Valkobandiitit

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Valkobandiitti pahinta lajia. Huomaa selkeä väkivaltaisuus!
Valkobandiitti uhkaa jälleen maailmanrauhaa!

Valkobandiitit olivat Neuvostoliiton Ylimmän Propagandatoimiston tuottamia paholaisia, joiden tiliin laitettiin toinen toistaan hirvittävämpiä ihmisoikeusrikkomuksia toisen maailmansodan aikana. Tunnetuimpia valkobandiitteja oli leningradilaisen propagandatoimiston luoma "tsuhna"-hahmo, joka kuvauksien mukaan huitoi käsillään ympärillensä varustatuneena kahdella puukolla, "pystykorva"-kiväärillä selässään sekä revolveri vyön alle työnnettynä. Kieltämättä tämän kaltaisesta sotaurhosta olisikin suomalaisten sotatoimissa saattanut olla hyötyäkin, mutta luotettavien silminnäkijähavaintojen mukaan kyseisen kaltaista hahmoa ei tavattu ainakaan Raatteen tiellä tahi Summassa.

Valkobandiitteja, jotka kylläkään eivät ulkonäöltään vastanneet edellämainittua kuvausta, olivat myös muiden muassa Suomen silloinen ministeri Väinö Tanner ja vapaaherra, Suomen Armeijan Ylipäällikkö C.G.E. Mannerheim. Mannerheim oli muuten edullisista kirgiisipojista kova jätkä, niin että pipo pois päästä tässä kohden, teini! Ilman häntä sinulta jäisi ES juomatta tänäkin päivänä.

Valkobandiiti olivat äärimmäisen raakoja ja raukkamaisia. Heidän hirmutöidensä määrää kuvailtiin neuvostolehdistön uutisissa rauhaarakastavan neuvostokansan kauhistukseksi pienintäkin veristä yksityiskohtaa myöten. Yhtälailla kun valkobandiitti oli julma, hän oli yhtä pelkuri. Eräässä Pravdan kuvauksessa häikäilemätön, verenhimoinen ja kylmäsydämminen valkobandiitti oli väijyttyään viikon männynoksalla maaten 40 asteen pakkasessa ampunut pelkurimaisesti piilostaan Kolmannen Leningradin sotilaspiirin kuudennen Divisioonan komentajaa jolloin hänen manttelinsa alla ollut vodkapullo oli särkynyt. Tämän johdosta komentaja oli määrännyt kaikki divisioonansa 23 000 urhoollista, palavasilmäistä ja isänmaata viimeiseen hengenvetoon puolustavaa punasotilasta välittömästi hyökkäämään. Heistä jopa useat kymmenet palasivat välirauhan voimaanastumisen jälkeen takaisin Neuvostoliittoon suomalaisista sotilassairaaloista.

Valkobandiittien nimityksen alkuperä on suomalaisessa Valkokaartissa, joka vuoden 1918 ylimitoitetussa Veljesriidassa pääsi lopulta niskan päälle. Ei siinä että neuvostoliittolaiset olisivat myöhemmin paskaakaan välittäneet hylkäämistään tappiolle jääneistä punaisista, mutta arvelivat kykenevänsä kusettamaan heitä toistamiseen ja voivansa hyödyntää heitä propagandassaan. Tässä mentiin sikäli harhaan siinä, että koko sisäinen otsaanlyöntikilpailu oli sillävälin Suomessa unohtunut kun elintason nousu maassa oli kuukausittain samaa luokkaa kuin koko Neuvostoliitossa kahden vuosikymmenen aikana.

Myöhempinä maailmanaikoina valkobandiitteja (toisinaan myös imperialistis-aggressiivisia bandiitteja) on tavattu ainakin Baltian maissa, Georgiassa ja Ukrainassa.