Jeremy Corbyn

Hikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
MatieresExplosives.svg Varoitus!
Tämä artikkeli käsittelee poikkeuksellisen vakavaa katastrofia. Kaikkia kilometrin säteellä olevia suositellaan suojaamaan kuulonsa.
Jeremy Corbyn työmatkalla parlamentin alahuoneeseen Tower Bridgen alla vietetyn yön jälkeen.

Jeremy Bernard Corbyn eli Jezza the Deprezza (s. 26. toukokuuta 1917) on kuivuneen tiskirätin karismalla siunattu englantilainen elämäntapainisijä, jonka tehtävänä on varmistaa, ettei hänen vuosina 2015–2020 johtamansa Työväenpuolue enää ikinä voita vaaleja. Hän onnistuikin pitämään työväenpolueen poissa vallankahvasta ennenaikaisissa parlamenttivaaleissa 2017, johdatti puolueensa murskatappioon eurovaaleissa 2019 ja onnistui lopulta vuoden 2019 ennenaikaisissa parlamenttivaaleissa vahvalla kampanjoinnilla varmistamaan puolueelleen edustajanpaikoissa mitaten kehnoimman tuloksen sitten vuoden 1935. Jos ja kun mukaan lasketaan vielä Corbynin kampanjointi David Cameronin brexit-kansanäänestyksessä kyllä-leirissä, onnistui hän sössimään putkeen neljä kriittisen tärkeää vaalia viiden puheenjohtajavuotensa aikana. Tulos on todella kova, mutta Corbyn antaa pyhimysmäisen vaatimattomana miehenä ansion tästä kaikille muille kuin itselleen. Hän voisi olla Britannian Erkki Tuomioja, jos Tuomioja ei olisi ikinä valmistunut, toiminut ministerinä, kasvanut aikuiseksi, tehnyt kompromisseja tai menestynyt missään. Corbynin vahvat johtajuusnäytöt takaavat briteille kunnon kyytiä konservatiividystooppisessa komennossa ainakin vuoteen 2024 tai valtion hajoamiseen saakka, kumpi sitten koittaakaan ensin.

Corbyn on roikkunut parlamentissa 1980-luvulta saamatta aikaan muuta kuin pahaa verta omassa puolueessaan. Mutta ainakaan hän ei ole tarhannut itseään kompromisseilla. Hän jopa erosi vaimostaan, koska oli tämän kanssa eri mieltä koulutuspolitiikasta. Vaimo olisi halunnut lähettää lapsensa pääsykokeelliseen kouluun, mihin Corbyn ei periaatteen miehenä voinut suostua, ja hajotti mieluummin perheensä. Vaikuttaa mukavalta ja lunkilta ihmiseltä.[1]

Corbyn asemoi itsensä aina hieman vasemmalle siitä, mitä ihmiset ovat valmiita äänestämään. Häntä kannattavat intomielisesti Työväenpuolueeseen rekisteröityneet konservatiivipuolueen agentit, joita on viimeisimpien laskelmien mukaan karvan yli 300 000,[2] samoin kuin kaikki ihmiset, jotka näyttävät tismalleen häneltä tai haluavat mieluummin olla oikeassa kuin saada mahdollisuuden tehdä oikein, sekä kaikki, jotka arvostavat "aitoutta" enemmän kuin kykyä. Työväenpuolue on Corbynin kaudella kasvanut Euroopan suurimmaksi poliittiseksi puolueeksi, mistä voitaneen päätellä, että Iso-Britanniassa on kosolti parrakkaita, nuhjuisesti pukeutuvia miehiä.[3] Kannattajat korostavat, että Corbynilla on selkärankaa. Muut keskushermoston osat häneltä valitettavasti puuttuvat. Hamasin ja Hizbollahin Corbyn lukee "ystävikseen".[4] Hän ei kannata Vladimir Putinin politiikkaa, mutta haluaa tehdä kaikkensa sen mahdollistamiseksi, mikä ei Corbynin tapauksessa ole paljoakaan. Corbynin pahin vihollinen on Tony Blair. Blairin sovittamattomin synti ei ole Corbynille Irakin sota, vaan se, että Blair on ainoa Työväenpuolueen johtaja, joka on voittanut vaaleja 1970-luvun jälkeen. Mikä pahinta, Blair teki sen Corbynia vasemmistolaisemmalla ohjelmalla – ainakin ennen kuin romanssi George W. Bushin kanssa vei arvostelukyvyn täydellisesti.

Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli Jeremy Corbyn.

Corbynin mukaan kaikki maailmassa johtuu länsimaisesta imperialismista, mukaan lukien Labourin murskaavan huonot suosioluvut hänen puheenjohtajakaudellaan. Tämä näkemys on itsessään länsimaista imperialismia, joka mitätöi eurooppalaisiin imperiumeihin joutuneiden alueiden omat prekoloniaaliset historiat. Prekoloniaalisista historioista Corbyn ei ole kiinnostunut, koska niistä hän ei voisi syyttää länsimaita.

Poliittisesti Corbyn kannattaa äärivasemmistolaishulluutta ("loony left"), johon kuuluvat mm. lukuvuosimaksujen poistamisen, rautateiden kansallistamisen ja yhteisöveron nostamisen kolmella prosenttiyksiköllä kaltaiset vapaata kilpailua uhkaavat ajatukset. Ulkopolitiikan saralla hän taas kannattaa radikaalia menettelyä, jossa arabivaltioita pommitetaan mahdollisimman vähän. Edelleen hän on sitä mieltä, että terrorismin pääsyynä on se, että länsimaat ovat Lähi-idän länsimaalaisittain luotujen valtioiden hallituksia kaatamalla ja/tai tukemalla luoneet epävakaat olosuhteet, joissa ääriliikkeet voivat kukoistaa, eikä se, että muslimit nyt vain vihaavat vapautta.

Corbynin kaudella Työväenpuolueen jäsenmäärä kasvoi, ja tämä menestys tulikin tarpeeseen, sillä uusista jäsenmaksuista kertyneillä tuloilla oli mahdollista sopia Corbynin ja hänen fanibyrokratiansa systemaattisen antisemitismin, rasistisen öykkäröinnin ja työpaikkakiusaamisen sekä niiden peittelyn poikimia oikeusjuttuja enimmäkseen oikeusistuimien ulkopuolella kuusinumeroisten summien turvin.[5]

Vuoden 2017 ennenaikaisissa vaaleissa, jotka demokratiamandaatin vajeesta kärsinyt konservatiivifuuria Theresa May päätti järjestää illan seitsemännen Dubonnet'n jälkeen, Corbyn ylitti odotukset sijoittuen kaksipuoluejärjestelmän puitteissa kakkoseksi. Hänen vaalimenestyksensä merkittäviksi tekijöiksi on luettu erityisesti brexitin masentaman nuorison aktivoituminen, ahkera kampanjointi ja Theresa Mayn täydellisen kammottava persoonallisuus, jossa on ihmisyyden jäämiä vielä vähemmän kuin konservatiivipuolueen nurkissa. Ikävä kyllä Corbyn ei juuri innostunut kampanjoinnista vastaavalla tavalla edellisen vuoden kansanäänestyksessä, mutta siinä olikin kyse vain nuorison tulevaisuudesta ilman mahdollisuutta henkilökohtaiseen validaatioon.

Erityisen paljon vahinkoa Corbyn on aiheuttanut seksuaalivähemmistöjen kansalaisoikeuksille. Hän on ollut jo varhaisvaiheesta tukemassa näitä ja pelkällä läsnäolollaan viivyttänyt tasa-arvokehitystä vähintään vuosikymmenen. Samoin hänen protestinsa apartheidia vastaan 80-luvulla pidensivät Nelson Mandelan vankeutta viidellätoista vuodella.

Corbynin nuhjuinen habitus on tarkkaan mietitty vetoamaan niihin vasemmistoäänestäjiin, jotka vastustavat pinnallista politiikkaa tukeutumalla äärimmäiseen pinnallisuuteen. Laboratorio- ja tuulitunnelitesteissä on havaittu, että aivan uusikin takki likaantuu ja nöyhtääntyy viidessä minuutissa siitä, kun Corbyn pukee sen ylleen. Tästä huolimatta Corbyn haluaa säilyttää garderobinsa leimallisen luotaantyöntävyyden nukkumalla vaatteet päällä, säilyttämällä vaatteitaan kasassa takapihalla ja välttämällä peseytymistä.

Joulukuussa 2019 Corbyn pääsi lopultakin näyttämään kyntensä taistelussa konservatiivipuolueen Boris Johnsonin järjestämissä ennenaikaisissa parlamenttivaaleissa. Corbynilla oli vastassaan koko konservatiivien synkän historian avoimesti epärehellisin, tyhmin, kaoottisin, julmin ja holtittomin kävelevä katastrofi, joka oli vielä muutama kuukausi aiemmin ollut omiensakin keskuudessa yleisesti inhottu; ja niinhän Corbynin charmin, strategisten kykyjen ja pyhyyden yhteisvaikutus toimi, että Johnson johdatti konservatiivit parhaaseen tulokseen sitten 80-luvun voittaen vaalipiirejä, jotka olivat olleet tukevasti työväenpuolueen hallussa yli vuosisadan. Labour taas oli saanut vähemmän edustajia alahuoneeseen viimeksi silloin, kun Yrjö V oli Intian keisarina. Vastuu Labourin historiallisesta murskatappiosta kuuluu kuitenkin hyvän ja taitavan ja lämpimän Corbynin sijasta esim. puolueelliselle medialle (joka on aivan uusi ilmiö Britanniassa ja jonka varalle on mahdotonta ja näin ollen turhaa laatia mitään vastastrategiaa), perinteiset puoluerajat rikkonut brexit-sekoilu (joka tosin näemmä haittaa vain yhtä puoluetta), ilkeät pikkupuolueet (jotka yrittävät törkeästi hyötyä siitä, että Corbynilta meni vuosia muotoilla sekava brexit-kantansa, silloinkin vain pakon edessä), konservatiivien valheisiin perustuva kampanjointi (johon kukaan ei olisi osannut sen puolueen tuntien varautua), liikkuvien brittiäänestäjien häpeällinen kyvyttömyys fanittaa Corbynia ulkomaisten vasemmistotwiittaajien esimerkin mukaisesti ja tietysti myös maailmankaikkeuden yleinen epäreiluus.

Häikäilemätön ajojahti Työväenpuolueen historian objektiivisesti surkeinta ja ihan joka hiton asian täydellisesti mokannutta johtajaa vastaan huipentui syksyllä 2020 siihen, että Jezza the Jew-Gazza erotettiin koko puolueesta – noin 60 vuotta liian myöhään. Ensin piti näet saada ihan virallinen raportti siitä, että yleisesti antisemiittiseksi ja johtamistaidottomaksi kyvyttömäksi muhjuksi tunnettu Corbyn on ihan oikeasti vastuussa johdollaan tapahtuneesta systemaattisesta Britannian yhdenvertaisuus- ja syrjintälakien rikkomisesta.[6] Todellisuudessa, johon brittiläisellä vasemmistotwitterillä on suora yhteys, ei Pyhä Corbyn tietenkään ole vastuussa mistään, vaan niiden salaliitto on päättänyt kyltymättömässä verenjanossaan tuhota tämän jalon ja puhtaan miehen, jonka poliittiset taidot ja valtaisa kansansuosio muodostivat uhan mustekalamaisille globaaleille nukkemestareille.

Corbynin isoveli Piers Corbyn on pseudometeorologi, jonka mielestä maanjäristykset johtuvat auringosta, maapallon ilmasto on kylmenemässä, koronaviruspandemia on salaliitto eikä hiilidioksidi vaikuta millään tavalla ilmastoon. Hän on tunnettu lähinnä siitä, että on veljeään taitavampi politiikassa.

Saavutukset[muokkaa]




  • Ennätysmäärä Parlamentin paras parta -palkintoja (Parliamentary Beard of the Year Award)[7]
  • Pärstäänsä esittävän kuvan saaminen asevoimien kivääriammuntojen maalitauluksi[8]
  • Erotetuksi tuleminen puolueesta, jota johti viisi vuotta ja jonka pääministeriehdokas oli vielä 12 kk aiemmin

Katso myös[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. How a point of principle tore our lives apart. The Observer 16.5.1999.
  2. Vertailun vuoksi konservatiivipuolueen jäsenmäärä on noin 150 000.
  3. Euroopan suurimman poliittisen puolueen ainoa heikkous on, että se ei vain kykene keräämään tarpeeksi ääniä voittaakseen mitään.
  4. Labour's Jeremy Corbyn: Why I called Hamas our friends. The Jewish Chronicle 14.7.2015.
  5. Labour pays out six-figure sum and apologises in antisemitism row. The Guardian 22.7.2020.
  6. Labour responsible for harassment and discrimination, EHRC antisemitism inquiry finds. The Guardian 29.10.2020.
  7. Jeremy Corbyn wins Parliamentary Beard of the Year for record sixth time. The Independent 11.12.2015.
  8. Corbyn 'shocked' by target practice video as Army launches investigation. ITV News 3.4.2019.