John Stuart Mill

Hikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 9. marraskuuta 2006 kello 20.57 käyttäjän Sissikiima (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta. Koko muokkaushistoria tässä.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Haha, olen nero.

John Stuart Mill (18061888) oli englantilainen filosofi ja taloustieteilijä. John Stuart Millillä ei ollut akateemista eikä muuta tutkintoa, vaan hän oppi tarvittavat filosofiset taitonsa ja järkyttävän suuren sivistyksen kadulta. Voisikin sanoa, että hän todella oli "katuviisas". Hän oli sivistynyt ja valtavan kielitaitoinen. Hän osasi mm. englannin kielen lisäksi, unkaria, belgiaa, saksaa, norjaa, latinaa, ranskaa, kiinaa, japania, islantia, siansaksaa, italiaa ja kreikkaa. Hän osasi myös täydellisesti matematiikkaa.

Filosofinen teoria

John Stuart Mill tunnetaan parhaiten utilitaristisen moraaliteorian kehittäjänä. Hän oli kadulla elelevä tietäjä, joka siis tiesi miten tehdä ihmiset onnellisiksi sekä halusi maksimoida ympärillä olevien ihmisten hyvän tuulen, sekä saada ihmiset tekemään toisillee hyviä tekoja.

Yksi yleisen hyvinvoinnin maksimointi oli ilokaasun (dityppioksidi, N2O) levittäminen Lontoon kaduille. Tämä yritelmä meni hieman pieleen ilokaasun aiheuttamien polkupyöräonnettomuuksien takia. Tästä tapahtumasarjasta kuitenkin Mill havaitsi uuden filosofistieteellisen teorian, emergenssin. Hän huomasi, että yhdellä yksittäisellä suoritteella saadaan muokattua suurempaa kokonaisuutta, jolloin tapauksesta syntyi uusi toiminnan taso tai ominaisuus eli polkupyöräkolari ja loukkaantuneita, mutta huvittuneita ihmisiä. Hän pyrki koko elämänsä ajan muuttamaan tätä toimintaa fysiologiseksi luonnolliseksi ominaisuudeksi. Eikä hän epäonnistunut siinäkään.

Millin työura

Houses of Parliament.

Mill toimi taloustieteilijänä suurimman osan elämästään. Hän olikin maailman paras taloustieteilijä. Hän tieteili Nokian menestystarinan jo vuonna 1856! Hän myös toimi Britannian parlamentissa kahvinkeittäjänä, kahvikauppiaana, Jallun päätoimittajana, perhojen sitojana ja lottovoittajana. Hän ehdotti äänioikeutta myös apinoille, mutta pienin muutoksin. Apinat saisivat äänestää vain nerokkainta miestä, jotta demokratia toimisi parhaiten ja yhteiskunnan etu säilyisi.

Hän toimi myös kirjailijana ja hänen kuuluisin teoksensa on "Politiikka on valtavan tylsää" (1863).

Lainauksia

Teoksessaan Politiikka on valtavan tylsää, hän kirjoitti nerokkaasti: "Politiikka on perin ikävää, eikä tarvitse olla edes viisas mies huomatakseen sitä. Saatanpa ottaa irlantilaista kahvia."

Perhe

Millillä oli iso perhe, johon kuului vaimo, toinen vaimo ja kolmas vaimo sekä lapset Yksi, Kaksi, Kolme ja Neljä.

Mill kansallisaktivistina

Kansalaisaktivistin unelmatyö?

Mill ajoi rajumpia rangaistuksia rikollisille, mm. hänen mielestään ns. uhrittomat rikokset eivät ole yhtään vähäpätöisiä. Hän myös ajoi banaanin kuorimisen estävää lakiesitystä ja hippien tuhoamissuunnitelmaa. Vaikka Milliä on väitetty sosialistiksi, ei hän sellainen ollut. Hän ei edustanut mitään vieläkään tunnettua poliittista suuntausta, koska kukaan ei ole ymmärtänyt hänen ajamansa politiikan juonikuviota.

Millin kuolema

Mill oli ajamassa utilitaristista moraaliteoriaa irlantilaisille maahanmuuttajille, kun yhtäkkiä maahanmuuttajat repivät häneltä kurkun auki yleisen hyvinvoinnin takia. Onneksi Millin tiukennettu lakiesitys tuli voimaan, sillä Mill oli vuonna 1957 parlamentin puheenjohtajana. Maahanmuuttajat tapettiin repimällä jänteet irti, solmimalla ne ja hirttämällä maahanmuuttajat omilla jänteillään.

THINKER.jpg Filosofisia haihattelijoita

Sokrates - Platon - Aristoteles - Goa Tze - Augustinus - Tuomas Akvinolainen - René Descartes - Arnold Geulincx - Gottfried Leibniz - John Locke - George Berkeley - David Hume - Voltaire - Jean-Jacques Rousseau - Immanuel Kant - G. W. F. Hegel - Arthur Schopenhauer - Karl Marx - Søren Kierkegaard - John Stuart Mill - Friedrich Nietzsche - Ludwig Wittgenstein - Martin Heidegger - Theodor Adorno - Louis Althusser - Jacques Derrida - Michel Foucault - Paul Feyerabend