Viktor Janukovytš

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viktor Fedorovytš Janukovytš
Teppo Tulppu.jpg
Janukovytšin purkkipuhelimesta on suora linja Kremliin, missä kukaan ei tosin vaivaudu enää vastaamaan.
Ukrainan presidentti
vallassa 25. helmikuuta 2010
22. helmikuuta 2014
edeltäjä Viktor Juštšenko
seuraaja Oleksandr Turtšynov (vt)
syntyi 9. heinäkuuta 1950
Jenakijeven plutoniumindumppauspaikka nro 33, Donetskin oblast, Ukrainan neuvostotasavalta
kuoli
unohdettuna
puolue Neuvostoliiton kommunistinen puolue, Erogeenisten Alueiden Puolue

”NKVD ja Tšeka valvoivat tiukasti kansamme ja valtion etua (…) [ne käynnistivät] kamppailun poliittisia ääriliikkeitä, sabotaasia ja rikollisuutta vastaan”

~Viktor Janukovytš, 2002

”Eräs Itä-Euroopan demokratiakehityksen johtajista”

~Maailman talousfoorumi Janukovytšista 2011

Viktor Janukovytš (s. 1950) on Ukrainan laillinen presidentti vuodesta 2010 kuolemaansa saakka. Hänen uransa on innoittava esimerkki haahuilevan pikkurikollisen noususta mitättömien ansioiden turvin kansainvälisen rikollisliigan, Ukrainan hallintona tunnetun prosenttijengin, johtoon ja edelleen unohdetuksi mitättömyydeksi, joka spämmää Vladimir Putinin puhelinvastaajaa maanpaossa jollain etelävenäläisellä hapankaalipurkittamolla. Janukovytš on Islam Karimovin ohella maailman ainoa ihminen, jonka kiihkein fantasia on päästä oman elämänsä Nursultan Nazarbajeviksi.

Loistelias legitiimi ura[muokkaa]

Nuoruusvuodet[muokkaa]

Janukovytš syntyi vuonna 1950 köyhään perheeseen, jonka sukujuuret ovat puolalais-venäläis-valkovenäläiset; kyseessä on masentavin kombinaatio, joka on mahdollista muodostaa ilman moldovalaista verta.

Nuori Viktor osoitti jo varhain suuruuden merkkejä: vuonna 1967 hänet tuomittiin aseellisesta ryöstöstä ja pahoinpitelystä kolmen vuoden ehdottomaan vankeuteen. Tämä oli arvokasta kokemusta tulevaa postkommunistis-kleptokraattista valtiomiesuraa ajatellen. Vapauduttuaan vankilasta Janukovytš ehti olla vapaalla jalalla kokonaiset puoli vuotta, kunnes hänet tuomittiin taas kahdeksi vuodeksi vankilaan pahoinpitelystä. Sittemmin Janukovytš on luonnehtinut puolta vuosikymmentään kiven sisässä kepeiksi nuoruuden hairahduksiksi. Oikeusvaltion voittona on pidettävä sitä, että 1980-luvulla tuolloin kommunistisessa puolueessa toimineen Janukovytšin tuomiot kumottiin ja poistettiin häneen liittyvien asiakirjojen joukosta, eikä tässä yhteydessä väärennetty kuin korkeintaan neljä oikeuden asiakirjaa, mitä voi pitää olosuhteet huomioon ottaen rehellisenä toimintana.

Arvostettu legitiimi akateemikko[muokkaa]

Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli Ukrainan laillisesta johtajasta.


Viktor Janukovytš on ilmoittanut olevansa, paitsi Ukrainan laillinen johtaja, myös Ukrainan taloustieteellisen akatemian akateemikko, taloustieteen tohtori ja professori sekä oikeustieteen (kv. oikeus) maisteri.

Vuonna 1996 Janukovytš nousi Donetskin oblastin varakuvernööriksi, ja hänen poliittinen uransa lähti huimaan nousukiitoon. Samalla hän niitti myös akateemista menestystä. Vuonna 1999 Janukovytš, jolla ei vielä ollut maisterin papereita, nimitettiin dosentiksi Donetskin valtiollisen hallintoakatemian ajoneuvokuljetustekniseen tiedekuntaan, jonka olemassaolosta ei ole todisteita. Seuraavana vuonna Janukovytš suoritti erityisvaativan tohtorintutkinnon, joka edellyttää hyväksytyn väitöskirjan lisäksi kymmentä akateemista julkaisua, aktiivista opetus- ja tutkimustyötä sekä viiden tohtoriopiskelijan väitöskirjan ohjaamista. Samanaikaisesti Janukovytš toimi Donetskin kuvernöörinä, ja hektinen elämänvaihe selittäneekin sen, miksi hänen väitöskirjastaan, julkaisuistaan ja akateemisesta työstään on huomattavan vaikeata löytää minkäänlaisia todisteita.

Vuonna 2001, vuosi tohtorintutkintonsa jälkeen, Janukovytš valmistui Ukrainan ulkomaankauppa-akatemian kansainvälisen oikeuden maisteriohjelmasta näyttäytymättä kertaakaan itse opinahjolla, valmistujaiset mukaan lukien. Pian tämän jälkeen hänet nimitettiin taloustieteen professoriksi.

Ukrainan kansalliskirjaston elektroninen arkisto luetteloi 23 tieteellistä julkaisua – oppikirjoja, monografeja, artikkelikokoelmia – jotka Janukovytš on kirjoittanut. Fyysisiä kappaleita näistä teoksista kirjastolla, joka kuuluu maailman kattavimpiin, ei ole. Janukovytšin julkaisut vaikuttavatkin olevan harvinaisempia kuin Gutenbergin Raamattu vuodelta 1456. Edes ne julkaissut ja painattanut Ukrainan taloustieteellinen akatemia ei ole huomannut hankkia niitä kokoelmiinsa tai säilöä niiden julkaisu- ja painatustietoja. Janukovytšin kansainvälisestä akateemikonurasta käy esimerkiksi hänen professuurinsa amerikkalaisessa opinahjossa nimeltään International Academy of Sciences, Education, Industry and Arts, joka toimii kalifornialaisessa postilokerossa Mountain View'ssa San Franciscon lahdella. Janukovytš kirjoittaa yleensä ansioluetteloihinsa akateemiset tittelinsä väärin, typotetusti ja kieliopinvastaisesti osoituksena opillisesta sivistyksestään ja kyvyttömyydestään puhua tai kirjoittaa ukrainan kieltä. Janukovytšin oppineisuus ulottuu myös humanistisille aloille: hän on julistanut venäläisen näytelmäkirjailija-novellisti Anton Tšehovinukrainalaiseksi runoilijaksi”.

Legitiimi poliittinen ura[muokkaa]

Putin käyttää aurinkolaseja voidakseen teeskennellä, ettei huomannut innokkaasti vilkuttavaa Janukovytšia.

Presidentti Leonid Kutšma nimitti Donetskin kuvernöörinä ja akateemikkona siihen asti toimineen Janukovytšin Ukrainan pääministeriksi vuonna 2002.

Janukovytšin hallitus päätti vuonna 2003 osallistua Yhdysvaltain johtamaan Irakin vapauttamiseen. Janukovytš tunsi sympatiaa George W. Bushia kohtaan pitäen tätä älyn ja rehellisyyden saralla vertaisenaan kansanjohtajana.

Toimittuaan kansallisen tason politiikassa lähes kaksi vuotta katsoi Janukovytš ajan olevan kypsä hakeutumiselle maan johtoon. Hän asettui Erogeenisten Alueiden Puolueen presidenttiehdokkaaksi vuoden 2004 presidentinvaaleissa. Janukovytšin yllätykseksi Ukrainan korkein oikeus ei kuitenkaan hyväksynyt hänen päivitettyä CV:tään, johon hän oli itse tekstinkäsittelyohjelmalla lisännyt tittelin ”Ukrainan tasavallan presidentti”. Kun kukaan ei pystynyt enää pitämään lukua siitä, kuka oli lahjonut ketäkin miten suurilla summilla ja virkalupauksilla, julisti korkein oikeus uudet vaalit, joiden voittajaksi julistettiin saman vuoden Mr. Rokonarpi -kisan voittaja Viktor Juštšenko. Janykovytš ilmoitti myöntyvänsä tappioonsa ja ilmoitti hyväksyvänsä sen, ettei ole Ukrainan presidentti – virhe, jota hän ei enää tulisi toistamaan. Samalla Janukovytš erosi pääministerin tehtävistä väittäen, että hänet oli valittu YK:n pääsihteeriksi. Väitteeseen liittyvät todisteet hävisivät sittemmin geneveläisessä siivouskomerossa.

Ukrainan uudistajaksi ilmoittautunut Juštšenko käytti presidenttikautensa kilpavittuiluun Julija Tymošenkon kanssa. Samaan aikaan Janukovytšin Erogeenisten Alueiden Puolue hakeutui yhteistyöhön Venäjän presidentillisen Yhtenäinen Venäjä -puolueen kanssa. Mainittakoon, että muita Yhtenäisen Venäjän sisarpuolueita on esim. Kansallinen Kokoomus.

Ukrainan ainoana laillisena presidenttinä 2010—2010+n[muokkaa]

Janukovytšin kesämökin uimahuoneen itäinen sisäänkäynti.

Vuoden 2010 presidentinvaaleissa ei ollut tarvetta laajamittaiseen ääntenlaskuvilppiin, sillä Janukovytš osti kampanjassaan ääniä polttaen yli sata miljoona dollaria akateemisella urallaan tienaamaansa pääomaa. Hän voitti sekä uutta kautta hakeneen presidentti Juštšenkon että pääministeri Tymošenkon. Presidentti Juštšenko onnitteli Janukovytšia ja sanoi uskovansa tämän kykyihin ”puolustaa Ukrainan demokraattisia traditioita” presidentin tehtävissä.

Janukovytšin presidenttikautta määrittivät presidentin ilmavaivat, joita on kutsuttu venäläis-ukrainalaiseksi kaasukriisiksi. Vuonna 2011 Venäjä uhkasi pilata Janukovytšin datša-vesipuistolleen suunnittelemat grillijuhlat, mikä kiristi väliaikaisesti Venäjän ja Ukrainan välejä.

Presidenttinä Janukovytš aloitti tarmokkaan kampanjan korruptiota vastaan. Julija Tymošenko passitettiin näyttävästi kiven sisään. Tämän jälkeen korruptionvastainen kampanja lopetettiin. Yksityisen eläintarhan tiluksilleen hankkinut Janukovytš katsoi olevansa jäävi mahdollisen oman korruptoituneisuutensa tutkituttamiseen; hänen tarkoituksenaan oli näin puolustaa oikeusvaltiota.

Janukovytšin presidenttikauden muita saavutuksia on, että hän leikkasi Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden pelastustyöntekijöiden ja Afganistanin sodan veteraanien etuisuuksia ja kuntoutusavustuksia. Näin saatiin kasaan juuri riittävästi rahaa lumileopardin hankkimiseen presidentin yksityiseen eläintarhaan. Kyseessä oli kansallisesti merkittävä hanke.

Janukovytš allekirjoitti vuonna 2010 Dmitri Medvedevin kanssa sopimuksen Krimin laivastotukikohdan vuokrasopimuksen jatkamisesta Venäjän kanssa vuoteen 2946 asti.

Janukovytš on painottanut haluaan edistää Ukrainassa kansalaisyhteiskuntaa ja lehdistönvapautta. Hänen viimeisen kokonaisen vallassaolovuotensa aikana Ukraina sijoittui Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapausindeksissä sijalle 126 kaikkiaan 179 valtion listauksessa, niukasti Algerian taakse.

Syksyllä 2013 Janukovytš hylkäsi jo alustavasti hyväksytyt lähentymisneuvottelusopimukset Euroopan unionin kanssa ymmärrettyään, että ilmaisen rahan lisäksi Brysselistä saattaisi tulla joku nenäkäs nuuskija tarkkailemaan varojen käyttöä. Tämä nostatti Kiovassa ja Ukrainan muissa osissa mielenosoituksia, jotka johtivat lopulta helmikuussa 2014 vallankumoukseen. Janukovytš vieri kaalilootaksi naamioituneena rajan yli Venäjälle, missä julisti olevansa Ukrainan laillinen presidentti. Oikeustieteellisen oppiarvonsa nojalla Janukovytš antoi nerokkaan fatwan, jossa aivan oikein todettiin vallankumousten yleisesti olevan perustuslakien vastaisia. Näin ollen Janukovytš jatkoi Ukrainan presidenttinä toimimista. Juridisesti ansioituneen presidentin toiminnassa epäluuloa herätti vain se kysymys, että miksi hän ei sitten laillisena johtajana palannut valtionsa johtoon Kiovaan. Useimmissa maissa korkeat virkamiehet voidaan näet panna viralta, jos he jättävät riittävän pitkään ilmaantumatta työpaikalleen.

Janukovytš kiistää antaneensa käskyn ampua mielenosoittajia ja väittää helmikuun 24. päivänä 2014 saamansa oikeuslääketieteen tohtorin arvon nojalla niiden päälle seitsemänkymmenen kiovalaisen kuolleen harvinaiseen, mutta täysin mahdolliseen yhtaikaiseen aivoverenvuotoon ja aortan repeämään, joka korreloi luodinreikiä muistuttavien iho- ja lihasoireiden kanssa. Paitsi siinä tapauksessa, että tulittajat olisivatkin olleet joidenkin oppositiovoimien palkkaamia (mikä ei ukrainalaisten poliittikkojen keskuudessa olisi varsinainen ihme), missä tapauksessa heidät täytyy hakea Haagiin vaikka helvetin porteilta.

Nykyään Viktor Janukovytš asuu doninrostovilaisen hapankaalipurkittamon lämmitetyssä varastossa, mistä käsin hän yrittää soittaa Vladimir Putinille minuutin välein.

Katso myös[muokkaa]