Sumerin kieli

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Star.svg
Tämä artikkeli on kouluesimerkki siitä, miltä hyvä sivu voi näyttää. Tee näin.
Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli Sumerin kieli.


”Ma dalaĝu gubi sugam.”

~Sumerin kieltä[1]

Sumerin kieli on nimensä mukaisesti kieli, jota puhuttiin Sumerian alueella muutama tuhat vuotta ennen luomistyön alkua. Kieli ei kuulu mihinkään tunnettuun kieliperheeseen, eli se on orpo. Luotettavien lähteiden[2] mukaan tämä tarkoittaa sitä, että sumerin, aivan kuten kaikki orvot, ovat tuoneet Maapallolle ilkeämieliset avaruusoliot, jotka haluavat orjuuttaa ihmiskunnan ja luultavasti käyttää sitä ravintonaan. Polttakaa orpokodit!

Historia[muokkaa]

Sumerin alkeet ; "Ilmatyynyalukseni on täynnä ankeriaita"

Sumerin kieli kehittyi luotettavien lähteiden[3] mukaan 36000 vuotta sitten aurinkokunnan ulkolaidalla sijaitsevalla Nibiru-planeetalla sitä asuttavien kolmimetristen, ihmisiä syövien albiinoliskojen parissa. Avaruusliskojen keskuudesta kieli kulkeutui meidän planetaariseen sfääriimme niiden laskeuduttua Maahan ja ympättyä sen kieliopin ja sanaston primitiivisten ihmisten sielumatriiseihin voidakseen sumerin painokkaalla imperatiivilla käskeä heidän alkaa kaivaa kultaa, josta liskot valmistivat tekohampaita. Akryylin keksiminen Nibirulla vei pohjan kultamarkkinoilta, liskot palasivat kotiinsa, ja sumerit jäivät yksin uuden kielensä kanssa. Ennen pitkää he keksivät, että sitä saattoi käyttää muuhunkin kuin kaivosten kirjanpitoon, ja alkoivat rustailla kehuskelevia runoja itsestään.

Tätä seuraa joitakin tuhansia vuosia kulttuuria, politiikkaa, mytologiaa, ristiinpukeutumista, sanaston- ja kieliopinmuutoksia jne., mutta koska Hikipedian oletusarvoinen lukija on pitkästynyt yläasteoppilas, joka varmaankin lukisi mieluummin jotakin yliviljeltympää tai kirjoittaisi nimityhmäilyjä, ei siihen tässä puututa, vaan tyydymme ainoastaan toteamaan, että ruotsalaiset ovat homoja ja 8B:n Make haisee pahalta.

Sumerin kielen lopun alku alkoi ja loppui kun Kaksoisvirranmaa tuli kokonaan akkadilaisten vallan alaiseksi. Sumeri säilyi pitkään virallisena ja rituaalisena kielenä, sillä julmuudestaan tunnetut akkadilaiset halusivat tehdä asioinnista ja uskonnosta vielä tuskallisempaa kuin ne jo ennestään olivat. Vieraat vaikutteet mädättivät kuitenkin hiljalleen sumerin kielen[4], ja lopulta se painui kokonaan unohduksiin.

Kirjoitusjärjestelmä[muokkaa]

"Munia, maitoa, hiivaa. Muista veroilmoitus!"

Sumeria kirjoitettiin nuolenpääkirjoituksella, joka koostuu saveen tikulla painetuista viivoista ja koloista. Sillä ei siis oikeastaan ole juurikaan tekemistä sen enempää nuolten kuin päidenkään kanssa. Nuolenpääkirjoitus on maailman vanhin tunnettu kirjoitusjärjestelmä – jopa vanhempi kuin hieroglyfit, hànzì tai kirkkoveneet. Sumerit kehittivät sen alkujaan voidakseen tehdä veroilmoituksia ja kirjoittaa oluen reseptin muistiin, mikä luultavasti kertoo jotakin merkittävää sumereista, ihmisyydestä tai maailmasta yleensä.

Nuolenpääkirjoituksessa on viidenlaisia merkkejä:

  • Logogrammeja eli sanamerkkejä.
  • Tavumerkkejä. Niiden erottamista edellisistä haittaa hiukan se, että useimmat merkit kuuluvat molempiin luokkiin ja suurin osa sumerin sanoista on vain yhden tavun pituisia.
  • Määrä- ja mittayksikkömerkkejä. Hyvin tärkeitä veroilmoituksissa ja resepteissä.
  • Merkkejä, jotka eivät itse merkitse mitään, mutta kertovat, mitä jokin toinen merkki tarkoittaa. Myöskin vaikea erottaa sana- ja tavumerkeistä.
  • Merkkejä, jotka eivät merkitse mitään, mutta ovat mukana kiusallaan. Esimerkiksi aina kun tekstissä mainitaan jokin eläin, tulee sen viereen kirjoittaa "lintu", sillä muuten voisi syntyä sekaannuksia.

Kielioppi[muokkaa]

Sumeri on absolutiivi-ergatiivinen, agglutinatiivinen SOV-kieli. Tämä tarkoittaa sitä, että sitä puhuivat sovinistit, jotka eivät koskeneet alkoholiin työaikana mutta nuuhkivat mielellään liimaa. Sanaluokat ovat substantiivit, verbit, adverbit, pronominit, numeraalit, konjunktiot, huudahdussanat ja kysymyssanat.[5]

Substantiivit[muokkaa]

Sumerissa on kaksi kieliopillista sukua: elävä ja eloton, tai vaihtoehtoisesti henkilö- ja esinesuvut. Sanan suku on pääteltävissä sen merkityksessä: esimerkiksi aaveet ja patsaat katsotaan eläviksi henkilöiksi, kasvit ja useimmat eläimet taas elottomiksi esineiksi. Elävään sukuun kuuluvilla sanoilla on lisäksi kaksi lukua, yksikkö ja monikko, mutta elottomilla ei, sillä aaveiden laskeminen on tärkeää, mutta ainoastaan Suomen poliisia kiinnostaa, montako kasvia kullakin on.[6]

Kuten suomessa, latinassa ja muissa vaikeissa kielissä, sumerissakin on useita sijamuotoja, joihin substantiivit tulee taivuttaa, tai tapahtuu kauheita. Niihin kuuluvat absolutiivi (osoittaa alkoholipitoisuutta), ergatiivi (osoittaa salaisen palvelun toimihenkilöä), datiivi (osoittaa saksanopiskelijan pahinta painajaista), genetiivi (osoittaa perinnöllisyyttä), komitatiivi (osoittaa aatelisarvoa), ablatiivi (osoittaa liikettä tai sijaintia), direktiivi (osoittaa liikettä tai sijaintia), terminatiivi (osoittaa liikettä tai sijaintia), lokatiivi (osoittaa sijaintia) ja toinen lokatiivi (osoittaa myöskin sijaintia). Tämä tukee luotettavien lähteiden[7] avaruusolioteoriaa sikäli, että voidakseen suoriutua kaikesta tästä liikkeen ja sijainnin osoittelusta sumereilla täytyi olla vähintään neljä kättä.

Verbit[muokkaa]

Kuten substantiiveillakin, sumerin verbeillä on kaksi luokkaa, joiden erottamiselle ei näytä olevan mitään tunnistettavaa syytä. Koska sumerit olivat suuria Laurelin ja Hardyn ihailijoita, luokkien nimet ovat "ohukainen" ja "paksukainen". Painoindeksin lisäksi verbit erottavat agentin yksikön ja monikon, joten oikeastaan luokkia on neljä. Yksikkö ja monikko on kuitenkin vain elävillä, joten oikeastaan eri luokkia on kuusi. Se, että yhdelläkään verbillä ei ole kaikille näille kategorioille eri muotoa on hyvä uutinen jokseenkin samalla tavalla kuin latinanopiskelijaa ilahduttaa kuulla, että kaikki taivutusluokat eivät erottele kaikkia sijamuotoja ja sukupuolia.

Näinkään vähällä on kuitenkin turha kuvitella pääsevänsä, sillä vartalomuunnosten lisäksi verbiin tulee lisätä erilaisia etu- ja jälkiliitteitä:

  • Intransitiiviverbeille jälkiliite, joka ilmaisee subjektin persoonaa, kolmannessa persoonassa sukua, ja elävässä suvussa lukua.
  • Transitiiviverbeille jälkiliite, joka ilmaisee paksukaisverbeille subjektin ja ohukaisverbeille objektin persoonaa, sukua, lukua ja veroluokkaa.
  • Transitiiviverbeille etuliite, joka ilmaisee paksukaisverbeille subjektin ja ohukaisverbeille objektin persoonaa, sukua, lukua ja kotiplaneetta.
  • Sarja etuliitteitä, jotka ilmaisevat lauseen muiden sanojen persoonaa, sukua, lukua, sijaa ja alkoholipitoisuutta.
  • Tapamuotoa ilmaiseva etuliite. Tapamuodot ovat indikatiivi, negatiivinen indikatiivi, kohortatiivi, negatiivinen kohortatiivi, prekatiivi, vetitiivi eli negatiivinen prekatiivi, affirmatiivi, negatiivinen affirmatiivi, malediivi, prohibitiivi, laksatiivi, affirmatiivi, tiivitaavi, affirmatiivi, sekä kaikille tuttu frustratiivi.
  • Edellisten lisäksi prospektiivi, joka voi pervertikkona yhtyä niistä useimpiin sekä arvaamaton ja väkivaltainen imperatiivi.
  • Erilaiset etuliitetyt ilmaisijat ("prefixed indicator") jotka ovat vielä edellisiäkin monimutkaisempia.
  • lengwI'-pääte -Ha', joka on mukana klingonien sitkeän lobbauksen johdosta.
  • Konjugaatioetuliite, joka ilmaisee – no – hmh – kai se jotakin ilmaisee.

Tämän lisäksi on toki olemassa epäsäännöllisiä verbejä.

Äänneoppi[muokkaa]

Tässäkin pitäisi olla jotakin mukanokkelaa, mutta äänneopissa ei ole mitään huvittavaa.

Viitteet[muokkaa]

  1. Vapaa käännös: "Ilmatyynyalukseni on täynnä ankeriaita".
  2. Zecharia Sitchin.
  3. Epämääräiset internet-foorumit, joiden nimissä esiintyvät sanat "crystal" ja "truth".
  4. Sumeriin ilmestyi esimerkiksi paheellinen ja-konjunktio.
  5. Adjektiivit keksittiin vasta rautakaudella.
  6. Mainittakoon, että sumerin sana "galla" tarkoittaa sekä "poliisia" että "demonia".
  7. Naapurirapun outo hyypiö, joka ei uskalla mennä lääkäriin, koska pelkää saavansa mikrosirun.