Uusliberalismi

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
”Ihminen, joka uskoo jatkuvan kasvun olevan mahdollista suljetussa systeemissä, on joko hullu tai taloustieteilijä”
~joku
”Ihminen, joka uskoo systeemin, jossa on positiivinen takaisinkytkentä, olevan itsestään stabiloituva, on joko seinähullu tai itävaltalainen taloustieteilijä”
~joku toinen
Uusliberalismin lempeät äidinkasvot.[1]

Uusliberalismi on yhteiskuntafilosofinen oppisuuntaus, joka tunnetaan myös nimillä liberaalimodernismi, plutokratia ja taloudellinen imperialismi. Uusliberalismin mukaan varakkaiden henkilöiden yksilöiden pitäisi saada tehdä aina juuri niinkuin huvittaa, riippumatta toiminnan eettis-poliittisista seurauksista. Kansainvälisessä taloudessa uusliberalistit haikailevat paluuta 1800-luvun globaalisaation vanhoihin hyviin aikoihin, jolloin imperialistiseen alusmaiden riistoon ei suhtauduttu niin kriittisesti ja jolloin työväestö oli hyvin nöyrää ja maaorjan asemassa. Löytöretket, ryöstöretket ja ristiretket - siis retkeily ylipäätään - olivatkin uusliberalistisen globalisaation ensiaskeleita. Uusliberalismiin liittyy ensisijaisesti ns. itävaltalainen taloustiede, jonka tutkimusten mukaan valtion puuttuminen talouteen johtaa lukuisiin ongelmiin. Somaliassakin talous on lähtenyt lievään nousuun talouden vapauttamisen myötä. Tätä eroa monien on vain vaikea nähdä, koska ero on laskettavissa kanamunissa ja 7,62x39mm-patruunoissa.

Uusliberalistinen koulukunta yhteiskuntafilosofiassa ja taloustieteessä kannattaa nk. minimivaltiota tai yövartijavaltiota, jonka tehtävä on estää demokratiaa, eli kansanvaltaa toteutumasta ja edistää rahan valtaa, eli plutokratiaa. Minimivaltion keskeinen idea on, ettei rahvaan tule antaa ryppyillä nykytalouden oligarkeille, eli osakkeenomistajille, koska näillä on enemmän taloudellisia resursseja. Uusliberalismin idiologisia isiä ovat Friedrich von Hayek, Ludwig von Mises, Milton Friedman, Robert Nozick, Sauli Niinistö ja Paavo Lipponen. Von Hayek sai talouden Nobel-palinnon hänen nimensä aatelisen alkuperän takia ja Friedman, koska hänen nimensä tarkoittaa "vapautettu mies".

Liberalismi[muokkaa]

Liberalismi viittaa yleisessä merkityksessään vapaamielisyyteen, esimerkiksi vapauteen ajatella samalla tavalla kuin muut, vapautta totella ylempiään, vapauteen katsella Idolsia 60" flat screen näytöltä, vapautta seksihurjasteluun, vapautta alkoholin ja huumeiden käyttöön ja vapauteen ostaa Nokian matkapuhelimia. Liberalismi poikkeaa aatteellisesti uusliberalismista siinä, että liberalismiin sisältyy eettisiä kannanottoja, kun uusliberalistien mukaan etiikka on kierojen sosialistien salajuoni.

Olennaisin uusliberalistisen "vapauden" merkitys on siis vapautta moraalisista normeista. Uusliberalismi vastustaa moraalisisääntöjä, jotta ihmiset saisivat tehdä törkeyksiä vapaasti ilman poliisien väliintuloa, sillä tästä on yksilölle hyötyä, jos siitä ei jää kiinni. Uusliberalistinen teoria ei selitä tällaisen moraalinihilismin seurauksia, kun sitä sovelletaan ihmisyhteiskuntaan, vaan pitää niitä seurauksina sosialismista. Uusliberalismi sivuuttaa ongelman oivaltavasti kieltämällä koko yhteiskunnan olemassaolon. Tästä kertovat Thatcherin kuuluisat sanat: there is no such thing as society, there are only animals and shopping malls.

Olennaista on, että uusliberalistien mukaan ihmisen kaikki ongelmat ja vaikeudet ovat itseaiheutettuja ja omaa syytä, ja vapaaehtoisia tiloja, ja ihminen voi syyttää niistä ainoastaan itseään ja tyhmyyttään. Esimerkiksi orjuus on aina vapaaehtoinen tila, sillä orja valitsee vapaaehtoisesti tottelevaisuuden. Hän voisi olla myös tottelematta. Uusliberalistit tosin mielellään jättävät kertomatta, mitä siitä seuraa.

Mahdollisuuksien tasa-arvo?[muokkaa]

Liberalismi esim. yhteiskuntafilosofi John Rawlsin kannattamassa muodossa kannattaa mahdollisuuksien tasa-arvoa, jonka mukaan valtion tulee pyrkiä antamaan kaikille samat mahdollisuudet menestyä. Uusliberalismin mukaan kaikille ei tule antaa samoja mahdollisuuksia menestykseen, sillä tämä olisi epäoikeudenmukaista niitä kohtaan, jotka perivät vanhemmiltaan varallisuutensa, koulutusmahdollisuutensa sekä muun sosiaalisen pääoman.

Uusliberalismin mukaan tasa-arvo ei ole "luonnollinen" asia, koska sitä ei esiinny luonnossa: esimerkiksi Etelä-Suomen karhuilla on suurempi riski jäädä karhunrautoihin kun Pohjois-Lapin erämaiden karhuilla. Uusliberalismin mukaan ihmisen tulisikin aina kun mahdollista jäljitellä toiminnassaan eläimiä, koska eläinten toiminta on aina eettisesti esimerkillistä, järkevää ja reilua. Uusliberaalit kannattavat eläimellisyyden arvostuksen renessanssia, sillä eläimellisyys sopii hyvin heidän poliittisiin intresseihinsä. Uusliberalistien mukaan esimerkiksi on väärin, että rikas ja köyhä saavat varkaudesta saman rangaistuksen: vaikkapa silloin, jos rikas ja köyhä molemmat varastavat tuhat euroa. Uusliberalismin mukaan köyhälle kuuluu tällöin ankarampi rangaistus, sillä köyhälle koituisi varkaudesta enemmän hyötyä ja näin hänen syyllisyysasteensa on suurempi kuin rikkaan. Samoin heistä on väärin, että saman vanhemman köyhät jälkeläiset saavat periä yhtä paljon kuin rikkaat, sillä köyhillä tuo perintö menee kulutukseen kun taas rikkaat investoivat.

Homo oeconomicus -ihmisutopia[muokkaa]

Uusliberalismin mukaan ihminen on taloudellisesti rationaalinen toimija, joka tekee valintansa aina taloudellista hyötyä tavoitellen. Ihmisellä esimerkiksi ei ole sellaisia ominaisuuksia kuin tunteet, empatia, sosiaalisuus, vaistot, arvokkuus, itsekunnioitus, ylpeys, itsetunto tai periaatteet. Uusliberaalin teorian suurin ongelma on siinä, että tosiasiat eivät tue tätä teoriaa. Muuta vikaa teoriassa ei olekaan. Keskimääräinen uusliberalisti kuvittelee olevansa hyvin rationaalinen toimissaan. Esim. 80 % autoilijoista on omasta mielestään keskimääräistä parempia kuljettajia. Ihmisen rationaalisuus on uusliberaalien märkä uni, ei todellisuutta.

Homo oeconomicus -ihmisutopia on lähtöisin eräästä pseudotieteestä; taloustieteestä, tarkemmin ilmaistuna klassisesta talousteoriasta. Taloustiede voitaisiin tieteellistää luopumalla idealistisesta ja utopistisesta homo oeconomicus -ihmiskuvasta myöntämällä ihmisen neljä perustavanlaatuista ominaisuutta: ahneus, irstaus, typeryys ja emotionaalisuus.

Todettakoon, että psykiatriassa homo oeconomicukselle on olemassa ihan oma diagnoosinsa.

Taloudellinen determinismi[muokkaa]

Uusliberalismi kannattaa taloudellista fatalismia ja determinismiä, joiden mukaan talous toimii välttämättä omalla tavallaan, eikä ihmisen teoilla ole merkitystä sen toiminnalle. Tätä käsitystä kannattavat innokkaasti mm. Raimo Sailas ja Suomen kulloinenkin hallitus. Tässä suhteessa uusliberalistinen talouskäsitys on hyvin lähellä islamin filosofiaa. Uusliberalimiin kuuluvan kohtalouskon mukaan Jumala loi ensin markkinatalouden ja sitten ihmisen, sammakot, kuusipuut (vrt. wunderbaum) ja tulivuoret. Ihmisen ei tule kritisoida taloutta, sillä muuten hän joutuu helvettiin.

Suunnittelutalouden kritiikki[muokkaa]

Koska Jumala (eli osakkeenomistajat) loi talouden, ei taloutta tule uusliberalismin mukaan poliittisin ja tieteellisin toimin suunnitella. Uusliberalistien ajatuskapasiteetti ei suunnitteluun riittäisikään, joten tämä kanta on heidän osaltaan poliittista realismia. Koska uusliberaalien ajattelukapasiteetti joutuisi yhteiskunnallisessa suunnittelussa koetukselle, on helpompaa antaa talouden toimia painollaan laissez-faire ilman interventioita. Siellä missä ei ole rahallisia voittoja tiedossa, uusliberalisti menee aina sieltä mistä aita on matalin. Onkin loogista, että mitä suurempi ja tärkeämpi asia, esimerkiksi yhteiskunta, sitä vähemmän sitä pitää suunnitella.

Teknologinen optimismi[muokkaa]

Yksilön vapaus, Friedrich Hayekin mielestä poliittisista motiiveista voimakkain, tarkoittaa uusliberalistille vapautta tehdä valintojaan vailla moraalisia pidäkkeitä. Hyvä ihminen voi esimerkiksi halutessaan saastuttaa ympäristöä. Tähän hänellä on paitsi vapaus, myös vastuu itseään toteuttavana ja omavastuisena yksilönä. Suvaitsevaisuus tarkoittaa uusliberalismissa sitä, että kaikkien tulee suvaita kaikkea toimintaa, vaikka se olisi kuinka eettisesti ala-arvoista ja/tai vatipäistä (ks.Björn Wahlroos).

Uusliberalismin mukaan on sosialistien salajuoni puhua ilmastonmuutoksesta, ympäristöongelmista tai uusiutumattomien luonnonvarojen loppumisesta. Nämä ongelmat eivät ole todellisia, sillä niistä tulee huonoja fiiliksiä. Huonojen vibojen ja talouskasvun hidastumisriskin johdosta uusliberalistit leimaavat ongelmiin viittavat empiiriset tosiasiat pelkiksi teorioiksi. Huonoja fiiliksiä vältetään uusliberalistien mukaan parhaiten teknologisen optimismin kautta. Tämän ajatuksen ydin on siinä, että teknologinen kehitys aivan kuin itsekseen korjaa kaikki ihmiskunnan ongelmat. Kun kaikki vastuu yhteiskunnallisesta kehityksestä annetaan markkinavoimille, kaikki ongelmat poistuvat itsekseen ja kaikilla kivaa. Kun kansalle vain annetaan leipää ja sirkushuveja, ikäviä asioita ei tarvitse ajatella.

Tunnustuksellisen uusliberalismin problematiikka[muokkaa]

Ei ole vaikea löytää henkilöitä, jotka ilmoittavat avoimesti kannattavansa erilaisia oppisuuntia, kuten konservatismia, natsismia, liberalismia, ja sosialismia. Sen sijaan on lähes mahdotonta löytää ketään, joka tunnustautuisi julkisesti uusliberaaliksi. Tämä saattaa johtua siitä, että kaikki yhteiskunnallisesti valveutuneet kirjailijat ja kolumnistit ovat viime vuodet saarnanneet toistuvasti uusliberalismin olevan Saatanan juoni - niin kuin se onkin - jonka päämääränä on tuhota kaikki - niinkuin käytäntöön sovellettuna on käynytkin. Näin onkin ymmärrettävää, että kaappiuusliberaalit pelkäävät leimautumista. Uusliberalistisessa ideologiassa ei ole kuitenkaan väliä sillä, mitä muut ajattelevat tai mitä jokin todellisuudessa on tai miten se toimii, vaan sillä, paljonko siitä nettoaa tai miltä se näyttää. Todennäköisempää on, että julkiuusliberaalien vähäisyys johtuu siitä, että politiikka sujuu huomattavasti sujuvammin, kun yksinkertaisesti lakaistaan kaikki tunnustuksellinen ideologia maton alle ja leikitään ettei sitä ole olemassa. Uusliberalismi ei ole vain ideologia, vaan se on totuus™, jota ei tarvitse vaarantaa turhassa (ja taloudellisesti tuottamattomassa) julkisessa debatissa. Rationaalinen keskustelun on muutenkin uusliberaalien mielestä sosialismia - keskusteluunhan tarvitaan ihmisiä ja sosiaalista kanssakäymistä, siis sosialismia.

Uusliberalismi ja akatemia[muokkaa]

Epämääräisen kattokäsitteen alle lisätään uusia käsitteitä, jotka ovat tyyppillisesti pahoja™ ja tätä käytetään tukemaan omaa näkökulmaa. Tätä toistetaan riittävän monta kertaa että joku uskoo. Jos ei usko, niin tätä höystetään lukuisilla viittauksilla esim. Chomksyyn, Harveyhyn ja Patomäkeen. Viimeiset argumentit ovat Thatcher ja Reagan, Suomessa toimii myös Björn Wahlroos.

Katso myös[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Tämä äitihahmo oli paitsi uusliberalisti, myös konservatiivi ja, ihmeellistä kyllä, nämä kaksi ismiä esiintyvät usein yhdessä.
|