Kiipeily

Hikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tyypillinen kiipeilijä

Kiipeily on laji, jossa voi loukkaantua vakavasti tai kuolla (siis oikeasti)! Tosin näin käy oikeastaan vain aloitteleville n00beille sekä sinulle. On myös mahdollista, että jokin laite pettää, koska käytit sitä ihan väärin, senkin pölvästi siinä on valmistusvirhe. Kiipeilijät muistuttavat erehdyttävästi apinoita. Älä siis ihmettele, jos käydessäsi koirankusetuslenkillä läheiseltä siirtolohkareelta kuluu outoa ähinää ja apinamaisia urahduksia. Kyseessä on todennäköisesti kiipeilyä harrastava apina henkilö. On tosin on mahdollista, että kyseessä on lemmenkipeä karhu, jolloin pikainen siirtyminen takavasemmalle on suotavaa.

Kiipeilijä[muokkaa]

Kiipeilijän tunnistaa revenneistä esinahoista (siis sormissa!), sekä siitä, että kiipeilijä saattaa joskus, jopa julkisilla paikoilla(!) elehtiä kummallisesti, esimerkiksi heilutella käsiään ja nostella jalkojaan. Kyseessä on aivan normaali ilmiö, joka liittyy kiipeilyssä tehtävien muumien "muuvien" harjoitteluun, joten älä soita paikalle valkotakkista autoa täynnä piipaa-miehiä. Kiipeilijän ruokavalio koostuu lähinnä (yllätys, yllätys) banaaneista. Banaaninkuoria näkeekin usein kiipeilypaikkojen lähistöllä. Kiipeilijöillä on myös oma kieli. Se muistuttaa jonkin verran omaamme, mutta väliin kiipeilijät (oletettavasti banaanin vaikutuksen alaisena) outoja sanoja, kuten "heksa", "dyno" tai "Grigri" jne. Kieli on saanut vaikutteita myös teinixien kielestä. Lukuisat kielitutkijat ovat yrittäneet selvittää kyseisten sanojen merkitystä, mutta ovat epäonnistuneet lähes poikkeuksetta.

Reittien arvostelu, "greidaus"[muokkaa]

Kiipeilyreittejä arvostellaan numero-kirjain-yhdistelmillä (vaikkapa 6C [kusee]). Greidaus nousee helpoimmasta (4) vaikeaan (9B). Suurin osa peruskiipeilijöistä pystyy kiipeämään n. seiskan tasoisia reittejä. Edellä mainituissa greidauksissa on käytetty ranskalaista asteikkoa, jota käytetään eniten. Koska ranskalaisillakin on oma asteikko, niin sehän tarkoittaa, että USA:nkin on saatava oma asteikko, kun kavereillakin on. Tämä johti lopulta siihen, että nykyisin lähes joka maalla on oma asteikko. Lopulta IFSC pottuuntui asiasta niin, että määräsi aluperäisen ranskalaisen asteikon etusijalle, ainakin Euroopassa.

Kiipeilylajit[muokkaa]

Kiipeily tapahtuu pääosin joko sisällä tai ulkona. Sisäkiipeilylajeja ovat kyösikiipeily ja boulderointi[1]. Ulkokiipeilylajeja taas ovat boulderointi, sekä köysi-, jää-, mixed- ja teknokiipeily. Mixed-kiipeilyn tarkoituksena on päästä ylös pystysuoraa (tai negatiivista) seinää, jossa on kallio/jää yhdistelmiä, joten välineitä tarvitaan enemmän (eikä järkikään olisi pahitteeksi, mutta sitähän heiltä tunnetusti ei löydy). Teknokiipeilyssä taas tarvitaan niin paljon varusteita, että seinän nouseminen on jo lähes mahdotonta. Tunnetut teknokiipeilijät ovatkin kuuluisia siitä, että he etenivät jopa metrin(!) ylöspäin positiivisella seinällä.

Kiipeilyvälineet[muokkaa]

Varmistusvälineet[muokkaa]

Varmistusvälineitä on sekä ihmisten varmistamiseen, että tippumiseen laskeutumiseen.

Tyypillinen varmistusväline (luonnollisesti banaaninkeltainen)

Muutamia esimerkkejä varmistusvälineistä ovat kuvassa näkyvä Grigri. Lisäksi on mm. Reverso, Chinchi ja Eddy. Ennen käytettiin myös kasia, mutta sitten joku vatipää keksi käyttää sitä laskeutumiseen, joten siitä tehtiin laskeutumislaite.

Kiipeilykengät[muokkaa]

Kiipeilykenkiä on kahta eri päätyyppiä. Kitkakengät ja otekengät. Otekengät ovat paksupäiset pohjaiset, jonka ansiosta ne soveltuvat kiipeämiseen isoilla otteilla. 1337-kiipeilijät taas käyttävät kitkakenkiä, jotka ovat ohutpohjaisia, ja täten "herkkiä". Niillä pysyy jo aivan pienimmilläkin otteilla. Paitsi sinä.

Valjaat[muokkaa]

Koiravaljaita on myöskin kahta eri mallia. Kokovartalovaljaita käytetään lähinnä rakennustöissä. Lisäksi pienet lapset varmistetaan yleensä kokovartalovaljailla. Ns. perusvaljaat yltävät vain lantion korkeudelle. Useimmat kiipeilijät käyttävät perusvaljaita.

Jatkot[muokkaa]

Jatkoja[2] käytetään alaköysikiipeilyssä, eli liidauksessa (Ihan sama, jos et ymmärrä. Olet normaali.) . Jatkoja klipataan (eli laitetaan) seinään, kun mennään alhaalta ylös. Liidauksessa köysi ei ole kiinni ylhäällä, vaan kiipeilijä kantaa sitä mukanaan ja kiinnittää sitä jatkoihin kiivetessään. Jos kun (n00b) kiipeilijä tippuu, hän pudotessaan jotenkin onnistuu klippaamaan köyden pois kaikista (väärin) kiinnittämistään jatkoista ja päätyy näin tonttiin asti.

Otteet[muokkaa]

Kiipeilyssä käytetään erilaisia otteita, joihin on tarkoitus tarttua käsin ja jaloin. Otteita on ihan liikaa pro-kiipeilijöiden mielestä ja taas liian vähän sinun n00b-kiipelijöden mielestä. Joitain näistä sanotaan kahvoiksi (koska ne ovat kahvoja) ja muita kutsutaan mielenvikaisilla käytännöllisillä kiipeily-termeillä. Joissan on reikä siitintä sormea varten ja joissain ei ole mitään mistä pitää kiinni (putoat).

Muut[muokkaa]

Näiden lisäksi kalliokiipeilyssä (ja etenkin teknossa) käytetään isoa läjää muita varusteita, joiden luettelemisessa kestäisi niin kauan, että lukisit tätä vielä sielläkin.

Viitteet[muokkaa]

  1. Matalalla kiipeäminen. Jos osasit olla oikein fiksu, niin saatoit pystyä päättelemään sen sanasta boulder (siirtolohkare)
  2. ei bileiden!