Syntymä

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vai tarkoititko kenties synnytystä?

”Onnekas paskiainen!”

~Nainen miehelle

”Luin joskus kouluaikana: "Elämässä ei ole kuin yksi pakko ja se on kuolema." Mutta on yksi pakko, joka on voimakkaapi kuin kuolema: syntyminen.”

~Matti E. Simonaho

Syntymä tarkoittaa prosessia, jossa uusi ihminen tulee vitusta tähän maailmaan. Laajemmassa merkityksessään syntymä voi kuvata mitä tahansa alkua. Syntymää seuraa useimmissa tapauksissa elämä ja myöhemmin kuolema.

Syntymän olemus[muokkaa]

Syntynyt.jpg

Isaac Newton kuvasi loistavasti syntymän olemusta kirjassaan The Birth? No Shit, Sherlock! (1784). Se oli siihen aikaan hyvin rohkea sepitys. Lontoon Arvokonservatiiviseura kielsi kirjan julkaisun, joka saattoi osaltaan vaikuttaa Newtonin päätökseen tehdä itsemurhapommitus autiolle saarelle vuonna 1785. Kirja väitti syntymän olevan "osa maailmanhenkeä" ja siihen johtavien syiden "monarkistien salaliitto".

Syntymän luonne[muokkaa]

Vuosien tutkimusten jälkeen on kyetty osoittamaan, että synnytys on varsin ikävä tapahtuma sekä äidille että kakaralle. Naisen osalta synnytykseen liittyy (ehkä) runsaasti verta ja kipua. Ja lapsihan rupeaa huutamaan heti synnytyksen jälkeen. Isälle se taas aiheuttaa lähinnä postkonsuumia mielihyvää. Onnekas paskiainen. Joidenkin lähteiden mukaan (esim. elokuvat) synnyttäminen ei ole lainkaan kivuliasta, eikä siihen liity verta eikä napanuoraa.

Syntymä tapahtumana[muokkaa]

Nyt et näe minua, PÖÖ!, nyt näet minut! Nyt et näe minua... ai niin eihän sinulla ole silmiä, joilla nähdä!

Syntymä on iloinen tapahtuma, jossa mies tulee isäksi[1] ja nainen äidiksi. Syntymätapahtuma alkaa yleensä siitä, että nainen tuntee synnytyksen olevan lähellä. Tämä tapahtuu yleensä keskellä yötä. Tämän jälkeen mies kuskaa naisen roisia ylinopeutta huristellen synnytyslaitokselle, jossa nainen kertoo, ettei hänestä enää tunnukaan siltä, että lapsi on tulossa. Henkilökunta kehottaa naista jäämään laitokselle, mutta nainen ei suostu, sillä hän on nainen. Mies ei voi moittia naista, sillä onhan nainen nainen, ja vieläpä raskaana. Vauvan parasta täytyy aina ajatella. Tämän toistuttua muutamaan kertaan naisella alkavat viimeinkin ihan oikeat synnytyssupistukset, jolloin laitokselle jääminen alkaa naisenkin mielestä vaikuttaa järkevältä ratkaisulta.

Seuraavaksi on vuorossa äärimmäisen hämärä jakso, jossa nainen makaa synnytysvuoteella, huutaa aina välillä lääkitystä kipuihinsa[2] ja jonka mies viettää kävellen hermostuneena edestakaisin synnytyslaitoksen miesten odotusosastolla. Jakso saattaa kestää muutamasta tunnista päiviin. Synnytyksen viimein alkaessa lapsivesi poistuu ja nainen raakkuu itselleen vieläkin enemmän kipulääkkeitä, sillä hän on heikko turhake. Varsinainen synnytystapahtuma muistuttaa kirurgista operaatiota, jossa isokokoinen, verinen ja rääkyvä loiseläin poistetaan naisen sisälmyksistä. Vastasyntynyttä vauvaa on tapana hakata selkään, jotta tämän totuttelu maailman menoon alkaa mahdollisimman pian. Sitten on vuorossa itkua, naurua, napanuoran sitomista ja miehen on ehdottomasti tarjottava sikareita kaikille vastaantuleville ihmisille.

Ennen ultraäänitutkimuksen käyttöönottoa oli aina mahdollista, että synnytyksessä paljastui jonkinlainen "mukava" yllätys, kuten vauvan vanhempiensa ihonväristä selkeästi poikkeava pigmentaation määrä tai jonkinlainen hillitön epämuodostuma. Siinä missä vanhoina hyvinä aikoina vauva voitiin yksinkertaisesti "viedä halkopinon/saunan taakse", nykyään kaikenlaiset altruisti-"ajatelkaa lapsia"-pillittäjät vaativat, että näistäkin kuolaavista vammaisista tai äpäristä tulee pitää huolta aivan niiden normaalien, pinkkien ja jokeltelevien vauvojen tapaan[3] .

Viitteet[muokkaa]

  1. Ellei ole tapahtunut ns. syrjään loikkaus
  2. Mokomat nöösit
  3. Vaikka ko. kehitysvammaiset eivät kykenisi lisääntymään, saatika edes olemaan muuksi kuin haitaksi yhteiskunnalle. On sanomattakin selvää, että objektiivisesti tarkasteltuna tällainen on absoluuttisen järjetöntä.