Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus

Kohteesta Hikipedia
(Ohjattu sivulta Tšernobyl)
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Chernobylin ydinvoimalaonnettomuus (25-26. huhtikuuta 1986) on tähänastisen ihmishistorian pahin onnettomuus ydinvoimalassa. Vaikka se tapahtui kymmeniä vuosia sitten, siitä on "ihan okei" puhua preesens-muodossa, sillä onnettomuuden seuraukset ovat yhä hyvissä voimissa tapahtuma-alueella ja sen ympäristössä.

Jokaiselle, joka ei arvosta yöuniaan, on mielenkiintoista tietää, että tällä hetkellä[1] kymmenkunta samanlaista reaktoria on yhä toiminnassa...

No, näinhän se kaikki oikein alkoikaan...

Neuvostoliittolaista laatua[muokkaa]

Neuvostoliittolaiset olivat koko mielikuvituksekkaan elinkaarensa ajan erittäin tunnettuja neuvostoliittolaisesta laadusta. Missä ja milloin vain tarvittiin kojetta, vempelettä tai sitten varojen puutteessa ihan vain rakkinetta, tiedettiin "kenelle soittaa"[2].

Yleensä se ei, totta puhuen, auttanut niin mitään. Neuvostoliitossa puhelimet olivat myös neuvostoliittolaista laatua, joten ei niihin enimmän aikaa saanut sitten mitään yhteyttä.

Antakaa kun demonstroin[muokkaa]

Lokakuun vallankumous

Neuvostoliitossa todellinen laatutyö tarkoitti melkein neuroottisesti toteutettua intohimoa tuotteeseen. Siitä syystä Neuvostoliiton luominenkin oli neuvostoliittolaista laatutyötä, sikäli että lokakuun vallankumous tapahtui vasta marraskuussa[3].

T-34

On sanottu, että tankki T-34 voitti toisen maailmansodan, ja miksi ei olisi? Se oli neuvostoliittolaista laatutyötä, sillä siihen oli käytetty tasan niin paljon aikaa, kuin mitä kesti tuhota sellainen, eli noin pari minuuttia. Tankin telaketjujen kiinnikkeet, esimerkiksi, saatiin pysymään paikoillaan hakkaamalla niitä runkua vasten ketjujen pyöriessä.

K-19

Neuvostoliiton sodan jälkeinen teknologia tehtiin tarkoituksen mukaan. Laatua osoittaa sekin, että heidän sukellusveneensä ydinreaktorin saattoi huoltaa vaikka kesken matkan ja aivan tavallisen sukellusvenemiehen koulutuksella[4]

Latka

Neuvostoliittolaisten pioneerityö avaruudessa tarkoitti sitä, että jopa koirat osasivat ohjata heidän avaruusaluksiaan[5]. Siinä sai länsimaalainen hävetä omia laitteitaan.


RBMK[muokkaa]

Viisikymmentäluvulta alkaen Neuvostoliitto rakennutti kaupalliseen käyttöön reaktorin, joka tulisi olemaan vanhin käytössä säilynyt kaltaisensa uudella vuosituhannella. Sellaista taidonnäytettä teknisestä nerokkuudesta ei ollut ennen nähty. Chernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen, luultiin, ettei sellaista myös tultaisi näkemään. Sellaista miettineille ei ollut tainnut tulla mieleen, että kyseessä oli Neuvostoliitossa kehitetty tuote, joten "miksi toimivaa ideaa nyt ei käytettäisi niin kauan kuin mieli tekee".

Millä rahalla?[muokkaa]

Neuvostoliittolaisia alkoi potuttaa, että heidän omassa sosialistisessa onnelassaan oli niinkin paha kapitalistinen riistotikku lihassa kuin rikastetun uraniumin käyttö polttoaineena ydinvoimalassa. He ihmettelivät, luulivatko kapitalistisiat, että Neuvostoliitto oli tehty rahasta? Useat komiteat huomauttivat myös, että Stalinin kuolemasta lähtien oli rangaistusvankien määrä jatkuvasti laskenut, mikä oli aiheuttanut Neuvostoliitolle taloudellisen kurimustilan. Heidän tuhoaanko nämä kapitalistisiat yrittivät?

Asian ratkaisemiseksi oli kehitettävä uutta teknologiaa. Neuvostoliiton kunniaksi sen piti olla tietenkin vallankumouksellista, neuvostoliittolaiseen tyyliin yksinkertaista ja venäläiselle luonteelle sopivasti ihan vitun hengenvaarallista.

Lämpöpatteri[muokkaa]

Tämä uusi, uljas ja mahtava teknologia oli käytännössä lämpöpatteri.

Sen sijaan, että reaktori olisi käyttänyt energianlähteenä rikastettua uraania, neuvostoliiton insinöörit kävivät paikallisen herra Palsternakan kotona, katsoivat siellä seinässä olevaa vesijohtolämpöpatteria ja piirsivät siitä tärisevällä kädellä lyijykynäkuvan. Käden tärinä saattoi johtua humalasta, mutta vähemmän rasistisen oletuksen mukaan he vain pelkäsivät, että epäonnistuessaan he joutuisivat sukellusveneeseen kuumenevan reaktorin viereen hitsaamaan hätäpäissä kyhättyä jäähdytysputkistoa sadetakit yllään.

Kun heillä oli loisteliaat, vallankumoukselliset piirustukset, heidän tarvitsi enää katsella maisemaa sopivassa paikassa ja pyytää muurahaisarmeijamaista joukkoa neuvostoliiton työvoimaa rakentamaan ihan helvetin ison lämpöpatterin. Teknologisesta neroudesta tunnetut neuvostoliittolaiset laittoivat ison painoarvon sille, että jäähdytysvesi menisi alta ja höyry taas pakenisi ylhäältä, koska yksi heistä oli katsonut kerran iltanuotiolla puita suoraan yläpuolelta ja polttanut naamansa, joten kai kuuman oli pakko nousta ylöspäin.

Tämän jälkeen he rakensivat voimalaitoksen patterin ympärille, ja ensimmäinen RBMK oli valmis[6]

Rakenne[muokkaa]

Jokainen voi yrittää kotona leipoa oman reaktorin, jos mieli tekee. (Hikipedia ei ota mitään vastuuta, jos sellaista yrität, joten turha yrittää haastaa oikeuteen. Ei sovellu alaikäisille edes mielikuvitusleikkinä, koska länsimaalainen lapsi on niin taitamaton, että saattaa teloa itsensä jo pelkällä kuvittelemisella.)

Tarvitsen vain lämpöpatterin, josta piirrät lyijykynäkuvan. Tarvitset muutaman kaverin leipureiksi. Haet läheiseltä romulavalta vähän metallilevyjä, ryöstät lähimmästä louhoksesta graniittia ja pyydät mitään muuraamisesta tietävää tuttavaa tekemään vähän vahvistettua betonia.

Ensin betonista tehdään Vati. Sinne astellaan metallilevy ja sen päälle grafiitista tehty kuppi. Sinne pursotetaan vähän helium-vetyä. Tunget sisälle, vaikka väkisin, pari uraanitikkua ja kaadat päälle vettä. Sen jälkeen otat tulitikut, sytytät uraanitikkujen alle pienen nuotion ja alat katsella, miten kokonaisuudesta porisee esiin höyryä. Sen jälkeen voi vaikkapa vetää pienet sievät, koska Neuvostoliitosta ei löydy tarpeeksi korkeateknologiaa tarvitsemaan kaikkea sitä energiaa, jota tehtaasta saa.


Chernobylin voimala[muokkaa]

Neuvostoliiton aikaan Chernobylin ydinvoimala tunnettiin vielä nimellä Leninin mylly (V. I. Leninin ydinvoimalaitos). Se oli niin mahtava ja suuri rakennelma, että 1970 sen kanssa piti rakentaa pieni kaupunki työntekijöitä ja heidän perheitään varten. Sekään ei riittänyt, sillä kaupunki, Pripyat, piti rakentaa ydinkaupungiksi[7] Mikään vähempi ei olisi riittänyt.

Ensimmäinen reaktori sai vakituisen työn vuonna 1977, ja siitä eteenpäin Ukrainan alueella oli ensimmäinen oma ydinvoimalansa. (Neuvostoliitto oli rakentanut jo kaksi. Myöhemmät johtajat Venäjällä ovatkin olleet katkeria siitä, että maailman suurin ydinvoimalaonnettomuus olisi pitänyt tapahtua Venäjällä eikä Ukrainassa!) Tehtaaseen palkattiin myöhemmin toinen reaktori. On osoitus Neuvostoliiton kyvyistä, että sen jälkeen palkattiin kolmas reaktori, ei neljäs. Sen sijaan kolmannen reaktorin jälkeen palkattiin neljäs reaktori, mutta siinä kohtaa tapahtui kamala onnettomuus.

Neljännen reaktorin työllistämisen aikaan Neuvostoliitossa kokeiltiin ensimmäisiä alkeellisia rekrytointitoimia. (Näin oli pakko tehdä, koska rangaistusvankien määrä oli tippunut niin alas, että silloin tälloin oli pakko jo palkata työntekijöitä, ei vain pakottaa töihin.) Neljäs reaktori vaati ehdottomasti, että sen kuuluisi saada silloin tällöin korkealaatuista polttoainetta pelkän natsien ylijäämäuraanin sijaan, sitä pitäisi voidella yhtä paljon kuin mitä tahansa miliisiä, ja tärkeintä olisi, että sille syötettäisiin kerran kuussa yksi retiisi. Vuonna 1986 kävi kuitenkin niin, että retiisejä kaupunkiin tuonut kantaja kompastui, ja retiisit lensivät maahan. Hän ajatteli, ettei sellaisia kukaan haluaisi sen jälkeen, ja hän päätti syödä ne itse.

Neljäs reaktori ei pitänyt siitä ja alkoi oikutella.

Onnettomuus[muokkaa]

Neuvostoliitossa kaiken piti olla ylimaallisen suurta ja mahtavaa. Jos siellä tehtäisiin tankkeja, siellähän tehtäisiin niitä eniten maailmassa. Jos siellä paukuteltaisiin pommeja, niiden olisi oltava isoimpia pommeja koko maailmassa.

Jos siellä sattuisi onnettomuus, niin se saatana saisi olla sitten maailman suurin onnettomuus. (Japanilaiset, hulluja kun ovat, yrittivät samaa vuonna 2011. Tarkistuslaskenta on yhä kesken.)

Huono idea[muokkaa]

Viimeinen kuva, joka ehdittiin ottaa ennen tuhoontuomittua koetta. Huomioitavaa on testaushenkilökunnan itsevarma ote sekä katse.

Chernobylin onnettomuus tarjosi maailmalle yhden ihmishistorian parhaista ironisista käytännönpiloista; tehtaan onnettomuus johtui turvallisuusjärjestelmäkokeesta. Jos asialle yrittää löytää helpon vertailukohdan, voi yrittää esimerkiksi loikata kalliolta tarkistaakseen, miten pitkän benjiköyden tarvitseen turvalliseen loikkaan, tai voi ottaa elämänkumppaniltaan turpaan tuikkaamalla tämän parasta kaveria tarkistaakseen, miten paksun kypärän tarvitsee välttääkseen aivovamman saadessaan paistinpannusta päähän. Neuvostoliitolla olisi luullut olevan tästä kokemusta kokeilemattakin, koska Stalin oli aikanaan tehnyt kaikkensa pitääkseen huolen, että Saksan hyökkäys vuonna 1941 pääsisi mahdollisimman lähelle Moskovaa ennen kuin he saisivat kaikki reservinsä pinnistäen heidät jumahtamaan pakkaseen.

Tarkoituksena oli (ihan vakavasti puhuen) sammuttaa osa turvallisuudesta vastaavista järjestelmistä ja luottaa siihen, että neuvostoliittolaiset tiedemiehet osaisivat hallita monimutkaisen ja vaarallisen järjestelmän epävakaita muutoksia tavalla, joka pitäisi reaktorin turvallisena poikkeusolojen ylitse, tahallaan kouluttamatta heitä sellaisen varalta, tai sellaista varten. (Ajatus on niin päätön, ettei sitä pysty käsittelemään ilman epäselvyyksiä.)

Samalla tavalla voisi antaa muutaman vuoden ikäiselle lapsella ladatun aseen ja yrittää puhumalla pitää huolen, ettei tämä ihan vain kokeilemisenhaluaan vedä liipaisinta taakse.

Huono toteutus[muokkaa]

Koe aloitettiin kellonaikaan, kuten suurin osa ihmisen tekemistä asioista. Ketään ei voisi kiinnostaa vähemmän, milloin se aloitettiin, koska mitä sille enää mahtaa?

Turbiinigeneraattoreita ryhdyttiin ajamaan alas samaan aikaan, kun varavoimapumput laitettiin käyntiin. Koska länsimaissa ei osata mitään, jos Neuvostoliitolta kysyttäisiin, niin länsimaissa turbiinit tuottavat vähemmän voimaa, kun niiden käynti laskee. Sellainen ei Neuvostoliitossa tullut kuuloonkaan, koska kaiken piti olla jättiläismäistä. Turbiinien tulisi tuottaa enemmän energiaa, kun niiden pyöriminen vähenisi. Se sopi mottoon, jossa vähemmän oli enemmän.

Ongelma tässä kaikessa oli, että kun paska osuu tuulettimeen, sitä tulee enemmän ja joutuu joka paikkaan. Kun turbiinien toiminnan väheneminen tuotti lisää höyryä ja sitä myöten kuplia, lisäten voimantuottoa, syntyi painetta. Sellainen paine olisi samanlaista kuin huonosti tyydytetty nainen. Tehtaan kokeessa tätä painetta oli tarkoitus säädellä 'säätösauvoilla', mutta koska tilassa oli jo ennestään höyrystä kuplia ja painetta, ja nyt sinne työnnettiin vielä sauvojakin, ei se kertautuvaan energiantuottoon vielä mitään auttanut. Seuraavaksi sauvat juuttuivat alle puolimatkaan ja alkoivat hajoilla, mutta niiden suojakuoret jatkoivat matkaansa väkisin aina reaktorin pohjalle.

Vertailuksi; tilanne muistuttaa painajaista, jossa huonosti tyydytetty nainen, jonka humpuuttamisvauhtia vähennetään koko ajan, kerää aina vain enemmän höyryä ja painetta, ja sitten joku onneton ei saa tungettua penistään sisälle edes kolmannesta, mutta vääntää väkisin koko esinahan sisälle. Koska tehtaan energiantuoton turvallisuuteen vaikuttaa paljon se, miten hallitaan polttoaineen, hallintasauvojen sekä jäähdytysaineen lämpötilaa ja paksuutta, on onnettomuus todella lähellä.

Lopputulos siitä on ilmiselvä; revahan siinä repeää, kun raivostunut humpuuttamisen kohde räjähtää silmille. Juuri ennen, kun kellot pysähtyivät ja maalisummeri soi, tehtaan energiantuotto verkkoon oli yli kymmenkertainen sen tarkoitettuun nähden, eikä sitä kestänyt sen paremmin sauvojen suojat, reaktorin kupit kuin koko hemmetin betonilieriö. Vertailun vuoksi, humpuuttamisen kohde hakkaamassa humputtajaa nyrkillä noin kymmenen kertaa lujempaa, kuin mitä humpuuttaja pitäisi seksuaalisesti nostattavana, ei yleensä auta tilannetta minnekään.

Huonot seuraukset[muokkaa]

Surkeaa tässä kaikessa oli, että ei Neuvostoliiton mielestä Neuvostoliitossa tapahtuisi ydinonnettomuutta. Mittarit oli suunniteltu kertomaan, josko jossakin päin tehdasta olisi vähän tavallista hikisempää ja sillä se. (Samalla tavalla Ladojen nopeusmittareissa suurinkin tunnistettava yksikkö on metrejä sekunnissa, ja nekin vain sitä varten, jos omistaja on saanut työnnettyä auton mäen laelle ja se pääsee vapaalla lähes viilettämään pelkän matelemisen sijaan.) Useissa onnettomuuden aikaisissa kuvissa onkin työntekijöitä, jotka tökkivät oksilla vihreää ja säteilevää mönjää, jota valuu betonisen sylinterin kyljestä. Työjohtaja ei ymmärtänyt hänelle satelevia valituksia onnettomuudesta (enempää kuin hänen päälleen yläpuolelta satelevia pisaroita vihreää möhnää, joka tuntui syöpyvän vaatteiden läpi) vaan ilmoitti, että taukotilat olivat täysin turvallisia ja se, että kahvi lämpeni keittimeen, vaikka kone ei ollut päällä, oli vain Leninin lahja mukaansa nimetyn tehtaan ahkerille työntekijöille.

Tehtaan reaktorin onnettomuus aloitti kammottavan tulipalon, jonka taivaalle sylkevät lieskat lähettivät liikkeelle radioaktiivisuutta enemmän kuin vuoden 2019 vaalitulos lähetti Sinisen puolueen jäseniä hajaantumaan koteihinsa. Paikalle tuotiin palomiehiä, joiden tietotaidon määrän säteilystä paljastaa se, että he suostuivat paikalle. Muutamilla tilanteen kunnolla tajuavilla oli sen sijaan moraalinen velvollisuus yrittää käydä vodkapulloista kauppaa lyömällä vetoa, kenen raaja irtoaisi ensimmäisenä.

Tulipalon sammuttamiseen ei riittänyt pelkkä vesi, vaan helikoptereilla kuljetettiin paikalle tonnikaupalla tavaraa heitettäväksi reaktoriin:

  • santaa
  • lyijyä
  • lakimiehiä
  • neutronisinitarraa
  • kiviä
  • nestemäistä typpeä
  • toffeeta
  • uransa loppupuolella olevia näyttelijöitä
  • sahanpurua
  • verta
  • hikeä
  • kyyneleitä

Lopulta tuli saatiin sammumaan, kun sen viimeisien jääräpäisten lieskojen päälle heitettiin balsamoidun Leninin ruumis, jota edes radioaktiivinen mutta neuvostoliittolainen tuli ei kehdannut polttaa loppuun. (Leninin mausoleumissa onkin kyltti, joka selittää, miksi balsamoidun ruumiin vaatteet sekä parta ovat nokisia.)

Pripyatin kiireinen päivä[muokkaa]

Oli itsestäänselvää, että näin suuren onnettomuuden edessä alueen evakuoiminen oli ehdottoman tärkeää ja se oli toteutettava välittömästi.

Sen takia oli surullista, että tehtaan johtamisesta vastasi joukko Moskovassa toimivia johtajia. Ensin alueelta olisi pitänyt evakuoida työntekijät, mutta heitä oli kielletty menemästä yli kahdeksan kilometrin päähän, mutta alkuperäinen evakuointialue oli kymmenen kilometriä. Useissa mustavalkokuvissa on nähtävillä tehtaan työntekijöitä, jotka katselevat kahdeksan kilometrin päässä tehtaalta kaihoisin silmin kohti kaukaisuutta ja haaveilevat luvasta jatkaa pakenemista.

Myöhemmin evakuointialuetta laajennettiin kymmeniin kilometreihin, mutta siinä vaiheessa alueen ihmisten surkeus vasta alkoikin, kun on käsketty paeta seuraavaan kaupunkiin, mutta toisaalta Neuvostoliitto vahtii, ettet poistu työpaikaltasi. Radioaktiivisuuden vuoksi kuolleiden määrä onnettomuudessa jäikin odotettua vähäisemmäksi, kun useat epätoivoiset ihmiset ampuivat itsensä tietämättömyyden tilassaan.

Ei ole huonoa mainetta[muokkaa]

Chernobylin onnettomuuden mittakaava teki heti selväksi, että asiasta oli tiedotettava muille valtioille yhteisen ja selvän linjan aikaansaamiseksi.

Sen takia oli surullista, että tehtaan johtamisesta vastasi joukko Moskovassa toimivia johtajia. Onnettomuudesta mainittiin Ukrainalle ensimmäisen kerran aamupalakeskustelun päätteeksi, jolloin se yritettiin ujuttaa alapäähuumorivitsin ja loppumaljojen väliseen olemattomaan koloseen. Asia tunnustettiin vähän tarkemmin, kun Ukrainassa huomattiin kymmenien tuhansien ihmisten pakenevan pää kolmantena jalkana kohti Kievin aluetta. (Kiitos laskeuman, joissain tapauksissa pää oli kirjaimellisesti kolmantena jalkana.)

Ruotsalaiset, nuo ihmiselämän verrokit suolistomadoille (osallistuvat kaikkeen, vaikkei kukaan olisi kutsunut) alkoivat ilmoittaa Neuvostoliitolle, että heillä oli mitattu merkittäviä radioaktiivisuuslukemia, eikä syy näyttänyt löytyvät omien rajojen sisältä. Neuvostoliiton vastaus oli meemi, jossa Moskovan johtajat levittelivät käsiään ja kuvaan oli editoitu kysymysmerkkejä sekä lol- tekstejä. Kun Ruotsi uhkasi kannella, Neuvostoliitto päätti olla köyhille mieliksi ja myöntää, että joku pieni vahinko oli saattanut sattua.

Suomessa tiedottamisen määrää sääteli suomettumisaste. Koska onnettomuus oli merkittävä tapahtuma, ja koska Suomen pelko Neuvostoliittoa kohtaan oli laskenut vuosikymmenien mukaan kuin mikä tahansa muukin radioaktiivinen puolittuminen, uskallettiin asiasta ainakin tiedottaa. Koska virkamiehillä oli kuitenkin lakko (koska totta kai virkamiehet nyt lisää palkkaa tarvitsevat), ja koska Suomella oli sisäministeri, asia päätettiin jakaa osiin, jotta myös Ylen niskaan voitaisiin kaataa osa haukuista.

Samaan aikaan Chernobylin alueella altistuneet tippuivat kuin kärpäset. (Myöhemmin tätä on pidetty huonona vertauskuvana, sillä kärpäset luultavasti pärjäsivät paljon paremmin laskeumatilanteessa kuin alueella olevat ihmiset.)

Onnettomuuden jälkeen[muokkaa]

Ne työntekijät, jotka eivät menehtyneet tilanteessa välittömistä, juotuivat osalliseksi sairaalloiseen "seuraava pari uunista ulos"- leikkiin[8], jossa seurattiin mielenkiinnolla, kuka seuraavaksi potkaisisi tyhjää. Erilaiset merkit laskeuman aiheuttamista oireista saattoivat antaa syyn juomapeliin, mutta tässä tapauksessa kukaan ei olisi halunnut juoda seuraavaa ryyppyä, sillä se saattoi olla viimeinen. Erittäin ikäviä tilanteita olivat juhlatilaisuudet, joissa tehtaan pelastamiseen osallistuneet työntekijät ottivat vastaan mitaleita, mutta mitalin paino sai vastaanottajan käden tippumaan irti.

Neuvostoliitto ei ollut mielissään, kun sen oli pakko tunnustaa Leninin myllyn reaktorin numero 4:n pettäneen valtion ja kansan. Vaikka Leninin nimeä kantavan laitoksen sättiminen ei auttanut Neuvostoliiton mainetta maailmalla, heidän oli pakko lähettää ryhmä likvitoimaan niskuroiva reaktori. Kun tämä tehtävä oli suoritettu, reaktori suljettii sargofagiin. (Eräät tahot Moskovassa vaativat sen tuomista Leninin ja muiden maamerkkien seuraksi, mutta kenenkään Ladassa ei ollut tarpeeksi suurta takakonttia.)

Onnettomuus tuli maksamaan Neuvostoliitolle käden ja jalan, eikä vain yhdeltä osallistujalta[9]. Rahallisesti onnettomuus teki Neuvostoliiton talouteen sellaisen loven, että Roope Ankkaakin olisi hirvittänyt. Yksittäisen neuvostokansalaisen olisi pitänyt maksaa keskimääräisellä ruplan päiväpalkallaan onnettomuutta noin kaksi miljardia vuotta, muta koska keskimääräinen neuvostoliittolainen tarvitsi päiväpalkastaan puolet ruokaan ja puolet miliisin lahjomiseen, ei kenelläkään ollut sellaiseen varaa. Yksi osatekijä koko Neuvostoliiton hajoamiseen saattoikin olla onnettomuuden tuomat taloudelliset sekä maineelliset lommot, joskin Neuvostoliiton oman mahdottomuutensa paino varmaan lepäsi 1986 jo raskaana sen yllä.

Nykyaikaisin silmin[muokkaa]

Reaktori 4 sargofagissa, jonne se tungettiin Neuvostoliiton agenttien likvitoitua sen.
Palkintoja, joita jaettiin innolla Neuvostoliiton pelastettua koko maailma katastrofilta (jonka se oli itse aiheuttaa.) Muistettiinko artikkelissa mainita, että valtio kaatui omaan mahdotto- muuteensa muutaman vuoden sisään?

1980-tapahtunut onnettomuus ei ole vielä päässyt muinaishistorian puolelle, mutta ydinvoimakeskustelussa se muistetaan vetää aina esiin. Chernobylistä onkin tullut ydinvoiman Hitler-kortti, jolla kaikki yksipuolisiksi tarkoitetut väitteet ydinvoiman ehdottomasta turvallisuudesta voidaan asettaa kyseenalaiseksi samalla teholla kuin kutsumalla vastapuolta natsiksi. (Jotkin ydinvoiman vastustajista tosin ovat sakkia, joka kutsuu ketä tahansa natsiksi[10].)

Myöhemmissä seurannoissa on huomattu, että tehtaan alueella kuhiseva villielämä ei ole näyttänyt ottaneen onnettomuudesta itseensä siten, kuin pahimmissa kauhutarinoissa olisi voinut ajatella. Eläimet ovat pitäneet sitä perusteluna ihmiskunnan nujertamiseen[11]. Laskeuma-aluetta on yritetty seurata etäältä, jotta mahdolliset villieläinten mahdollisuudet innostua kommunismista ja maailmanhallinnasta eivät pääsisi lämpiämään yhtä pitkälle kuin räjähtänyt reaktori.

Neuvostoliiton jäämistö, joka on perijälle vähän sama kuin postilaatikosta löydetty pussi kakkaa, ei Chernobylin osalta jätä ketään kylmäksi, tavallaan. Tälläkin hetkellä, useilla paikkakunnilla, kilpirauhastutkimuksia suorittava lääkäri naurahtaa ja sanoo potilaalleen:


”EI helvetti, älä nyt ole vainoharhainen! Toi pahkura on rasvapatti”

~ - Lääkäri


Viitteet[muokkaa]

  1. 2019
  2. Vihjaus Ghostbusters- elokuvaan
  3. Tiedetään, heidän kalenterinsa mukaan se oli lokakuussa, mutta koska he ovat kaatuneet, länsivallat ovat saaneet tästä naurunaiheen, kun ei kukaan ole valittamassa
  4. Tämä kyllä menee aivan elokuva-tiedon pohjalta, mutta ei sen tarvitse ollakaan niin vakavaa
  5. Ei voi kuin sääliä koiraa tuollaisessa virassa
  6. Ennen kuin kukaan nauraa liikaa, muistakaa, että maailman tunnetuin ja ehkä pelätyinkin tankki Tiikeri I oli periaatteessa 88 mm tykki, jonka ympärille natsit rakensivat laatikon ja sitten nostivat sen telaketjujen päälle, että näin...
  7. "Nuclear city", osittain suljettu kaupunki ydinvoimalan tarpeisiin. Vähän kuin kultti, mutta johtaja ei räjäytä vain seuraajia vaan koko kaupungin...
  8. Saksassa tästä leikistä oli olemassa ihan omanlaisensa versio, joskin siinä suuntana oli sisään eikä ulos
  9. It will cost me an arm and a leg - Tuntematon
  10. Eipä silti, että ydinvoimala omassa pitäjässä kenenkään mieltä helpottaisi
  11. Merkkejä siitä on havaittu esimerkiksi lehmien tavasta tuijottaa ohi käveleviä ihmisiä, kuin ne eivät tietäisi mistään mitään. Ne selvästi esittävät, että ne eivät tiedä mistään mitään...

Katso myös[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • Vieraile Ukrainassa, jos haluat oikein lähelle aihetta