Iranin-Irakin sota

Hikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Iranin-Irakin sota
{{{Kuva}}}
{{{Kuvateksti}}}
Sota alkoi: 1980
Sota loppui: 1988
Paikka: Lähi-itä
Tulos: Katkera tasapeli
Sodan vaikutukset: Väestökehitys hidastui hieman, National Geographic sai uusia kuvauskohteita, Saddam Hussein meinasi ajaa viiksensä. Iranin islamilainen tasavalta sai uusia syitä olla olemassa. Irak hävisi vedon Kuwaitin kanssa ja joutui maksamaan suuret sotakorvaukset
Taistelevat osapuolet
Irak Iran

Iranin-Irakin sota (tunnetaan myös nimellä ensimmäinen Perseelleen menneen lahden sota) oli 22.9.1980-20.8.1988 käyty äärimmäisen turha ja verinen rähinä Iranin ja Irakin rauhaa rakastavien kansakuntien välillä. Sota on tunnettu huomattavan ruumissatonsa lisäksi myös äärimmäisen brutaaleista massahyökkäyksistään, sariinikaasutuksistaan ja ohjusiskuistaan. Sota onkin ilmiselvistä syistä kaikkien Counterstrike-pelisarjan ystävien suurimpia suosikkeja, sillä sotaan sijoittuvissa skenaarioissa voi käyttää lähes kaikkia muita aseteknologian suomia etuisuuksia paitsi ydinaseita.

Syitä[muokkaa]

Sotaa edeltäneinä vuosina Irakin suuri ja itsenäinen kansakunta oli päässyt nauttimaan suuren ja itse(valtaisen)näisen johtajansa, Saddam Husseinin viiksien suomasta viisaasta opastuksesta, muotitietoisuudesta sekä kaikenkattavasta, isällisestä valvonnasta. Irak oli mahtava valtio; öljy virtasi, ihmiset (lue miehet) kouluttautuivat ja ulkomaankauppa veti kuin Irakin salainen poliisi kurdeja hirteen. Mutta kuten kaikkien menestyneiden diktattorien, myös Husseinin päähän oli päässyt nousemaan hieman sellaista kellertävää nestettä. Tämän seurauksena Irak oli päässyt sotaa edeltäneinä vuosina pitämään itseään maailman napana, kaiken viisauden ja tietämyksen tyysijana sekä oikein korruptoitumattomana mallivaltiona, jonka asemaa ei kenenkään ollut kiistäminen. Kun Iranissa sitten mentiin vaihtamaan valtaa, niin Irak tajusi mahdollisuutensa pikaisiin aluelaajennuksiin sekä edesmenneen Persian öljyvarojen vastuulliseen uusjakoon. Tätä varten Irak olikin mennyt kerryttämään asevarojaan erään merkittävän länsivallan kanssa tehtyjen asekauppojen avittamana. Mutta kuten Saksa parissa suuremmassa kahinassa konsanaan, myös Irak perusti sotasuunnitelmansa saamattomaan opportunismiin, utopistisiin oletuksiin sekä vaaralliseen ylimielisyyteen. Niinpä olikin vaarana, että homma saattaisi kusta pahemman kerran. Tässä kohtaa juonesta kiinni saannut lukija saattakin jo arvata, miten hommassa loppujen lopulta käy.

Irak hyökkää suurin odotuksin[muokkaa]

Irakin nerokkaana sotastrategiana oli hyökätä Iraniin oven ollessa raollaan kaikella voimallaan. Aluksi sotatoimi näyttikin mennevän verrattain hyvin. Irakin sankarilliset panssariprikaatit etenivät syvälle Iranin maaperälle murskaten tieltään kaiken tielleen tulleen. Irak suoritti myös nerokkaita ja omaperäisiä hyökkäyksiä Iranin lentokentille sekä Teheranin kaltaisiin vaatimattomiin asutuskeskittymiin.

Iran hyökkää suurin odotuksin[muokkaa]

Irakin hyökkäyksestä ei Iranin puolella oikein ensi alkuun pidetty. Tämä siksi, että Irakin sotatoimien uskottiin häiritsevän Iranin rauhanomaisen ja sekularistisen vallanvaihdoksen kehityskulkua. Niinpä Iran päättikin hieman hangoitella vastaan sanan voimalla. Mutta koska sana ei taaskaan kuulunut konekivääritulen yli, päättivät iranilaisetkin koettaa jotain vähän suorempaa vaikuttamisen keinoa. Verilöylyhän siitä syntyi. Iranin suurena etuna Irakiin nähden oli huomattava nuorista miehistä, pojista, naisista sekä tytöistä koostuva reservi, joka oli valmis uhraamaan itsensä ajatollah Khomeinin kaltaisten joulupukkien puolesta. Näin Iran sai ratkaistua varhaiskasvatukseen liittyneet lisäämispaineet huomattavan käytännönläheisesti. Irakin puolella taisteluja toteutti puolestaan laiskistunut ja keskiluokkainen reservi vanhoja ukkoja, joita ei juurikaan innostanut itsensä tapattaminen johtajansa puolimielisten maailmanvalloitussuunnitelmien puolesta. Ilmiselvistä syistä Iran antoikin länsinaapurinsa armeijalle oikein kunnolla turpaan.

Irakille menee sormi suuhun[muokkaa]

”Eihän tässä näin pitänyt käydä!”

~Saddam Hussein, ennen kuin ammutti puolet esikunnastaan

Aivan yhtäkkisesti Irakin sankarillinen armeija huomasi tehneensä täyskäännöksen ja marssineensa suoraan eteenpäin. Kun Iranin puolelta vielä kuului erinäisiä iskulauseita, kuten "Bagdadin kautta Jerusalemiin!", oli ilmiselvää, että Irak oli kusessa. Kääntääkseen tilanteen päälaelleen Irak päätti soveltaa jo ensimmäisessä maailmansodassa hyväksi havaittua taktiikaa, asemasodankäyntiä. Sankarillisesti Irakin armeija suuntasi konekiväärinsä, rynnäkkökiväärinsä, kranaatinheittimensä, tykistönsä sekä tuimat katseensa idästä vyöryviä, kirkassilmäisiä iranilaisnuoria vastaan.

Iran vittuuntuu[muokkaa]

”En ymmärrä. Jumala on puolellamme, mutta silti homma kusee!”

~Ajatollah Khomeini ennen kuin ajoi puolet parrastaan

Vaikka kirkassilmäiset iranilaisnuoret kuinka yrittivät juosta konekivääritulta nopeammin, eivät he tajunneet, että konekivääritulta vastaan juokseminen saattaa aiheuttaa koviakin mahakipuja. Niinpä Iran havaitsikin reserviensä kaventuneen muutamalla kymmenellä tuhannella vuoteen 1982 tultaessa. Niinpä Iran päätti yrittää uudestaan ja pisti Irakin konekivääritulta vastaan juoksemaan yhä uusia nuoriso-osastoja. Mitä sitä hyvää taktiikkaa yhtäkkiä muuttamaan. Uhraukset kannattivatkin, sillä takatukkavuosikymmenen puoliväliin tultaessa Irak oli hätää kärsimässä. Tilanne oli jopa niin paha, että Irak päätyi ostamaan eräältä tunnetulta maailmanvallalta hieman lisää aseistusta. Onneksi Irankin oli mennyt solmimaan hyvät suhteet erääseen tunnettuun itävaltaan, joten puntit olivat jotakuinkin tasan.

Ottelu päättyy katkerasti tilaneessa 0-0[muokkaa]

Vuoteen 1988 tultaessa kumpikin osapuoli oli suorittanut koko joukon sankarillisia sotatoimia. Iran oli uhrannut satoja tuhansia kansalaisiaan itsensä puolesta ja Irak oli uhrannut tuhansia kurdejaan tyydyttääkseen johtajansa turhautuneisuuden tunteen. Samalla eräs kemikaalialan osaamisestaan tunnettu Ali oli päässyt soveltamaan osaamistaan käytännössä. Oli miten oli, sota ei oikein viimeisinä hetkinään oikein ottanut kulkeakseen, joten osapuolet päättivät toisiaan tovin verran mätkittyään vetäytyä pohtimaan revanssia. Ottelu on toistaiseksi käymättä, vaikka ennakkolipunmyynti onkin jo aloitettu.