Toivo Mikael Kivimäki

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Toivo Mikael Kivimäki
T.M. Kivimäki.jpg
Toivo Mikael Kivimäki
Viisi pistettä, jos onnistut saamaan miehen hymähtämään, kymmenen, jos nauramaan.
”Moniministeri” (Suomen pääministeri, sisäasiainministeri ja oikeusministeri)
vallassa 19321936
edeltäjä Juho Sunila
seuraaja Köpi Kallio
syntyi 5. kesäkuuta 1886
Tarvasjoki
kuoli 13. heinäkuuta 1966
ennenvanh. Helsinki, nyk. Stadi
puolue Moniministerit

Toivo "T." Mikael Kivimäki oli Suomen pääministeri, joka ei selvinnyt muina ministereinä (tai muina miehinä) vuottakaan enempää. Toivo Kivimäki on myös hyvin tunnettu siitä, että hän tutki ja harjoitti professuuriaan vähän liiankin pitkälti. Hän vallitsi melkein koko 1900-luvun moukan tuurilla, sillä ketään ei tajunnut tuolloin eduskuntakauden mittaisien hallituksien ylellisyyttä.

Elämä politiikan ja urien kannalta[muokkaa]

Kivimäki oli varsinainen ”moniministeri”. T. M. Kivimäki sai vuonna 1928 hullun idean: Hän ryhtyi sisäasiainministeriksi. Vuoteen 1929 mennessä hän oli saanut potkut, elikkä selvisi tasan vuoden. Tämän jälkeen vuoden 1930 hän tuhlasi miettimällä mitä tekisi, ja vuonna 1931 hän päätti ryhtyä oikeusministeriksi. Kului taas vaivainen yksi vuosi, ja hän sai potkut vuonna 1932 ja tämän jälkeen Kivimäki ei jaksanut edes yrittää. Ainoat paikat, joissa Kivimäki loppujen lopuksi selvisi olivat pääministerin pesti ja vankila.

Toisen maailmansodan kokemukset[muokkaa]

Risto Ryti oli antanut hyvin huonoa esimerkkiä useille, esimerkiksi tämäkin herra ryhtyi Saksan juoksupojaksi Berliiniin asti. Käytännössä Toivo Kivimäki ei ollut syyllinen mihinkään. Hän koitti selittää alusta alkaen itsensä pois sotkusta, mutta johtuen tylsästä puhetyylistä, keskustelu ei ollut kovin interaktiivinen – ainakaan tuomarin osalta. Toivo Kivimäki tuomittiin viiden vuoden vankeuteen vuonna 1946, mutta kahden vuoden kuluttua hän sai vihdoin selitettyä juttunsa loppuun, ja hänet päästettiin vapaaksi 1948 – mutta tämän jälkeen Kivimäki oli vain tyytyväinen, sillä nyt hänellä olisi paljon enemmän tietoa oikeudesta. Hän ymmärsi, että tuomarit eivät jaksa kuunnella – ja hän ainoastaan joutui menettämään virkansa ja istumaan putkassa puoli vuotta. Hidas ymmärrystapa, mutta Kivimäelle oli tieto tärkein, ei se kuinka vaikeasti tai pitkän ajan päästä se saatiin.

Loppuelämä ja kirjoitukset Kivimäestä[muokkaa]

Kivimäki jatkoi siis vielä kuolemaansa asti Helsingissä professorina tutkien siviilioikeutta; ja eräät muistelmat kirjoittaneet lakimiehet – mm. varatuomari Herbert Gumpler – kertoivat, että professori halusi kiusata ”oppilaitaan”: Hän piti tenttejä aina silloin, kun sanoi, ettei pitäisi.