Ero sivun ”António de Oliveira Salazar” versioiden välillä

Hikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
(Viilasin ja hioin ja otin Wikipediasta kopsattuja tylsiä kohtia pois ja kaikenlaista pientä)
Rivi 1: Rivi 1:
  +
{{quote3|Käyttäjän ’88.195.19.61’ tekemät muokkaukset kumottiin ja artikkeli palautettiin käyttäjän A_Salazar89 versioon.|Diktaattori Salazar käyttää toiseksi kovinta keinoaan separatisteja vastaan. Jos yhteiskunnallinen liikehdinta jatkuu, on ehkäpä heristettävä sormea.}}[[Kuva:Salazar.jpg|thumb|Salazar lamaannutti parlamentaariset instituutiot luennoimalla näille klassisesta talousteoriasta ja käytti valtaa yksin kaikkien nukahdettua.]]
{{hikifointi}}
 
 
'''António de Oliveira Salazar''' ([[1889]]–[[1970]]) oli poliittisen taloustieteen professori Coimbran yliopistossa, [[Portugali]]n sotilashallituksen valtiovarainministeri vuodesta 1928 ja [[5. heinäkuuta]] 1932 alkaen kenraali António de Fragoso Carmonan nimittämä pääministeri. Vuonna 1933 hän ryhtyi myös sivutoimiseksi Portugalin [[diktaattori]]ksi sikäli kuin professuuriltaan ehti. Salazar muistetaan yhtenä [[maailmanhistoria|historian]] pelottavimmista yksinvaltiaista; ollessaan erityisen julmalla päällä hän saattoi pahimmillaan jopa peruuttaa toisinajattelijoiden tennisvuorot. Hänen pitkän valtakautensa pääsyynä pidetään espanjalaisten laiskuutta ryhtyä vallankumoukseen vaadittavien moitekirjeiden lähettämiseen.
[[Kuva:Salazar.jpg|thumb|Salazar lamaannutti parlamentaariset instituutiot luennoimalla näille klassisesta talousteoriasta ja käytti valtaa yksin kaikkien nukahdettua.]]
 
'''António de Oliveira Salazar''' (28. huhtikuuta 1889, Santa Comba Dão, k. 27. heinäkuuta 1970, [[Lissabon]]) oli poliittisen taloustieteen professori Coimbran yliopistossa, [[Portugali]]n sotilashallituksen valtiovarainministeri vuodesta 1928 ja 5. heinäkuuta 1932 alkaen kenraali António de Fragoso Carmonan nimittämä pääministeri. Vuonna 1933 hän ryhtyi myös sivutoimiseksi Portugalin [[diktaattori]]ksi sikäli mikäli professuuriltaan ehti.
 
   
  +
==Ura==
Portugali oli julistettu kuninkaanmurhan 1910 jälkeen tasavallaksi, mutta maa oli juuri sellainen tasavalta kuin tasavallat ilman [[demokratia|demokraattista]] perintöä ovat, eli läpeensä kaoottinen ja siellä oli täysi rähinä päällä. Kuninkaanmurhaa seuranneet lyhytaikaiset ja kyvyttömät hallitukset olivat onnistuneet sotkemaan Portugalin talouselämän täysin, mikä oli saanut Salazarin hermostumaan koko touhuun. Kun liian moni portugalilainen kauppa[[laiva]] oli päätynyt [[saksa]]laisten [[sukellusvene]]iden takia joko Ahdin valtakuntaan tai nilkuttanut iso reikä kyljessään satamaan, Portugali oli mennyt julistamaan [[Saksa]]lle sodan 1916. Voitto sodassa osoittautui kuitenkin Pyrrhoksen voitoksi, sillä Portugali oli [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] jälkeen heikommilla kuin sitä ennen. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen [[armeija]] oli syrjäyttänyt ensimmäisen tasavallan hallituksen ja perustanut juntan, joka nosti Salazarin aluksi finanssiministeriksi, ja kun juntta oli vakuuttunut hyvän proffan kyvyistä panna [[maa]]n [[talous]] suunnilleen kuntoon, niin lopulta diktaattoriksi. Tämä lienee ensimmäinen kerta maailmanhistoriassa, kun joku professori, ja vieläpä taloustieteen sellainen, julistetaan diktaattoriksi, tosin varmaan aika moni proffa lienee haaveillut ''Jos minä saisin olla diktaattori niin...''
 
  +
===Iberian lastensyöjän nousu valtaan===
   
 
Portugali oli julistettu kuninkaan murhan 1910 jälkeen tasavallaksi, mutta maa oli juuri sellainen tasavalta kuin tasavallat ilman [[demokratia|demokraattista]] perintöä ovat eli läpeensä kaoottinen, ja siellä oli täysi rähinä päällä. Kuninkaan murhaa seuranneet lyhytaikaiset ja kyvyttömät hallitukset olivat onnistuneet sotkemaan Portugalin talouselämän täysin, mikä oli saanut Salazarin hermostumaan koko touhuun. Kun liian moni portugalilainen kauppa[[laiva]] oli päätynyt [[saksa]]laisten [[sukellusvene]]iden takia joko Ahdin valtakuntaan tai nilkuttanut iso reikä kyljessään satamaan, Portugali oli mennyt julistamaan [[Saksa]]lle sodan 1916. Voitto sodassa osoittautui kuitenkin Pyrrhoksen voitoksi, sillä Portugali oli [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] jälkeen heikommilla kuin sitä ennen.
Salazar nimitti hallitusjärjestelmäänsä nimellä '''Estado Novo''' (uusi valtio). Se oli outo yhdistelmä [[fasismi|fasistisia]] yhteiskuntaoppeja, [[kommunismi|kommunistista]] talousjärjestelmää, ja arvoiltaan katolilainen ja nationalistinen - siis kaikenkaikkiaan sellainen, jossa suomalainen luterilainen tuntisi itsensä suunnilleen yhtä vieraaksi kuin lappilainen lumiukko hongkongilaisessa ravintolassa. Järjestelmän tarkoitus oli panna järeä loppupiste rasismille ja luokkataistelulle yksinkertaisesti tasapäistämällä kaikki yhdeksi ja samaksi harmaaksi massaksi. Hallituksen mottona oli oikeistokonservatiivisiin arvoihin vetoava "Deus, Pátria e Familia" (Jumala, Isänmaa ja perhe), mutta talouspolitiikka oli tiukan vasemmistolainen korporatiivinen suunnitelmatalous. Ainoa sallittu puolue oli ''União Nacional''. Hallitusta piti pystyssä salainen [[poliisi]] Polícia Internacional e de Defesa do Estado (PIDE, nimi vuodet 1945–1969). Salazarin kunniaksi on kuitenkin pantava se, ettei hänen hallintokaudellaan teloitettu yhtään toisinajattelijaa.
 
   
  +
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen [[armeija]] oli syrjäyttänyt ensimmäisen tasavallan hallituksen ja perustanut juntan, joka nosti Salazarin aluksi finanssiministeriksi, ja kun juntta oli vakuuttunut kuoropojalta kuulostavan proffan kyvyistä panna [[maa]]n [[talous]] suunnilleen kuntoon, niin lopulta diktaattoriksi. Tämä lienee ensimmäinen kerta maailmanhistoriassa, kun joku professori, ja vieläpä taloustieteen sellainen, julistetaan diktaattoriksi.<ref>Se, että joku proffa laatisi maalle tyhjästä perustuslain ja pääsisi vielä itse ensimmäiseksi presidentiksi, olisi melkein sama juttu. [[Kaarlo Juho Ståhlberg|Mutta eihän sellaista tapahdu oikeissa demokratioissa]].</ref> Tosin varmaan aika moni professori lienee haaveillut: ”''Jos minä saisin olla diktaattori niin...''”<ref>Ajatuskulku jatkuisi useimmilla todennäköisesti: ”''...tässä tiedekunnassa ei enää ikinä kirjoitettaisi sulkakynää monimutkaisemmilla laitteilla.''”</ref>
Salazar tuki [[Francisco Franco]]a [[Espanja]]n sisällissodan aikana ja lähetti joukkoja taistelemaan Espanjan <strike>kommunis</strike> tasavaltalaisia vastaan <strike>fasis</strike> kansallismielisten puolella. Hän ei kuitenkaan ryhtynyt toiseen maailmansotaan [[Italia]]n tapaan Saksan puolella, sillä tämä olisi merkinnyt uhkaa Portugalin siirtomaiden hallinnalle, koska Portugali olisi ajautunut sotaan vanhaa liittolaistaan [[Britannia]]a sekä [[Ranska]]a vastaan. Salazar ideoi Ibeerien puolueettomuussopimuksen, jossa Espanja ja Portugali jättäytyivät puolueettomiksi toisessa maailmansodassa. Koska Salazar oli talousmies eikä sotilas, hän tiesi että sota olisi pahaksi Portugalin jo ennestäänkin heikolle, pääasiassa vihreälle viinille ja sardiinille perustuvalle taloudelle, ja tuumi että ''mieluummin myydään molemmille osapuolille niin paljon aseita kun he pystyvät käteisellä maksamaan''. Niinpä Salazar vetosi vuodelta 1373 peräisin olleeseen YYA-sopimukseen Britannian kanssa, ja Britannia toimitti portugalilaisille ilomielin laivueittain ajat sitten vanhentuneita lentokoneita - jotka portugalilaiset ottivat vähintään yhtä ilomielin vastaan, sillä ne merkitsivät heidän mielestään nykyaikaista kalustoa ilmavoimille.
 
   
 
Salazar nimitti hallitusjärjestelmäänsä nimellä ''Estado Novo'' (’uusi valtio’). Se oli outo yhdistelmä [[fasismi|fasistisia]] yhteiskuntaoppeja, [[kommunismi|kommunistista]] talousjärjestelmää ja arvoiltaan [[katolinen kirtkko|katolilainen]] ja nationalistinen siis kaikenkaikkiaan sellainen, jossa suomalainen [[luterilaisuus|luterilainen]] tuntisi itsensä suunnilleen yhtä vieraaksi kuin [[lappi]]lainen lumiukko hongkongilaisessa ravintolassa. Järjestelmän tarkoitus oli panna järeä loppupiste [[rasismi]]lle ja luokkataistelulle yksinkertaisesti tasapäistämällä kaikki yhdeksi ja samaksi harmaaksi massaksi.<ref>vrt. Suomen tai [[Ruotsi]]n [[peruskoulu]]järjestelmä</ref> Hallituksen mottona oli oikeistokonservatiivisiin arvoihin vetoava ''Deus, Pátria e Familia'' (’[[Jumala]], isänmaa ja perhe’), mutta talouspolitiikka oli tiukan vasemmistolainen korporatiivinen suunnitelmatalous. Hallitus pysyi pystyssä yli 40 lähinnä siksi, että maan poliittisen järjestelmän kritisointi oli lähes mahdotonta, sillä kritiikkiä varten systeemistä olisi pitänyt pystyä hahmottamaan edes jonkinlainen kokonaiskuva.
Salazar salli liittoutuneiden käyttää Terceiran saarta Azoreilla tukikohtana, mutta ymmärsi myös [[Saksa]]a ja salli volframin viennin Sveitsin kautta. Hän ei myöskään liittynyt antikomintern-sopimukseen. Toisen maailmansodan jälkeen Francon tapaan Salazar saattoi jäädä valtaan oltuaan riittävään puolueeton liittoutuneiden kannalta, ja riittävän arvokas pelinappula kansainvälisen politiikan shakkilaudalla.
 
   
  +
===Toisen maailmansodan ryhtiliike===
Portugali paini taloudellisesti pitkän aikaa samassa sarjassa <strike>[[Suomi|Suom]]</strike> [[Kekkoslovakia]]n kanssa toisen maailmansodan jälkeen. Portugali ei Suomen tavoin ottanut vastaan Marshall-apua, eikä, Suomen tavoin, talousstrategialtaan kuulunut EEC:hen. Tästä huolimatta vuodesta 1950 Salazarin kuolemaan asti BKT kasvoi keskimäärin 5,66% vuodessa, sillä Portugali onnistui saamaan portviinin tuotannon monopolin. Salazar saattoi olla keskinkertaisempi diktaattori kuin [[Urho Kekkonen]], mutta Kekkonen lakitieteen lääkärinä ei ollut Salazarin veroinen talousmies.
 
   
 
Salazar tuki [[Francisco Franco]]a [[Espanja]]n sisällissodan aikana ja lähetti joukkoja taistelemaan Espanjan <strike>kommunis</strike> tasavaltalaisia vastaan <strike>fasis</strike> kansallismielisten puolella. Hän ei kuitenkaan ryhtynyt toiseen maailmansotaan [[Italia]]n tapaan Saksan puolella, sillä tämä olisi merkinnyt uhkaa Portugalin siirtomaille, jotka koostuivat kartalla ja luonnossa noin neljästä nuppineulan pään kokoisesta pläntistä jossain [[Intia]]n tienoilla. Salazar ideoi ibeerien puolueettomuussopimuksen, jossa Espanja ja Portugali jättäytyivät puolueettomiksi toisessa maailmansodassa. Koska Salazar oli talousmies eikä sotilas, hän tiesi, että sota olisi pahaksi Portugalin jo ennestäänkin heikolle, pääasiassa vihreälle viinille ja sardiineille perustuvalle taloudelle, ja tuumi: ''mieluummin myydään molemmille osapuolille niin paljon aseita kuin he pystyvät käteisellä maksamaan.''
[[Francisco Franco]] on surullinen esimerkki siitä, miten <strike>hyvät</strike> pätevät sotilaat pääsääntöisesti ovat surkeita talousmiehiä, ja Salazar osoitti, että sama pätee kääntäen. Vuonna 1945 Portugalin siirtomaihin kuuluivat Azorit, Madeira, Kap Verden saaret, Angola, Portugalin Guinea, Mosambik, Goa, Damão, Diu, Macao ja Itä-Timor - jotka kaikki saivat päähänsä, että olisi kiva olla itsenäinen. Salazar ei tästä tykännyt, ja lähetti armeijan tositoimiin. Siirtomaiden johtaminen, kehittäminen ja hallussapito johti suuriin kustannuksiin taistelussa vapautusliikkeitä vastaan ja johti pitkällisiin siirtomaasotiin Angolassa, Mosambikissa ja Guinea-Bissaussa. Portugalin historia on täynnä Pyrrhoksen voittoja, ja siirtomaasodat olivat samojen Pyrrhoksen voittojen jatkumoita. Vaikka Portugali onnistuikin kukistamaan <strike>separatis</strike> vapautusliikkeet, siirtomaasodat koituivat Portugalille lopulta liian kalliiksi hyötyyn nähden.
 
   
  +
Toisen maailmansodan jälkeen Francon tapaan Salazar saattoi jäädä valtaan oltuaan riittävän puolueeton liittoutuneiden kannalta ja tarpeeksi arvokas pelinappula kansainvälisen politiikan [[shakki]]laudalla ja otettuaan [[Hitler]]-julisteet pois työhuoneensa seiniltä.
Salazar loukkaantui vakavasti pudottuaan tuolilta 1968, jolloin [[presidentti]] Américo Tomás joutui erottamaan hänet 25. syyskuuta 1968 pääministerin asemasta. Salazar oli tuolloin jo suunnilleen yhtä dementoitunut kuin Kekkonen - [[Jumala]] siis rankaisi heitä molempia jo tässä elämässä. Hänen seuraajansa oli Marcello Caetano. Kuollessaan Lissabonissa vajaat kaksi vuotta myöhemmin Salazar kuitenkin uskoi vielä Kekkosen tavoin olevansa diktaattori.
 
   
 
Portugali paini taloudellisesti pitkän aikaa samassa sarjassa <strike>[[Suomi|Suom]]</strike> [[Kekkoslovakia]]n kanssa toisen maailmansodan jälkeen. Portugali ei Suomen tavoin ottanut vastaan Marshall-apua eikä, Suomen tavoin, talousstrategialtaan kuulunut EEC:hen. Tästä huolimatta vuodesta 1950 Salazarin kuolemaan asti BKT kasvoi keskimäärin 5,66 % vuodessa, sillä Portugali onnistui saamaan portviinin tuotannon [[monopoli]]n. Salazar saattoi olla keskinkertaisempi diktaattori kuin [[Urho Kekkonen]], mutta Kekkonen lakitieteen lääkärinä ei ollut Salazarin veroinen talousmies.
Hänen seuraajakseen tuli nuorten upseerien järjestämän neilikkavallankumoukseksi kutsutun vasemmistolaishenkisen sotilasvallankaappauksen jälkeen Adelino da Palma Carlos 16. toukokuuta 1974. Samalla Portugalin entiset siirtomaat saivat itsenäisyyden, mutta sotimaan tottuneet <strike>separatis</strike> vapautusliikkeet ovat sotineet omissa maissaan tähän päivään saakka, poikkeuksena Mosambik, joka liittyi itsenäistymisensä jälkeen Brittiläiseen Kansainyhteisöön.
 
   
  +
===Exodus lattialle===
Salazar äänestettiin voittajaksi Suurin portugalilainen -äänestyksessä maaliskuussa 2007. Äänestyksen järjesti kansallinen tv-kanava Radio Televisión Portuguesa (RTP). Tämä tosin kertoo enemmän portugalilaisista itsestään kuin Salazarista. Salazarin kunniaksi on kuitenkin todettava se, että hänen kaudellaan maasta poistettiin [[teloitus|kuolemanrangaistus]] eikä hän teloituttanut ketään vastustajaansa, että hän oli henkilökohtaisilta elämäntavoiltaan yhtä vaatimaton kuin kuka tahansa nukkavieru pikkuvirkamies, ja että hänen talouspolitiikkansa oli suunnilleen tolkullista. Niinpä hänet kuolemansa jälkeen haudattiin perheensä sukuhautaan suunnilleen samalla tavoin kuin kuka tahansa kiltti isoisä, eikä hänen hautaansa ole häpäisty, mikä on muutoin yleinen ibeerinen tapa ex-diktaattoreille. Ehkäpä parasta, mitä hänen kaudestaan voidaan todeta, on että sen aikana portugalilaiset vihdoin huomasivat, että [[demokratia]] onkin itse asiassa ihan hyvä juttu, ja jos kaikki koettavat elää ihmisiksi, se jopa toimii ihan mukavasti.
 
   
 
Toisin kuin vakavasti otettavat diktaattorit, Salazar loukkaantui vakavasti pudottuaan tuolilta<ref>Tämä on artikkelin ehkä [[hikipedia]]maisin kohta. Lienee jonkinlaista kieroa [[ironia]]a, että se on voitu kopioida sellaisenaan [[Wikipedia]]sta.</ref> 1968, jolloin [[presidentti]] Américo Tomás joutui erottamaan hänet [[25. syyskuuta]] 1968 pääministerin asemasta. Salazar oli tuolloin jo suunnilleen yhtä dementoitunut kuin Kekkonen [[Jumala]] siis rankaisi heitä molempia jo tässä elämässä. Salazar oli kaikin puolin diktaattorien kansainvälisessä yhteisössä häpeäpilkku, joten hänen kuolemansakaan ei johtunut salamurhaajan luodista, myrkytetystä juomasta tai edes itsemurhasta voittamattoman armeijan edessä. Salazar tyytyi kuolemaan sydänkohtaukseen Lissabonissa uskoen vielä Kekkosen tavoin olevansa ihan oikea diktaattori.
  +
  +
==Verrrrrrinen perintö==
  +
[[kuva:Salazar2.jpg|thumb|Valtionpäämiehenä Salazar ei epäillyt näyttää todellista luonnettaan Portugalin edun niin vaatiessa.]]
 
Sotilashallinto syrjäytettiin [[16. toukokuuta]] 1974 neilikkavallankumoukseksi kutsutussa vasemmistolaishenkisessä vallankaappauksessa, joka muistutti kyläjuhlia ilman ongintaa ja leikkiampurataa. Samalla Portugalin entiset siirtomaat saivat itsenäisyyden, mutta sotimaan tottuneet <strike>separatis</strike> vapautusliikkeet ovat sotineet omissa maissaan tähän päivään saakka. Poikkeuksena oli Mosambik, joka liittyi itsenäistymisensä jälkeen Brittiläiseen Kansainyhteisöön.
  +
  +
Espanjan [[Francisco Franco]] on surullinen esimerkki siitä, miten <strike>hyvät</strike> pätevät sotilaat pääsääntöisesti ovat surkeita talousmiehiä, ja Salazar osoitti, että sama pätee kääntäen. Salazar äänestettiin silti voittajaksi Suurin portugalilainen -äänestyksessä maaliskuussa 2007. Tämä kertonee enemmän portugalilaisista itsestään kuin Salazarista. Salazarin kunniaksi on kuitenkin todettava se, että hänen talouspolitiikkansa oli suunnilleen tolkullista ja matkalaskutkin hän täytti asianmukaisesti. Niinpä hänet kuolemansa jälkeen haudattiin perheensä sukuhautaan suunnilleen samalla tavoin kuin kuka tahansa kiltti isoisä, eikä hänen hautaansa ole häpäisty, mikä on muutoin yleinen ibeerinen kohtalo ex-diktaattoreille.
  +
  +
==Viitteet==
  +
  +
<references/>
  +
  +
[[luokka:Henkilöt]]
 
[[Luokka:Professorit]]
 
[[Luokka:Professorit]]
 
[[Luokka:Ministerit]]
 
[[Luokka:Ministerit]]
 
[[Luokka:Pääministerit]]
 
[[Luokka:Pääministerit]]
 
[[Luokka:Diktaattorit]]
 
[[Luokka:Diktaattorit]]
  +
[[luokka:Nössiäiset]]
 
{{DEFAULTSORT:Salazar, António de Oliveira}}
 
{{DEFAULTSORT:Salazar, António de Oliveira}}
   

Versio 15. maaliskuuta 2008 kello 22.11

”Käyttäjän ’88.195.19.61’ tekemät muokkaukset kumottiin ja artikkeli palautettiin käyttäjän A_Salazar89 versioon.”

~Diktaattori Salazar käyttää toiseksi kovinta keinoaan separatisteja vastaan. Jos yhteiskunnallinen liikehdinta jatkuu, on ehkäpä heristettävä sormea.
Salazar lamaannutti parlamentaariset instituutiot luennoimalla näille klassisesta talousteoriasta ja käytti valtaa yksin kaikkien nukahdettua.

António de Oliveira Salazar (18891970) oli poliittisen taloustieteen professori Coimbran yliopistossa, Portugalin sotilashallituksen valtiovarainministeri vuodesta 1928 ja 5. heinäkuuta 1932 alkaen kenraali António de Fragoso Carmonan nimittämä pääministeri. Vuonna 1933 hän ryhtyi myös sivutoimiseksi Portugalin diktaattoriksi sikäli kuin professuuriltaan ehti. Salazar muistetaan yhtenä historian pelottavimmista yksinvaltiaista; ollessaan erityisen julmalla päällä hän saattoi pahimmillaan jopa peruuttaa toisinajattelijoiden tennisvuorot. Hänen pitkän valtakautensa pääsyynä pidetään espanjalaisten laiskuutta ryhtyä vallankumoukseen vaadittavien moitekirjeiden lähettämiseen.

Ura

Iberian lastensyöjän nousu valtaan

Portugali oli julistettu kuninkaan murhan 1910 jälkeen tasavallaksi, mutta maa oli juuri sellainen tasavalta kuin tasavallat ilman demokraattista perintöä ovat eli läpeensä kaoottinen, ja siellä oli täysi rähinä päällä. Kuninkaan murhaa seuranneet lyhytaikaiset ja kyvyttömät hallitukset olivat onnistuneet sotkemaan Portugalin talouselämän täysin, mikä oli saanut Salazarin hermostumaan koko touhuun. Kun liian moni portugalilainen kauppalaiva oli päätynyt saksalaisten sukellusveneiden takia joko Ahdin valtakuntaan tai nilkuttanut iso reikä kyljessään satamaan, Portugali oli mennyt julistamaan Saksalle sodan 1916. Voitto sodassa osoittautui kuitenkin Pyrrhoksen voitoksi, sillä Portugali oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen heikommilla kuin sitä ennen.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen armeija oli syrjäyttänyt ensimmäisen tasavallan hallituksen ja perustanut juntan, joka nosti Salazarin aluksi finanssiministeriksi, ja kun juntta oli vakuuttunut kuoropojalta kuulostavan proffan kyvyistä panna maan talous suunnilleen kuntoon, niin lopulta diktaattoriksi. Tämä lienee ensimmäinen kerta maailmanhistoriassa, kun joku professori, ja vieläpä taloustieteen sellainen, julistetaan diktaattoriksi.[1] Tosin varmaan aika moni professori lienee haaveillut: ”Jos minä saisin olla diktaattori niin...[2]

Salazar nimitti hallitusjärjestelmäänsä nimellä Estado Novo (’uusi valtio’). Se oli outo yhdistelmä fasistisia yhteiskuntaoppeja, kommunistista talousjärjestelmää ja arvoiltaan katolilainen ja nationalistinen – siis kaikenkaikkiaan sellainen, jossa suomalainen luterilainen tuntisi itsensä suunnilleen yhtä vieraaksi kuin lappilainen lumiukko hongkongilaisessa ravintolassa. Järjestelmän tarkoitus oli panna järeä loppupiste rasismille ja luokkataistelulle yksinkertaisesti tasapäistämällä kaikki yhdeksi ja samaksi harmaaksi massaksi.[3] Hallituksen mottona oli oikeistokonservatiivisiin arvoihin vetoava Deus, Pátria e Familia (’Jumala, isänmaa ja perhe’), mutta talouspolitiikka oli tiukan vasemmistolainen korporatiivinen suunnitelmatalous. Hallitus pysyi pystyssä yli 40 lähinnä siksi, että maan poliittisen järjestelmän kritisointi oli lähes mahdotonta, sillä kritiikkiä varten systeemistä olisi pitänyt pystyä hahmottamaan edes jonkinlainen kokonaiskuva.

Toisen maailmansodan ryhtiliike

Salazar tuki Francisco Francoa Espanjan sisällissodan aikana ja lähetti joukkoja taistelemaan Espanjan kommunis tasavaltalaisia vastaan fasis kansallismielisten puolella. Hän ei kuitenkaan ryhtynyt toiseen maailmansotaan Italian tapaan Saksan puolella, sillä tämä olisi merkinnyt uhkaa Portugalin siirtomaille, jotka koostuivat kartalla ja luonnossa noin neljästä nuppineulan pään kokoisesta pläntistä jossain Intian tienoilla. Salazar ideoi ibeerien puolueettomuussopimuksen, jossa Espanja ja Portugali jättäytyivät puolueettomiksi toisessa maailmansodassa. Koska Salazar oli talousmies eikä sotilas, hän tiesi, että sota olisi pahaksi Portugalin jo ennestäänkin heikolle, pääasiassa vihreälle viinille ja sardiineille perustuvalle taloudelle, ja tuumi: ”mieluummin myydään molemmille osapuolille niin paljon aseita kuin he pystyvät käteisellä maksamaan.

Toisen maailmansodan jälkeen Francon tapaan Salazar saattoi jäädä valtaan oltuaan riittävän puolueeton liittoutuneiden kannalta ja tarpeeksi arvokas pelinappula kansainvälisen politiikan shakkilaudalla ja otettuaan Hitler-julisteet pois työhuoneensa seiniltä.

Portugali paini taloudellisesti pitkän aikaa samassa sarjassa Suom Kekkoslovakian kanssa toisen maailmansodan jälkeen. Portugali ei Suomen tavoin ottanut vastaan Marshall-apua eikä, Suomen tavoin, talousstrategialtaan kuulunut EEC:hen. Tästä huolimatta vuodesta 1950 Salazarin kuolemaan asti BKT kasvoi keskimäärin 5,66 % vuodessa, sillä Portugali onnistui saamaan portviinin tuotannon monopolin. Salazar saattoi olla keskinkertaisempi diktaattori kuin Urho Kekkonen, mutta Kekkonen lakitieteen lääkärinä ei ollut Salazarin veroinen talousmies.

Exodus lattialle

Toisin kuin vakavasti otettavat diktaattorit, Salazar loukkaantui vakavasti pudottuaan tuolilta[4] 1968, jolloin presidentti Américo Tomás joutui erottamaan hänet 25. syyskuuta 1968 pääministerin asemasta. Salazar oli tuolloin jo suunnilleen yhtä dementoitunut kuin Kekkonen – Jumala siis rankaisi heitä molempia jo tässä elämässä. Salazar oli kaikin puolin diktaattorien kansainvälisessä yhteisössä häpeäpilkku, joten hänen kuolemansakaan ei johtunut salamurhaajan luodista, myrkytetystä juomasta tai edes itsemurhasta voittamattoman armeijan edessä. Salazar tyytyi kuolemaan sydänkohtaukseen Lissabonissa uskoen vielä Kekkosen tavoin olevansa ihan oikea diktaattori.

Verrrrrrinen perintö

Valtionpäämiehenä Salazar ei epäillyt näyttää todellista luonnettaan Portugalin edun niin vaatiessa.

Sotilashallinto syrjäytettiin 16. toukokuuta 1974 neilikkavallankumoukseksi kutsutussa vasemmistolaishenkisessä vallankaappauksessa, joka muistutti kyläjuhlia ilman ongintaa ja leikkiampurataa. Samalla Portugalin entiset siirtomaat saivat itsenäisyyden, mutta sotimaan tottuneet separatis vapautusliikkeet ovat sotineet omissa maissaan tähän päivään saakka. Poikkeuksena oli Mosambik, joka liittyi itsenäistymisensä jälkeen Brittiläiseen Kansainyhteisöön.

Espanjan Francisco Franco on surullinen esimerkki siitä, miten hyvät pätevät sotilaat pääsääntöisesti ovat surkeita talousmiehiä, ja Salazar osoitti, että sama pätee kääntäen. Salazar äänestettiin silti voittajaksi Suurin portugalilainen -äänestyksessä maaliskuussa 2007. Tämä kertonee enemmän portugalilaisista itsestään kuin Salazarista. Salazarin kunniaksi on kuitenkin todettava se, että hänen talouspolitiikkansa oli suunnilleen tolkullista ja matkalaskutkin hän täytti asianmukaisesti. Niinpä hänet kuolemansa jälkeen haudattiin perheensä sukuhautaan suunnilleen samalla tavoin kuin kuka tahansa kiltti isoisä, eikä hänen hautaansa ole häpäisty, mikä on muutoin yleinen ibeerinen kohtalo ex-diktaattoreille.

Viitteet

  1. Se, että joku proffa laatisi maalle tyhjästä perustuslain ja pääsisi vielä itse ensimmäiseksi presidentiksi, olisi melkein sama juttu. Mutta eihän sellaista tapahdu oikeissa demokratioissa.
  2. Ajatuskulku jatkuisi useimmilla todennäköisesti: ”...tässä tiedekunnassa ei enää ikinä kirjoitettaisi sulkakynää monimutkaisemmilla laitteilla.
  3. vrt. Suomen tai Ruotsin peruskoulujärjestelmä
  4. Tämä on artikkelin ehkä hikipediamaisin kohta. Lienee jonkinlaista kieroa ironiaa, että se on voitu kopioida sellaisenaan Wikipediasta.