Töregene-kaanitar

Hikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Töregei-kaanitar oli Wikipedian mukaan "häikäilemätön, mutta tehokas vallankäyttäjä yhteiskunnassa, joka perinteisesti oli miesten hallitsema". Odotamme yhä tietoja ei-häikäilemättömistä mongolivallankäyttäjistä.
Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli Töregene-kaanittaresta.

Töregene-kaanitar (Turakina Khatun) oli kaamea muija, joka toimi Mongolivaltakunnan sijaishallitsijana ja leskikeisarinnana aviomiehensä Ögödäin kuoleman ja poikansa Güyükin kruunajaisten välisen ajan 1242–1246. Hän pelasti epäsuorasti Euroopan ja länsimaisen sivilisaation ajamalla miehensä epätoivoon ja alkoholismiin loputtomalla nalkutuksellaan ja muulla sellaisella ämmämäisellä, no kyllä te tiedätte, jos olette kohdanneet keskiajan mongolimuijia.

Sisämongolialaiseen naijmaniheimoon syntynyt ja tasankomongolien mergideille naitettu Töregene ehti olla pari kertaa naimisissa jo siihen mennessä, kun Tšingis-kaani teki selvää hänen aiemmasta aviomiehistöstään ja katsoi huvittavaksi ideaksi "lahjoittaa" tämän hirmuisen lehmän "suosikki"pojalleen Ögödäille.[1] Tšingis-kaanin kuoltua mongolien suurkaaniksi noussut Ögödäi ei onnistunut täyttämään isänsä jättämiä odotuksia, mistä Töregene antoi hänen kuulla jatkuvalla syötöllä. Ögödäi joutui jatkuvasti rahjustamaan kauhean vaimonsa moitteiden ja manipulaation suossa. Isäsi pani sileäksi koko Persian ja kalifaatin, mutta sinä visvainen pottunokka et tahdo pärjätä edes joillekin nälkiintyneille puolalaisille ratsumiehille! Anna mun kaikki kestää, että pakotettiin pyöräyttämään viisi vähämielistä mukulaa tuommoiselle lihapullan nahjukselle. Onneksi ei äitini enää elä jne. jne. Ögödäi ajautui viinan sekä ugrilaisen itsesäälin alaspäin viettävään pyörteeseen ja kuoli 11. joulukuuta 1241 oltuaan vallassa kaksitoista vuotta. Hän sai sydänkohtauksen valmistellessaan Subutäin kanssa Euroopan-invaasiota päästäkseen pariksi vuodeksi eroon vaimostaan. Pahojen kielten[2] mukaan Töregene myrkytti miehensä, mutta on tarpeetonta panna suunnitelmallisen murhan tiliin sellaista, joka selittyy veemäisellä persoonallisuudella.[3] Ögödäin Euroopan-suunnitelman toteutuessa mongolit olisivat hyvin todennäköisesti rynnineet Länsi-Eurooppaan, joten Töregenen tarjoamat hermoraunioittavan helvetilliset kotiolot ovat kontribuoineet merkittävällä tavalla siihen tosiseikkaan, että luet nyt tätä tekstiä latinalaisin aakkosin suomen kielellä.

Valta Mongolivaltakunnassa periytyi ensin de jure[4] yhdelle Tšingis-kaanin jäljelle jääneistä vaimoista, mutta Töregene johdatteli parilla hyvin valitulla mulkaisulla heimojen edusmiehet puolelleen, ja muutaman kuukauden sisällä hänet julistettiin suurkaanittareksi sijaishallitsijan ominaisuudessa. Ensi töikseen Töregene-kaanitar erotti kaikki Ögödäin nimittämät visiirit, ministerit ja kuvernöörit, joita moitti saamattomiksi vetelyksiksi. Hän korvasi virat omilla luotetuilla virkamiehillään, joiden pääasiallisena tehtävänä oli provinssien kehittämisen asemesta puristaa ne kuiviksi kaikista mahdollisista verotuloista. Tätä varten hankittiin Kiinaan saakka persialaiset veronkerääjät, joihin saattoi luottaa.[5]

Ögödäi oli toivonut suosipoikansa Khotšun pojan Siremunin seuraavan itseään suurkaanin valtaistuimella, mutta Töregene ei pitänyt ajatuksesta, sillä Khotšu oli Ögödäin muiden vaimojen synnytyksiä, ja lisäksi ko. sukuhaaran nimissä oli äïvän lïïan vähän dïäkrïïttïšïä mërkkëjä, jotta niistä saisi nasevan tunnuksen death metal -bändille. Kun Töregenen oma poika Güyük oli varmistanut valintansa suurkaaniksi vuonna 1246, vetäytyi Töregene eläkkeelle miellyttävään bungalowiin maalauksellisen ja verotuksellisesti kohtuullisen Issük-kul-järven rantatontille.

Tietenkään näin hullu nainen ei pystynyt viettämään hiljaiseloa, vaan hankkiutui likipitäen välittömästi riitoihin poikansa kanssa. Ensinnäkin Töregene valitti, ettei Güyük koskaan käynyt katsomassa häntä, vaikka matkaa oli vain joitakin tuhansia peninkulmia; lisäksi oli tavanomaista painostusta lastenlasten ja näiden riittävän tiheän seinävaatteisiin ikuistamisen suhteen. Kaiken huipuksi Töregene otti suojiinsa Fatima-nimisen noituudesta syytetyn uskonsisarensa. Güyük vaati Fatiman luovuttamista, jolloin Töregene uhkasi tappaa itsensä ja haukkui Güyükin kiittämättömäksi pojaksi, jolle oli äidillisesti uhrannut elämänsä parhaat vuodet, ja joka silti tuotti vain katkeran pettymyksen toisensa jälkeen. Fatima saatiin kuitenkin suurkaanin hoteisiin, ja hänet teloitettiin hukuttamalla kaikki ruumiinaukot kiinni ommeltuina.[6] Pian tämän jälkeen Töregene sijoitettiin Karakorumin vanhainkotijurttaan, missä hän vietti loppuelämänsä purkaen turhautumistaan hoitajiin, jotka eivät koskaan osanneet mitään kunnolla, kuten ei kukaan muukaan ikinä. Töregene oli kalifi al-Mustassimin mukaan "järkyttävä vanha narttu". Güyük-kaani muuten alkoholisoitui ennen pitkää, ihan vain tiedoksi sekin.

Töregene on Törngrenin suvun kantaäiti; hänen tunnetuin jälkeläisensä on Ralf Törngren (1899–1961).

Viitteet[muokkaa]

  1. Ögödäi oli Tšingisin suosikkipoika siinä mielessä kuin länsi oli hänen suosikki-ilmansuuntansa.
  2. Onko Mongoliassa muitakin?
  3. Diplomaattina Karakorumiin saapunut Aleksanteri Nevskin isä, suuriruhtinar Jaroslav Vsevolodovitš, kuoli lähes välittömästi nautittuaan Töregenen kokkauksia, mutta kyse on normaalista mongolikeittiön vaikutuksista; yhä nykyäänkin seitsemäsosa ulkomaalaisista kuolee kuuden tunnin sisällä ensimmäisestä illallisestaan Ulan Batorissa.
  4. Sikäli kuin mongolien kohdalla voi tällaista termiä käyttää
  5. Töregene oli itse šiiamuslimi ja suosi omanuskoisiaan, vaikkei noudattanut erityisen tarkkaan uskonsa oppeja naisen asemasta yhteiskunnassa.
  6. Perinteinen mongolialainen lastenkutsujen ohjelmanumero