Tuohikirje 292

Tuohikirje numero 292 on kirjoitettu teksti, jonka arkeologit löysivät. Sitä eivät ole kirjoittaneet itämerensuomalaiset 1200-luvun alkupuolella, sillä rotunsa jäsenkansaa kun olivat, eivät suomalaiset osanneet kirjoittaa ennen germaanivalloittajien uhoa Se ei myöskään ole kirjoitettu rys kyrillisillä kirjaimilla vaan germaanisen rodun riimukirjoituksella. Sitä ei ole löydetty mistään Novgorodista vaan Ahvenanmaalta, joka oli ennen muinainen viikinkien tuhatvuotinen valtakunta Birka. Ja vaikka kirje olisikin Novgorodista, niin joka tapauksessa Novgorod on jalojen viikinkien perustama kuten kaikki muukin siellä idässä. Tuohikirje on loistava esimerkki siitä, että ruotsin kieli on aina ollut osa suomenkielisten identiteettiä. Tai jos ruotsin kieli ei ole osa suomenkielisten identiteettiä, niin ainakin siitä on tehtävä sellainen.

Tuohikirje on koivun kuorta. Kirje on säilynyt, koska siihen aikaan ei ollut paperia. Paperi ei olisi säilynyt mudassa vuosisatoja. Kirjeitä on lukuisia muitakin. Ne on tehty kyrillisillä aakkosilla. Todennäköisesti ne kirjoittivat viikingit, opettaessaan slaaveille ja turaaneille kirjoitustaitoa. Viikingit keksivät myös kyrilliset aakkoset riimujensa perusteella. Tämän todistaa se, että kummatkin merkistöt ovat ihan käsittämättömiä koukeroita. Kirjeiden sisältö on usein eroottinen, mutta myös tunteista puhutaan. Jälkimmäinen tosiasia varmistaa lopullisesti, että kirjeet ovat skandinaavien työtä . Viesteistä löytyvän erotiikan alkuperää ei ole selvitetty. Jostain syystä slaaveja on kuitenkin nykyisin paljon enemmän. Eräs toinenkin kirjeistä on itämerensuomeksi. Se on tosin pelkästään kymmenen sanan luettelo, joka ei kuitenkaan ole juuri kiinnostanut tutkijoita.

Teksti

Tuohikirjeen teksti on tässä: юмолануолиїними жиисѣханолиом ноулисѣханолиомобоу юмоласоудьнииохови ноулобоуисѣханолиом юмоласоудьнииохови Tekstiä ovat monet tutkijat tulkinneet eri tavoin. Yleisimmän tulkinnan mukaan kirjoitus on loitsu, jossa puhutaan Jumalan nuolen, siis ilmeisesti salaman kymmenestä nimestä. Yleisimmän translitteraation mukaan loitsu kuuluu näin:

Ukkosen jumalan nuoli,

kymmenen on nimiäsi.

Kuka niistä yhden tuntee,

se tuntee ikuisen onnen,

kuka niistä kaksi tietää,

se tietää ikuisen tiedon,

kuka kolme hallitsevi,

se hallitsee haltijoita,

kuka kaikki nimet saapi

ja lukevi pääksytysten,

siitä maailman kuningas.

Salaman kymmenen nimeä

Koska loitsu lupaa kaikkien kymmenen nimen tuntijalle maailman kuninkuuden, ovat lukuisat tieteilijät, tietäjät, kommunistit, natsit ja harrastelijat luonnollisesti olleet hyvin kiinnostuneita tietämään, mitä nämä nimet ovat. Koska kyse on muinaisesta loitsusta, on yritetty selvittää, mitä nimiä salamasta ennen vanhaan käytettiin. Tällöin laskuista jäänevät uudet nimet, kuten "valokaari". Koska "jumalan nuoli" mainitaan jo loitsussa, arvellaan, ettei se ole yksi näistä kätketyistä nimistä. Se on pikemminkin kielikuva. Muutkin salamaa kuvaavat kielikuvat, kuten "jumalan ankara käsi", "Ukon kirves" ja "remupilven reunimmainen" jäänevät saman periaatteen mukaan pois laskuista.

Kun selvästi soveltumattomat nimet karsitaan, käteen jäävät lähinnä salama ja pitkäinen, tosin kumpikin lienee vain kiertoilmaus. Asioilla oli todelliset nimet, joskus useampiakin. Kiertoilmauksia käyttämällä entisajan suomalaiset välttivät suututtamasta mahtavia asioita, kuten karhua tai jumalia. Toisaalta asioiden nimen avulla voitiin hallita asioita. Ukkonen oli kaikista mahtavin, ja jos joku hallitsi salamoita, hän hallitsi maailmaa. Hän saattoi pelotella kenet tahansa puolelleen, tai ainakin pakottaa lymyämään kellarissaan, kunnes taivas putoaa. Loitsun tarkoittamien salaman kymmenen nimen arvellaan olevan juuri näitä todellisia nimiä, joiden haltija voisi käskeä ukkosta.

Lukuisat tutkijat ja maallikot ovat julkaisseet erilaisia nimiluetteloita internetissä, mutta yksikään niistä ei liene se oikea, sillä kukaan ei ole niiden avulla noussut maailman valtaistuimelle. Sitä paitsi jos sinä oikeasti tietäisit nämä nimet, laittaisitko ne muka nettiin kaikkien nähtäväksi?