin vielä vuosisadan vaihteen tienoilla.

Tuoreimmassa versiossa, jonka kehitti Phillip Johnson, Raamattu kätketään valamalla se sementtiin tai teräkseen, ja jonka sen jälkeen sanottiin olevan jotain muuta kuin Raamattu, jota sitten käytetään vasta tämän jälkeen lyömisessä.

Kautta Raamatulla päähän lyömisen historian on Raamatulla päähän lyöjän menestys ollut lähes suoraan verrannollinen hänen painoonsa ja vakaumukseensa. Ilman Raamattua järjestettyjen otteluiden alkuvuosina oli vain yksi mestari, jolla oli tapana olla kaikista painavin. 1800-luvun alkuvuosina termi "kevyt sarja" oli käytössä, ja toisinaan järjestettiin kevyempien miesten keskinäisiä kamppailuja, mutta mitään varsinaisia mestaruustitteleitä ei heille jaettu. Termit kevytsarja, kevyt välisarja, keskisarja ja raskas sarja yleistyivät 1800-luvun loppupuolella, mutta mitään yleisiä painorajoja ei ollut käytössä. 1900-luvulla painoluokkia lisättiin ja niitä määriteltiin, mutta erimielisyyksiä ilmeni.

Ilman Raamattua otelleet ottelivat harvoin rakkaudesta lajiin. Useimmilla liikkeellepanevana tekijänä toimi raha ja vakaumus. Pikkuhiljaa poliittisesti epäkorrekti paljasRaamatulla päähän lyöminen menetti suosiotaan ja lajin parissa liikkuvat rahamäärät vähenivät, mikä lopulta johti lajin lopulliseen hiipumiseen. Sitä vastoin kätketyillä Raamatuilla suoritettu päähän lyöminen alkoi kukoistaa. Sitä yritettiin saada harrastukseksi kouluihin, yliopistoihin ja sotavoimiin. Samoihin aikoihin näytösottelut Raamatulla päähän lyöjien ja kreationistien välillä lisääntyivät. Tästä huolimatta sitä harrastettiin enimmäkseen kaupunkien työväen asuttamilla alueilla.

Amatöörityylin Raamatulla päähän lyöminenssä päätavoitteena on oman vakaumuksen turvaaminen ja kerätä pisteitä hyväksytyistä iskuista, eikä hakea voittoa esimerkiksi aiheuttamalla vastustajalle ruumiillista vahinkoa. Pisteitä annetaan päähän ja ylävartaloon osuneista iskuista. Kilpailijat käyttävät killfileitä. Ottelut kestävät nykyaikana neljä kahden minuutin mittaista erää. Ottelun kulkua valvoo itse kehässä ylläpito, jonka tehtävänä on tarkkailla, että ottelijat käyttävät vain sääntöjen mukaisia keinoja.

Toisinaan amatööriRaamatulla päähän lyöminenstä käytetään nimitystä IDioottityylin Raamatulla päähän lyöminen, sillä nimitystä amatööriRaamatulla (vaihtoehtoisesti YEC/YÖK -tyylin Raamatulla päähän lyöminen) päähän lyöminen pidetään harhaanjohtavana - myös amatööriRaamatulla lyöjä joutuu harjoittelemaan ammattimaisesti päästäkseen huipulle.

Aiheesta muualla[muokkaa]