Ero sivun ”Luumu” versioiden välillä

Hikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
p (Käyttäjän ”213.139.172.37” tekemät muokkaukset kumottiin ja artikkeli palautettiin käyttäjän ElKondis versioon.)
p
 
Rivi 4: Rivi 4:
 
'''Luumu''' (''prunus domestica'') on prunus-suvun jäsen ja läheistä sukua [[aprikoosi|aprikooseille]], [[persikka|persikoille]], [[kirsikka|kirsikoille]], [[Noppa|nopille]], Naapurin Pekalle ja [[tuomi|tuomille]]. Sen on ajateltu syntyneen kirsikkaluumun (''prunus cerasifera'') ja oratuomen (''prunus spinosa'') yhteisen yön jälkeen tai sitten suoraan neitsytkirsikkaluumusta eli [[Jumala]]n ansiosta (tai syystä).
 
'''Luumu''' (''prunus domestica'') on prunus-suvun jäsen ja läheistä sukua [[aprikoosi|aprikooseille]], [[persikka|persikoille]], [[kirsikka|kirsikoille]], [[Noppa|nopille]], Naapurin Pekalle ja [[tuomi|tuomille]]. Sen on ajateltu syntyneen kirsikkaluumun (''prunus cerasifera'') ja oratuomen (''prunus spinosa'') yhteisen yön jälkeen tai sitten suoraan neitsytkirsikkaluumusta eli [[Jumala]]n ansiosta (tai syystä).
   
Ensimmäinen tunnettu viljelty luumulaji oli [[japani]]nluumu (prunus salicina), jota [[kiina]]laiset viljelivät Japanissa yli 4000 vuotta sitten. Outo juttu sinänsä. Varsinainen luumu (''prumus domestica'') saapui läntiseen [[Eurooppa]]an [[ristiretket|ristiretkeläisten]] mukana samalla kun [[espanja]]ntauti ja [[HIV]]kin. [[keskiaika|Keskiajan]] luostareissa oli usein suuria luumuviljelmiä, joita erityisesti [[paavi]] rakasti niiden peitellyn [[synti]]syyden vuoksi. [[ransalainen|Ranskalaiset]] viljelivät luumua innokkaasti 1500-luvulla, jolloin he kehittivät monia uusia lajeja ja sitä kautta perheriitoja eri luumusukujen välillä. [[Suomi|Suomeen]] luumu tuli 1600-luvulla, ja Suomessakin on monia paikallisia lajikkeita kuten esimerkiksi "sinikka", "Matin loikkaus" ja "yleinen keltamuna". Väskynäksi kutsutaan tavallisesti luumun sokeripitoisia tummia lajikkeita, joista syntyy useita maittavia [[alkoholi]]juomia.
+
Ensimmäinen tunnettu viljelty luumulaji oli [[japani]]nluumu (''prunus salicina''), jota [[kiina]]laiset viljelivät Japanissa yli 4000 vuotta sitten. Outo juttu sinänsä. Varsinainen luumu (''prumus domestica'') saapui läntiseen [[Eurooppa]]an [[ristiretket|ristiretkeläisten]] mukana samalla kun [[espanja]]ntauti ja [[HIV]]kin. [[keskiaika|Keskiajan]] luostareissa oli usein suuria luumuviljelmiä, joita erityisesti [[paavi]] rakasti niiden peitellyn [[synti]]syyden vuoksi. [[ransalainen|Ranskalaiset]] viljelivät luumua innokkaasti 1500-luvulla, jolloin he kehittivät monia uusia lajeja ja sitä kautta perheriitoja eri luumusukujen välillä. [[Suomi|Suomeen]] luumu tuli 1600-luvulla, ja Suomessakin on monia paikallisia lajikkeita kuten esimerkiksi "sinikka", "Matin loikkaus" ja "yleinen keltamuna". Väskynäksi kutsutaan tavallisesti luumun sokeripitoisia tummia lajikkeita, joista syntyy useita maittavia [[alkoholi]]juomia.
   
 
Hyvientapojen mukaan luumu tulisi nauttia ennen ruokailua, sillä se keventää, parantaa suolen toimintaa, lämmittää sappinestettä ja tarjoaa puutteessa olevalle [[seksi|nautinnon]].
 
Hyvientapojen mukaan luumu tulisi nauttia ennen ruokailua, sillä se keventää, parantaa suolen toimintaa, lämmittää sappinestettä ja tarjoaa puutteessa olevalle [[seksi|nautinnon]].
Rivi 26: Rivi 26:
   
 
[[Luokka:Hedelmät]]
 
[[Luokka:Hedelmät]]
  +
[[Luokka:Reseptit]]
 
 
[[en:Plum]]
 
[[en:Plum]]

Nykyinen versio 18. syyskuuta 2021 kello 22.33

Luonnostaan ylivilkas ja iloinen Kimmo on ottanut pari luumua liikaa.

Luumu (prunus domestica) on prunus-suvun jäsen ja läheistä sukua aprikooseille, persikoille, kirsikoille, nopille, Naapurin Pekalle ja tuomille. Sen on ajateltu syntyneen kirsikkaluumun (prunus cerasifera) ja oratuomen (prunus spinosa) yhteisen yön jälkeen tai sitten suoraan neitsytkirsikkaluumusta eli Jumalan ansiosta (tai syystä).

Ensimmäinen tunnettu viljelty luumulaji oli japaninluumu (prunus salicina), jota kiinalaiset viljelivät Japanissa yli 4000 vuotta sitten. Outo juttu sinänsä. Varsinainen luumu (prumus domestica) saapui läntiseen Eurooppaan ristiretkeläisten mukana samalla kun espanjantauti ja HIVkin. Keskiajan luostareissa oli usein suuria luumuviljelmiä, joita erityisesti paavi rakasti niiden peitellyn syntisyyden vuoksi. Ranskalaiset viljelivät luumua innokkaasti 1500-luvulla, jolloin he kehittivät monia uusia lajeja ja sitä kautta perheriitoja eri luumusukujen välillä. Suomeen luumu tuli 1600-luvulla, ja Suomessakin on monia paikallisia lajikkeita kuten esimerkiksi "sinikka", "Matin loikkaus" ja "yleinen keltamuna". Väskynäksi kutsutaan tavallisesti luumun sokeripitoisia tummia lajikkeita, joista syntyy useita maittavia alkoholijuomia.

Hyvientapojen mukaan luumu tulisi nauttia ennen ruokailua, sillä se keventää, parantaa suolen toimintaa, lämmittää sappinestettä ja tarjoaa puutteessa olevalle nautinnon.

Luumujen käyttötarkoituksia[muokkaa]

Iloluontoiset kotirouvat tarjoavat vierailijalle hieman luumusoossia.

Yksi yleisimmistä luumujen käyttötarkoituksista kidutusvälineen lisäksi on niin sanottu "luumusoossi", jonka resepti on seuraava:

Aineet:

Tee näin:

  1. Aluksi murskaa luumut astiassa (potta sopii tarkoitukseen mainiosti, mutta kukkaruukkukin kelpaa).
  2. Sen jälkeen lisää valkuaiset vapaavalintaiseta iskelmää laulaen. Muista laulaa joka toinen sana vähintään oktaavin verran kauempana edellisestä mielenkiinnon ylläpitämiseksi.
  3. Lisää kaneli ja muut elintarvikkeet vapaavalintaisella tavalla ja järjestyksessä.
  4. Valmista tuli.

Mitä tapahtui? Luumut ja valkuainen reagoivat toistensa kanssa, jolloin luumu joutuu vapauttamaan soluistaan alkoholia, jonka kaneli sitten tislaa ioneillaan vahvaksi. Tällöin se liuottaa valmistusastian pinnasta makua lisääviä atomeja. Elintarvikkeen helppouden ja sen sosiaalista elämää vapauttavien vaikutusten vuoksi se on suosittu pikkujouluissa ja kapakoiden asiakkaiden vatsalaukuissa.