Pekoraali

Hikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

"Pekoraali" (engl. Jabberwocky) on Lewis Carrollin kirjoittama runo, joka Kirsi Kunnaksen ja Eeva-Liisa Mannerin suomennoksena kuuluu näin:

On illanpaisto, ja silkavat saijat
luopoissa pirkeinä myörien ponkii:
surheisna kaikk' kirjuvat lorokaijat
ja vossut lonkaloisistansa ulos vonkii.

"Oi poikani, Pekoralistia varo, se houraa,
sen leuat louraa, se päitä jauhaa!
Varo Jubjub-lintua, sen kalmankouraa,
Pöyrtäjän huokua, ei anna se rauhaa!"

Sanasta miekkaan poikanen tarttui
ja miesmiesten maat kävi etsien,
ja Tumtum-puun alla aika karttui
kun kuunteli hän, oi, kuhua metsien.

Kun siinä hän mietti käskevin mielin
tuli Pekoralisti, tuo säkenisti,
kuhkui tulisilmin ja loihekielin
ja pärpättelitten viidasta ohi.

Yks kaks, ees taas miekkainen sohi
lävitsi lävet, pitkitsi poikitsi
pään poikki listi, sen kainaloon pisti
ja takaisin kaksinpäin loikitsi.

"Oi löitkö sen liskon ja hirviön voitit?
Loistoisa poikani, käy syliini, käy!
Eijaa, eijaa, riemuani, autuuttani heleijaa!
Ei Sekuli P. Koralistia näy!"

On illanpaisto, ja silkavat saijat
luopoissa pirkeinä myörien ponkii:
surheisna kaikk' kirjuvat lorokaijat

ja vossut lonkaloisistansa ulos vonkii.

Kysymys vain kuuluu: Mitä vitun järkeä tuossa oikein on?! Ja vastaus: EI MITÄÄN. Lewis Carrollin aivopierurunosta ei ota niin mitään saatanan tolkkua. Ei, vaikka olisi vetänyt viisi kiloja psykedeelejä – tutkimusryhmä on testannut.

Analyysi

Runo alkaa siis tällä tapaa:

On illanpaisto, ja silkavat saijat
luopoissa pirkeinä myörien ponkii:
surheisna kaikk' kirjuvat lorokaijat
ja vossut lonkaloisistansa ulos vonkii.

Ensimmäinen hämärä termi, joka vähänkin analyyttistä lukijaa vastaan hyppää varsin säikähdyttävällä tavalla, on illanpaisto. Eli iltaa paistetaan? Vaiko että Aurinko paistaa illalla? Lukijan päätä alkaa särkeä. Ota siitä sitten selkoa perkele. Seuraavaksi marssivat rivissä kaksi aika vitun ufoa termiä, silkavat (onko tuo verbi vai mikä ihme?!) ja saijat. Silkavaa lähimpänä on olemassa olevista sanoista silakka tai Sulkava, mutta se taitaa olla verbi, jonka perusmuoto sitten lienee silata. Eli saijat (pluraalimuoto) silavat. Hyvin yksinkertaista? Mutta kun saijakaan ei tarkoita yhtikäs mitään, ellei sitä sitten kirjoitettaisi isolla alkukirjaimella, jolloin se olisi naisen nimi. Ehkä tässä viitataan ryhmään naisia, tai tyttöjä? Ei kai mieskään nyt voi olla Saija. Tosin käytännössä täällä Suomessa lienee mahdollista nimetä esimerkiksi uroslemmikkieläin Saijaksi tai vaikkapa käyttää jostakusta miespuolisesta ihmisestäkin Saija-nimitystä[1], joskin moinen on helvetin häiriintynyttä toimintaa ja Saijaksi poikaansa nimittävät äidit voisi kivittää tai viedä aivokuvaukseen. Amerikassahan ne kyllä kutsuvat tyttöjä nimillä, jotka on tarkoitettuja pojilleMUTTA VOIKO AMERIKKAA TOSISSAAN PITÄÄ MINKÄÄNLAISENA ESIKUVANA MISÄÄN ASIASSA, HÄH?! Kaiken maailman Andyt ja Johnit rintojaan heiluttelevat siellä, no, siellä New Yorkin keskuspuistossa (vai pitäisiköhän tuo kirjoittaa isolla alkukirjaimella? knääähhhhh) ei kyllä ota mitään selkoa, että ovatko ne Saijoja vai Santereita – mistä saammekin hyvän aasinsillan Thaimaaseen. Thaimaa on ihan vitun paska maa! Siellä haisee tosissaan pahemmalta kuin Intiassa, ja väki on taikauskoista ja joet on helvetin rumien lohikäärmeiden valtaamia! Ja menepä Thaimaassa iskemään nainen, hyvin sujuu, mutta hotellihuoneessa paljastuu sitten ikävähkö yllätys... Luopoissa. Pirkeinä. Luopioiden sisällä? Tämä on siis lapamatoelämän kuvaus, tämä säe. Pirkeä viittaa pinkeän ja pirteän välimuotoon. Myörien on selvä Eeva-Liisa Mantereen lukihäiriöstä johtuva debiilivariaatio sanasta möyrien, perusmuodossaan möyriä. Ponkii on loikkimista, ponnistelua. Ja vossut lonkaloisistansa ulos vonkii. Nyt Kunnaan Kirsi typottaa ja pahemman kerran; senhän pitäisi selvästikin olla vosut, jotka pienistä näyteikkunaonkaloistaan ulos tulevat tyrkylle. Tällä tapaa ensimmäinen säkeistö voidaan summata myöhään (illanpaisto) tapahtuvaksi seksuaaliseksi vallankumoukseksi ja keväiseksi heräämiseksi, myös naispuolisten olentojen esillenousuun, kenties päähenkilöä houkuttelemaan. Naispuolisten henkilöiden vetovoima saattaa toimia motiivina pian tapahtuvalle urotyölle, Pekoraalin (verottajan? kusipäisen pomon?) kukistamiselle. Mutta ei tässä koko jutussa edelleenkään ole yhtä ainoata järjen hiventä! Saatanan vitun helvetin samperin saatanan vittu!!

Vaihtoehtotulkintoja

Jotkut ihme tahot ovat myös esittäneet, että Jabberwocky olisi mahtipontiseksi paisuteltu parodia William Wordsworthin – kuulemma ihan ymmärrettävistä! – runoista. No, tämä on taas tätä vaihtoehtolääkinnän tasoista huuhaata. Ensinnäkään kukaan ei ole kuullutkaan jostain hemmetin Wöödswöödistä, joten turha tunkea sitä omaa kapista epäonnistunutta unohdettua runoilijasuosikkiaan nyt tällaisiin asioihin. Ei tehdä niin, jooko?! Toisekseen kyllä se niin on, että kukaan ei koskaan pysty millään lailla ymmärtämään tätä saatanan Pekoraalia, enhän minäkään pysty, eikä siinä mitään tolkkua olekaan. Onko selvä?!!

On myös perusteellisesti todistettua, että tässä Jabberwockyssä ei ole niin yhtään mitään hauskaa tai onnistunutta[2]. Painakaa se niihin kalloihinne, apinat.

Aiheesta muualla

  • Is this some kind of a fucking sick joke?! – Pekoraali-runon uhrien tuki PUT ry Link external.PNG

Viitteet

  1. Mutta ei antaa Saijaa pojalle viralliseksi nimeksi. Ellei sitten lähin pappi satu olemaan myös paikallinen kylähullu, tai muuten vaan idiootti.
  2. Sen sijaan Monty Pythonin Jappervokki on todella onnistunut, mutta siitä ei sitten sen enempää.


Under construction.png Alla rakentamisen!
Tämä artikkeli on harvinaislaatuisen perseestä, koska se on keskeneräinen.
Ota rukkaset ja vasara käteen ja rakenna sitä hieman valmiimmaksi.