Take Oravat

Take Oravat
Toiminnassa	1986-1989 2004-2005 2011-
Laulukieli	englanti siansaksa
Tyylilaji	thrash metal speed metal kakofonia
Levy-yhtiö	Raivo Records (1986-2005)
Jäsenet	Känninen Orava (rummut) Pikku-Orava (laulu, basso) Liito-Orava (kitara, taustalaulu)

”Mun oli ihan pakko sanoa kavereille, että pure käpyä.”

~Pikku orava kommentoi Take Oravien hajoamista.

Take Oravat on suomalainen, vuosina 1986–1989 ja 2004-2005 aktiivisesti toiminut thrash metal -yhtye. Se perustettiin Oravaisten synkimmässä kuusimetsässä jouluaattoyönä 1986 Pikku-Oravan (basso) ja Vessapaperioravan (laulu) toimesta. Tuolloin oravasankarimme olivat popsineet runsaasti etanolissa uitettuja käpyjä joulun kunniaksi ja niin he päättivät humalapäissään ruveta kiljumaan kilpaa. Sekä Vessapaperiorava että Pikku-Orava totesivat toistensa kiljumisäänet helvetin ärsyttäviksi ja päättivät perustaa yhtyeen, jolla he voisivat ärsyttää myös muita oravayhteisön jäseniä.

Yhtyeen alkuvaiheet

Vessapaperiorava sattui löytämään jostain viina- ja käpyvarastojensa kätköistä mikrofonin jolla tehostaa rääkymistä, ja Pikku-Oravakin oli juuri edellisellä viikolla käynyt varastamassa nelikielisen paikallisesta musiikkiliikkeestä, joten mikäs oli bändiä perustellessa. Paikalle soitettiin kitaran varteen Oravan Aave, ja tynnyreiden hakkaajakin löytyi nopeasti kun Pikku-Orava lähti hakemaan varastolta lisää viinaa. Viinaa ei jostain kumman syystä löytynyt, ainoastaan tyhjiä pulloja. Sen sijaan löytyi Känninen Orava kuorsaamasta pulloröykkiön alta. Näin kokoonpano oli täysi ja nimeksi päätettiin antaa Take Oravat (suom. Ottaa Oravat, nimen oli tarkoitus kuvastaa orava-kvartettimme pohjatonta mieltymystä alkoholiin).

The Squirrelkiller -albumi ja kiertue (1987-1988)

Joulupäivänä 1986 nelikkomme paineli krapulakaljat mukanaan studioon äänittämään debyyttialbuminsa The Squirrelkiller. Albumi julkaistiin Raivo Recordsin kautta tammikuun ensimmäinen päivä vuonna 1987 ja se sisälsi lähinnä kitarakiertoa, epämääräistä soittimista suollettua kakofoniaa, mikrofonin ulinaa ja päälle kaikki neljä oravaa rääkyivät, minkä kurkustaan irti saivat. Albumi myi triplaplatinaa välittömästi julkaisuviikollaan ja maailmanlaajuinen kuusikuusikuusimetsä 1987 -kiertue alkoi välittömästi.

Vankilatuomio (1989-2004)

Take Oravat -yhtyeen lähdettyä Kuusikuusikuusimetsä 1987 -kiertueelleen jokainen Suomen orava oli todella innoissaan. Vähän liiankin innoissaan. Lopulta alkuvuonna 1989, kun oravayhtyeemme oli ulissut, kännännyt, kiipeillyt puissa, varastellut linnun munia ja vetänyt taikasieniä noin kolme vuotta Suomen ja koko maailman metsissä ja sademetsissä, savannit mukaan lukien, kun ihmisillä alkoi palaa hermot ja niinpä oravat joutuivat vastaamaan häiriköinnistään pahemman kerran ja heidät suljettiin armotta pimeään paskahuussiin viideksitoista vuodeksi.

Vapaus, Squirrel Killing Pleasure ja oravayhteisön armoton viha (2004-2005)

Take Oravien päästyä vapauteen tammikuussa 2004 he päättivät, että heidät lukinneille ihmisille on kostettava välittömästi. Niinpä uusien, hermoja repivien kappaleiden teko alkoi välittömästi. Viikon kuluttua tästä yhtye siirtyi kaljakorit ja taikasienet mukanaan studioon, ja helmikuussa 2004 ilmestyi Take Oravien toinen studioalbumi Squirrel Killing Pleasure, jonka lyriikat käsittelivät aiempaa enemmän esimerkiksi ruumiita, ruumiineritteitä ja oravanraatoja – vuosikausien metsäelämä yhdistettynä 15-vuotiseen kärsittyyn vankilatuomioon alkoivat tehdä tehtäviään, ja oravasankarimme alkoivat nähdä hallusinaatioissaan itseään muistuttavia oravanraatoja kaikkialla, ja tehdä kappaleita, kuten The Pestilence in the Squirrel-Community sekä Squirrel Carcasses.

Levy julkaistiin, mutta melko pian yhtye ymmärsi, että tämä ei olisi todellakaan kannattanut, kiertueelle lähdöstä puhumattakaan. Squirrel Killing Pleasure -kiertueen aikana jokainen oravayhteisön jäsen halveksi Take Oravat-yhtyettä, koska he olivat typeryyttään hoitaneet itsensä vankilaan ja hylänneet faninsa. Kiertueen aikana Take Oravia pilkattiin, metsissä heitä heiteltiin piikeillä kulkusiin, heidän päällensä paiskottiin koiran-, oravan- ja ties minkä paskaa ja heitä purtiin oravahampailla takaraivoihin ja kaulavaltimoon. Lisäksi yhtyeen taloudellinen tilanne alkoi olla todella kuralla – Squirrel Killing Pleasuren myynti ei yltänyt lähellekään 80-luvun lopulla julkaistua The Squirrelkiller -debyyttiä. Yhtyeen kitaristi, Oravan Aave, oli kärsinyt paskahuussivankilasta pahoin, eikä hänen soittokykynsä ollut enää lähelläkään entistä. Tästä johtuen yhtye oli kiinnittänyt kiertueelle toiseksi live-kitaristikseen Sakari Oravan, jonka kova tuntitaksa yhdistettynä olemattomaan levymyyntiin kävi oravanelikolle mahdottomaksi.

R.I.P. Toilet Paper Squirrel, hajoaminen ja Pikku-Oravan sooloura (2005-2011)

Viimeinen naula arkkuun lyötiin vuonna 2005, kun yhtyeen vokalisti Vessapaperiorava joi kaksi pulloa viinaa ja ikävien muistojen noustua pintaan hyppäsi suruissaan alas metsän korkeimman männyn latvasta ja kuoli. Hänen muistolleen Take Oravat julkaisi vielä R.I.P. Toilet Paper Squirrel-nimeä kantavan EP:n syyskuussa 2005. Kyseisellä EP:llä vokalistina toimi basisti Pikku-Orava, ja suurimman osan kitaroista soitti viimeisellä kiertueellakin kitaraa soittanut Sakari, sillä menneistä järkytyksistä johtuen yhtyeen varsinaisen kitaristin, Oravan Aaveen, kunto alkoi pettää ja hänen kitaransoittokykynsä huononi huononemistaan.

Huolimatta kokoonpanosähläyksistä levyä myytiin jonkin verran, sillä ainakin paikalliset pulsuoravat halusivat kunnioittaa vanhan ryyppykaverinsa muistoa ostamalla levyn, ja muutenkin pöly alkoi jälleen laskeutua viime vuosien Take Oravat-boikotin tieltä. EP-levyllä kuitenkin kuultiin lähinnä surusta ja sienikävyistä sekaisten loppuunpalaneiden oravien näkemyksiä oravatoverinsa kuolemasta, kuten esimerkiksi kappaleet ”Squirrel of Sin” ja ”Haunting the Squirrel” todistavat.

Alkuvuodesta 2006 Take Oravien basisti Pikku-Orava huomasi, että hankkiutumalla ihmislasten ja erityisesti heidän vanhempiensa tietoisuuteen, viinarahat olisi taattu muutamaksi vuodeksi eteenpäin. Tuottajien, Siili Siilesmaan ja Lenni-Kalle Lokinpoikasen, tarjottua hänelle pari huikkaa Jack Danielsista hän suostui siirtymään lopullisesti soolouralle. Pikku-Orava julkaisi vuosina 2006-2008 jopa neljä sooloalbumia, joista ensimmäinen, vuonna 2006 julkaistu Uusi seedee myi kultalevyyn oikeuttavan määrän, ja Pikku-Orava pääsi jälleen oravien, ihmisten ja kaikkien muidenkin tietoisuuteen. Myös vuonna 2007 ilmestynyt kakkosalbumi Kesä seedee myi kohtalaisesti, mutta saman vuoden syksyllä ilmestynyt kolmas albumi Tosi seedee palautti Pikku-Oravan jälleen ikävästi maan pinnalle – levyn myynti jäi jälkeen jopa Take Oravien Squirrel Killing Pleasure -albumista, Pikku-Orava alkoi saada jälleen turpaansa metsissä kävellessään, eikä Pikku-Oravaa otettu enää vakavasti heavymusiikkiin tykästyneiden oravien piireissä, levyjen sisältäessä lähinnä cover-versioita tuon ajan radiohiteistä. Pikku-Orava yritti vielä Satu seedeellä vuonna 2008, mutta sai kokea karvaan pettymyksen, kun levymyynnin oltua jälleen olematonta ilkeämielinen Siili Siilesmaa purki levytyssopimuksen ja löi Pikku-Oravalta molemmat silmät vähäksi aikaa toimintakelvottomiksi.

Take Oravat nykyään (2011-)

Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 2011, Take Oravien molemmat studioalbumit julkaistiin uudelleen re-masteroituina – Squirrel Killing Pleasure -albumin uusintapainoksessa oli mukana myös R.I.P. Toilet Paper Squirrel -EP. Tällä hetkellä yhtyeellä ei ole levytyssopimusta, mutta oravat ovat kuulemma taas alkaneet ryyppäillä paljon, ja huhujen mukaan uusi albumi olisi suunnitteilla vuodeksi 2013. Kahdella edellisellä albumilla kitaraa soittanut Oravan Aave tosin on korvattu ryyppyporukkaan mukaan saadulla Liito-oravalla, Oravan Aaveen kunnon heikentyessä yhä. Vokalistina jatkaa Pikku-Orava, ja rahalle liian perso Sakari Orava on potkittu pois yhtyeestä. Lähtökohdat ovat siis kunnossa..

Yhtä kaikki – varmasti Pikku-Oravan soololevyjä fanittaneet lapset kaivavat aikuisikään päästyään jostain esille The Squirrelkiller-LP:n ja haluavat kuunnella, millaista oli se ainoa oikea tr00-oravameininki 80-luvulla. Jos luulet että 80-luvulla suosituin thrash metal -yhtye oli Slayer, erehdyt pahasti. Tuohon aikaan Take Oravilla oli kuusimetsissä päällä sellainen menestys, johon mikään muu yhtye ei tule pystymään koskaan.

Kokoonpano

• Pikku-Orava (laulu, basso), 1986-2005, 2011-
• Känninen Orava (rummut), 1986-2005, 2011-
• Liito-Orava (kitara, taustalaulu), 2011-

Entiset jäsenet:

• Vessapaperiorava (laulu), 1986–2005, kuollut
• Oravan Aave (kitara), 1986–2005 (mahdollisesti kuollut)
• Sakari Orava (kitara), 2003-2005, (toimi toisena kitaristina R.I.P. Toilet Paper Squirrel-EP:llä, sekä satunnaisesti sessiokitaristina viimeisinä vuosina)

Diskografia

Albumit

• The Squillerkiller (1987):

A-puoli

1. Squirrel of Death
2. Squirrel by Squirrel
3. Squirrelphobic
4. Squirrel of Sacrifice
5. Squirrel Saves

B-puoli

1. Squirrel-Like Insane
2. Re-Squirrel
3. Squirrel Epidemic
4. Squirrel's Postmortem
5. Here, it Rains Bloody Squirrels
6. Aggressive Squirrel – CD-Bonus 2011
7. Squirrel-Like Insane (Pikku-Orava-remix 2005) – CD-Bonus 2011

• Squirrel Killing Pleasure (2004):

A-puoli

1. Intro (Choir of the Dead Squirrels)
2. Squirrel Looking Corpse
3. Squirrel is Your Saviour
4. Squirrel Killing Pleasure

B-puoli

1. The Pestilence in the Squirrel-Community
2. Squirrel Carcasses
3. The Blade Command (Remove the Squirrel's Head)
4. Squirrel Under the Guillotine

• 2011-painoksen bonuksena R.I.P. Toilet Paper Squirrel -EP.

• R.I.P. Toilet Paper Squirrel -EP (2005):

1. Squirrel Warfare
2. Squirrel of Sin
3. Haunting the Squirrel
4. Aggressive Squirrel