Viikset

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Star.svg
Tämä artikkeli on kouluesimerkki siitä, miltä hyvä sivu voi näyttää. Älä käytä luovuuttasi, tee vain tasan niin kuin tämänkin artikkelin kirjoittaja on tehnyt.
Viikset, nuo esteettiset loiset.

Viikset (suku Baffus) ovat lähinnä miespuolisten[1] henkilöiden ylähuulessa esiintyviä loiseliöitä. Viikset ovat läheistä sukua parroille, mutta elävät eri biotoopissa. Toisinaan viikset voivat levitä luontaisen reviirinsä äärirajoille ja elää symbioosissa parran kanssa esim. poskipartojen yhteydessä. Kemppasella oli muinoin amisviikset kuten muillakin (heh juum)

Tieteellinen viiksityyppien luokittelu ei perustu niinkään itse karvan määrään, vaan viiksien kantajan koko psykofyysiseen olemukseen.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Elinympäristö

Viiksiä tavataan vain harvoin normaalin elinympäristönsä ulkopuolella. Kuvan miehellä viikset ovat sopeutuneet elämään normaalia korkeammalla ja ohuemmassa ilmanalassa silmien yläpuolella.

Viiksiä tavataan ympäri maailman urospuolisten Homo sapiens -yksilöiden[2] ylähuulissa huulten ja sierainten välisellä alueella. Viikset leviävät alueelle karvaitiöinä puberteettivaiheessa ja alkavat kasvattaa reviiriään, ellei niitä kitketä säännöllisesti. Viiksien esiintyminen eri ihmispopulaatioiden keskuudessa vaihtelee suuresti. Esimerkiksi Keski-Aasiassa viikset ovat hyvin yleisiä sekä miehillä että naisilla, mutta taas Amerikan alkuperäisasukkaiden ylähuulet ovat viiksille vihamielisiä elinympäristöjä.

[muokkaa] Elintavat

Ned Flanders, alias Hair Führer, ja hänen pesunkestävät viiksensä.

Jos viikset saavat kasvaa vapaasti, ne levittäytyvät vähitellen koko ylähuulen alueelle. Vaikka viikset ovatkin loiseliöitä, ei niistä ole kantajalleen varsinaista haittaa, ellei haitaksi lueta useissa tapauksissa ulkonäön muuttumista astetta naurettavampaan suuntaan. Ihmiskunnan historian varhaisemmissa vaiheissa viikset ovat eläneet symbioottisessa suhteessa kantajansa kanssa tuoden tälle pienen lisääntymisedun (vain miehillä esiintyessään). Nuo ajat ovat kuitenkin jo jääneet taa, ja nykyisin viiksi-infektio jätetään hoitamatta tavallisesti vain, mikäli viikset peittävät kiusallisen luomen tai mikäli viiksien kantajalla on keikarointihaluja.

Viikset käyttävät ravinnokseen kantajansa syömää ruokaa. Joka aterialla hieman ruokaa jää viiksiin[3] loisen ravinnoksi. Viikset sulattavat ruuan murenet hitaasti ja saavat niistä tarvitsemansa energian.

Viiksien elinkaari on parhaimmillaan useiden vuosikymmenien pituinen. Viiksien päivät ovat luetut, kun niiden kantaja kuolee. Tämän jälkeen viikset eivät enää voi kasvaa, vaan menehtyvät ravinnon puutteeseen.

[muokkaa] Viiksien evoluutio ja viiksilajien synty

Charles Darwin ei evoluutioteoriassaan puuttunut lainkaan viiksien evoluutioon,[4] mutta myöhempi tutkimus on paljastanut luonnonvalinnan ohjaavan myös viiksien lajinkehitystä.[5] Viikset ovat sopeutuneet loisimaan ihmisissä jo varhaisimmista australopithecus-yksilöistä saakka ja ovat näin sitoneet kohtalonsa ihmiseen.[6]

[muokkaa] Tunnetuimmat viiksilajit

Teiniviikset eivät edes aikuisilla muodostu koskaan tätä yksilöä vahvemmiksi. Se on surullista. Sitä paitsi tämä harhainen mies kehtasi väittää edustavansa mursutyyppiä!

Viiksiä esiintyy maailmassa useita kymmeniä, jopa satoja eri lajeja, joista osa on yhä tieteelle tuntemattomia. Tämän artikkelin yhteydessä esitellään vain pieni valikoima merkityksellisiä, erikoisia ja tuntemisen arvoisia viiksilajeja.

[muokkaa] Teiniviikset

Teiniviikset ovat heikko viiksilaji, joka tarrautuu tavallisesti 13–16-vuotiaisiin poikiin. Ulkonäöltään tämä laji on haituvainen ja muistuttaa lähinnä vaaleata nukkaa. Teiniviikset eivät enää tänä päivänä tarjoa kantajalleen mitään etua, joten niiden kannan rajoittamista suositellaan. Itse asiassa teiniviiksistä on lähinnä haittaa olemassaolon kamppailussa, sillä niiden kantajaa ei oteta yleensä lainkaan vakavasti juuri missään.

Joskus heikot ja hajanaiset teiniviikset pystyvät puolustamaan reviiriään vankempia viiksilajeja vastaan, ja tällöin niiden isäntä joutuu kantamaan näitä haivenia ylähuulessaan koko loppuelämänsä, ellei harvenna niitä systemaattisesti.

Kuuluisia esiintymiä

[muokkaa] Ironiaviikset

Ironiaviikset on teiniviiksistä seuraava lajike, joka on osa hipstereiksi kutsutun tylsän ja kyynisen nuorisoryhmittymän hanketta, jossa pyritään romuttamaan ironian käsite lopullisesti. Ironiaviikset ovat rumat teinihaivenet, joilla halutaan viestiä, että "minä nyt muka näytän naurettavalta nämä tököstykset naamassani, vaikka olen oikeasti pettämättömän trenditietoinen ja nokkela kaveri ja lukenut muun muassa lordi Byronista kertovan artikkelin englanninkielisestä Wikipediasta."

Ironiaviiksisyöpä valloittaa maailman erityisesti marraskuussa eli niin sanottuna movemberina.

[muokkaa] Nietzsche-viikset l. mursunviikset

Friedrich Nietzsche nauttimassa taitavasti grillatusta oravasta.

Nietzsche-tyypin viikset eli mursunviikset (Baffus insanissimus) kehittyivät viiksien luvatussa maassa Saksassa 1800-luvun puolivälin jälkeen. Nämä viikset syntyivät, kun Friedrich Nietzsche yritti epätoivoisesti muuttua yli-ihmiseksi, mutta saavutti vain yli-inhimilliset viikset. Mutaatio osoittautui elinkelpoiseksi ylivertaisen tuuheutensa vuoksi ja alkoi vallata itselleen elintilaa keskieurooppalaisten miesten ylähuulista. Laji levisi pian myös Pohjois-Amerikkaan eurooppalaissiirtolaisten mukana. Mursunviiksistä on syntynyt myös mutaatioiden ja sopeutumien kautta erilaisia alalajeja, joista osa on muuttunut lisääntymiskyvyttömiksi, kuten esimerkiksi Kyösti Kallion viikset.

Nietzsche-viiksiä kohtaan suunnattu kritiikki kiinnittää tavallisesti huomiota siihen, että tämän tyypin viikset saavat kantajansa näyttämään siltä kuin tämä yrittäisi niellä oravaa.

Kuuluisia esiintymiä

[muokkaa] Aatuviikset

Aatu-tyylin viikset.

Aatuviikset eli chaplinviikset (Baffus miniatyrus) on pienikasvuinen viiksilaji, joka ei pysty selviytymään kovin kaukana sieraimista eikä siis leviä laajalle reviirille. Tämä viiksilaji oli erittäin yleinen aina vuoteen 1945 asti, mutta tämän jälkeen suuret luonnon monimuotoisuutta, maailmanpoliittisia realiteetteja ja ideologista leimautumista koetelleet mullistukset ovat hävittäneet tämän lajin lähes sukupuuttoon. Nykyisin aatuviikset ovat hyvin harvinainen näky ja ansiokas lisä jokaisen viiksibongarin päiväkirjassa.

Kuuluisia esiintymiä

[muokkaa] Stalin-viikset

"Arvoisa Adolf, kutsutko muka omaa tupsuasi viiksiksi? Lyön 20 000 000 ihmistä vetoa, että päihitän sinut ja typerät viiksesi koska tahansa!"

Stalin-viikset (Baffus stalinus) ovat viiksien evoluutioketjussa kalapuikkotyypin edeltäjä. Aiemmin etenkin Neuvostoliitossa otaksuttiin lysenkolaisen periaatteen mukaan, että Stalin-viiksien evoluutiossa oli kyse hankittujen ominaisuuksien periytymisestä. Kun tämä on myöhemmin – kuten kaikki muukin Neuvostoliitossa ikinä sanottu – osoittautunut silkaksi valheeksi, on tutkimus kääntynyt jälleen kohti viiksilajin esi-isiä. Viiksievolutionistit eivät ole vielä saavuttaneet yksimielisyyttä, mutta viiksien alkuperä on hyvin todennäköisesti Georgiassa.

Kuuluisia esiintymiä

[muokkaa] Kalapuikkoviikset

Kalapuikkoviikset (Baffus stalinus reductus) on Stalin-viiksistä eriytyneen kehityslinjan tulos. Tämä viiksilaji kasvaa hyvin säännönmukaisiksi ja symmetrisiksi muodostelmiksi ja on osoittautunut hyvin elinvoimaiseksi leviten kaikkiin ihmispopulaatioihin. Nimestään huolimatta kalapuikkoviikset eivät ole peräisin kaloilta. Vaikka joillakin kaloilla, kuten monneilla, on selvästi viikset, ovat ne geneettisesti liian erilaiset risteytyäkseen ihmisissä loisivien viiksilajien kanssa. Originaalien kalapuikkoviiksien tulisi olla väriltään uppopaistetun kalapuikon vaaleankellertvää pintaa vastaavia, mutta kalapuikko voi myös palaa pohjaan, minkä vuoksi myös mustat ja harmaat muodollisesti pätevät viikset on hyväksyttävä lajityypin edustajiksi.

Kuuluisia esiintymiä

[muokkaa] Kaartuvat viikset

Ylöspäinkaartuvat viikset ovat käyneet harvinaisemmiksi sitä mukaa kun persoonallisuushäiriöitä on opittu parantamaan.

Tyypillisimmät kaartuvat viikset (Baffus parabelius) ovat ylöskaartuvat viikset. Niiden otaksutaan polveutuvan mursunviiksistä, mutta on olemassa näyttöä yhteydestä myös keikariviiksiin. Nämä viikset kiihdyttävät todistetusti kantajansa välittäjäainetuotantoa, mikä voi johtaa hormonaaliseen epätasapainotilaan ja suuruudenhulluuteen.

Omana alalajinaan esiintyy myös hyvin harvinaista alaspäin kääntyvää muunnosta, jota tavataan lähinnä mykän kauden koomikoilla ja mielipuolilla.

[muokkaa] Itäeurooppalainen tyyppi

Itäeurooppalaiset viikset (Baffus slavicus) ovat usein kalapuikkotyyppiä, mutta rönsyilevät enemmän. Niiden otaksutaan saaneen alkunsa välimerenviiksien ja kalapuikkoviiksien lisääntymiskykyisestä risteytyksestä.

Kuuluisia esiintymiä

[muokkaa] Keikariviikset

"Mais oui, mon cher Hastings! On tosiaan difficile olla näin hyrmaava ja viehättävä."

Keikariviikset (Baffus metrosexualis) ovat nykyisin jo uhanalainen viiksilaji, jonka suojelusta keskustellaan jatkuvasti. Tämä viiksilaji on kadonnut useista perinteisistä elinympäristöistään 1900-luvun aikana. Syynä tähän saattaa olla ilmastonmuutos tai järjen lisääntyminen miesten keskuudessa.

Kuuluisia esiintymiä

[muokkaa] Välimerellinen tyyppi

Välimerenviikset (Baffus mediterraneus) on harvoja myös naisilla esiintyviä viiksityyppejä. Välimerenviiksiä tavataan nimensä mukaisesti lähinnä Välimeren Euroopan puoleisissa rantavaltioissa ja Turkissa, mutta lajia esiintyy runsaasti myös latinalaisessa Amerikassa runsaan espanjalais- ja portugalilaissiirtolaisuuden takia.


[muokkaa] Dalí-viikset

On toistaiseksi epäselvää, aiheuttavatko Dalí-viikset hulluutta vai ovatko ne sen seuraus.

Dalí-tyypin viiksiä (Baffus surrealis) on kuvattu eksoottisiksi, eroottisiksi ja enemmän kuin vain vähän psykoottisiksi. Tyypin kehitti keikariviiksikannasta jalostaen taiteilija Salvador Dalí, ja kaikki jäljittelijät ovat vähintään yhtä hulluja. Ensi näkemältä ei ehkä uskoisi Dalí-viiksiä kovin funktionaalisiksi, mutta ne toimivat antenninkaltaisina vastaanottimina, joiden avulla niiden isäntä kykenee kuuntelemaan radiota päänsä sisällä.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Viitteet

  1. Etenkin Etelä-Euroopassa elää myös naisissa loisivia kantoja.
  2. Myös eräillä muilla eliöillä tavataan viiksiä, mutta toivoimme, ettet olisi huomannut tätä.
  3. Tämä saattaa olla hyvin epäesteettistä, etenkin pasta- ja keittoruokien kohdalla.
  4. Darwin oli huomattavasti kiinnostuneempi parroista ja tutki partojen polveutumista laajassa tutkielmassaan ”The Descent of the Beard” (ei suomennettu, ikävä kyllä).
  5. Älykkään suunnittelun kannattajat esittävät, että Älykäs Suunnittelija loi viikset kuudentena päivänä ja näki, että niin oli hyvä. Tosiasiassa viiksien keksijä – olipa hän kuka tahansa – ei ole voinut olla varsinaisesti älykäs sanan perinteisessä merkityksessä. Varmasti luova tyyppi, mutta ei älykäs.
  6. Aika mahtipontisesti ilmaistu, tiedetään.
  7. Näille viiksille kelpaakin nauraa.
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruustiedot

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
tärkeitä
foorumi
Työkalut
Muilla kielillä