Klamydia (yhtye)

Hikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Myös sukupuolitaudista nimeltä klamydia saattaa olla tai olla olematta artikkeli.

Klamydia on Vaasasta lähtöisin oleva, 10–18-vuotiaille urospenikoille ja vähämielisille varttuneille suunnattu punk junttihuumori-pop-yhtye. Yhtye on aina ollut ylpeä pohjanmaalaisuudestaan ja tätä he kuuluttavatkin ihmisille aina, kun mahdollista. Yhtyeen jäsenet eivät nimittäin ymmärrä, että pohjalaisuus tulisi väistämättä ilmi vähemmälläkin vouhkaamisella. Vaikka Klamydia on ollut olemassa jo vuodesta 1988, se kuulostaa edelleen täysin samalta kuin aloittamisvuonnaan. Klamydian kokoonpanoa on mahdotonta määritellä, koska yhtyeen jäsenet vaihtuvat joka viikko. Ainoastaan yhtyeen kantava voima ja perustajajäsen, mölisijä ja puhki kuluneiden pissa- ja kakkavitsien kertoja Vesku Jokinen pysyy. Kokoonpanosta tiedetään ainoastaan soitinvalikoima. Siihen kuuluvat mikrofoni, lyömäsoittimena käytettävä sähkökitara, basso ja rummut. Jokisen on täytynyt 2000-luvulle tultaessa perustaa Klamydian rinnalle kaksi ”köyhän miehen Klamydiaa”, Kylähullut ja Filttiketju, jotka soittavat täysin samaa musiikkia kuin oikea Klamydia, ainoastaan kokoonpano on eri, vaikka niin se on Klamydiallakin joka viikko. Kylähullujen ja Filttiketjun lisäksi Jokinen on julkaissut myös soololevyn, joka on tietysti täysin samaa musiikkia kuin Klamydia.

Klamydian yksinkertaisille ihmisille suunnatut yksinkertaiset kappaleet kertovat yksinkertaisista ja yleisen teiniääliömittapuun mukaan ”hauskoista” asioista, kuten kilju, pieru, ”neekerit” ja ihmisen ruumiineritteet. Silloin tällöin Klamydia yrittää kerätä sympatiapisteitä myös aivokapasiteetiltaan isommalta kuulijakunnalta tekemällä herkkiä, viattomia ja ”puhuttelevia” parin kolmen minuutin mittaisia poprock-kappaleita, joiden tekstissä ei ole laisinkaan rasismia tai muuta, jota älyllä varustetut ihmiset yhtyeessä halveksivat. Tällaisia kappaleita ovat esimerkiksi Kosketus, Suomi on sun ja Pienen pojan elämää. Valitettavasti yhtye aina silloin tällöin onnistuukin tavoitteessaan ja saa jopa keski-ikäiset naisihmiset ajattelemaan, että ”Hei, tää Klamydiahan on oikeestaan ihan kivaa musaa”. Vesku käy samoin aikein välillä esiintymässä koko perheen shitshow'ssa Vain elämää jatkaakseen levytyksillä jälleen homoraiskaavista ruotsalaisista hassuttelua ja vaatiakseen lisää persettä rättipäille.[1]

Musiikillisesti Klamydian jokainen kappale koostuu samoista aineksista. Kappaleessa toistetaan niitä kahta sointua jotka yhtyeen kitaristi verta, hikeä ja kyyneleitä aiheuttaneen kymmenen vuoden jokapäiväisen harjoittelun jälkeen on oppinut soittamaan. Pohjana on yksinkertainen basson jumputus ja yksinkertainen rumpukomppi. Koska yhtyeen tämänhetkinen kitaristi (kuka lieneekään) on todistanut osaavansa soittaa myös yhden yksinkertaisen kitaramelodian, tämä sama melodia täytyy tunkea jokaisen kappaleen introon.

Klamydia on tunnettu riehakkaasta liveshow'sta sekä junttimaisesta yleisöstä. Klamydian fanit pukeutuvat yleensä Kiitos 1939–1945 -sotaveteraanihuppareihin ja karjalalippiksiin sekä muodostavat järkyttävän ison moshpitin keskelle baarin lattiaa. Konsertin aikana kaikki ne, jotka eivät ole tarpeeksi humalassa tai nationalistisia, piestään henkihieveriin.

Katso myös[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

Treble staff with notes 01.svg NANANA NAA NANA NANNAN NAA. Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä.
Transponoimalla artikkelin saat kertosäkeeseen enemmän potkua
.