Slummi

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Slummit ovat kaupunkien ja suurten asutuskeskusten (Suomessa maaseutukirkonkylien) useimmiten reuna-alueille rakennettuja tai muuten vain näille alueille muodostuneita pääosin huonomaineisia asutuslähiöitä. Perinteisessä, yleismaailmallisessa mielessä slummi tarkoittaa yleensä rähjäistä, lian, köyhyyden, rikollisuuden ja päihteiden kyllästämää rakennuskannaltaan heikkoa asutusaluetta. Pohjoismainen ja erityisesti suomalainen versio slummista käsitteineen on kuitenkin huomattavasti laaja-alaisempi.

Slummien muodostuminen Suomeen[muokkaa]

Aivan itseoikeutetusti Helsinkiin syntyi ensimmäinen aitosuomalainen slummi. Kuva Maunulan kaupunginosasta.

Koska Suomi on ollut ja on edelleen harvaanasuttu maa, slummien muodostuminen on täällä ollut useimmiten hidasta ellei peräti mahdotonta. Kolmen viimeisen vuosikymmenen aikana yleisesti harjoitettu talouspolitiikka on kuitenkin mahdollistanut slummien syntymisen myös Suomeen. Ensimmäisiä kansalliseen tietoisuuteen tulleita slummialueita olivat Helsingin Maunula ja Tampereen Hervanta. Sittemmin jokaisen suuren suomalaisen kaupungin ja suuremman kirkonkylän liepeille on kehkeytynyt vähintään yksi slummialue.

Slummityypit[muokkaa]

Myös Suomessa perinteinen slummi tarkoittaa yleisimmin huonomaineista vuokralähiötä tai muutoin 1970-luvulla rakennettua neuvostoarkkitehtuuria noudattavaa kerrostalokyhäelmää. Näiden slummien yhteinen nimittäjä on silmiinpistävä köyhyys, päihdeongelmat, työttömyys ja rikollisuus. 1990-luvulla esiin nousi kuitenkin uudentyyppinen slummimuoto eli velkaslummi. Velkaslummi muodostuu silloin, kun kaupungin tai suuren kirkonkylän reuna-alueille nousee nk. omakotilähiö, joka ominaisimpia tunnuspiirteitä ovat äärimmäisen ahtaat tontit sekä likipitäen seinä seinään rakennetut omakotitalot. Likinäköisillä onkin usein mahdotonta erottaa rivitalo- ja omakotitaloslummeja toisistaan. Velkaslummit sinänsä käsittävät useimmiten nämä molemmat asumismuodot.

Velkaslummi - suomalainen erikoisuus[muokkaa]

Velkaslummin muodostamiseen tarvitaan yleensä sekä voimallinen kilpailu- että näyttämisenhalun vietti. Suomalaisissa nämä ominaisuudet yhdistyvät vertaansa vailla olevalla tavalla. Myöskin television sisustusohjelmat, Laura Ruohola ja asumisen aikakauslehdet lietsovat ihmisissä tarvetta rakentaa talonsa hieman näyttävämmäksi kuin naapurilla. Tämä on johtanut monessa tapauksessa ylivelkaantumiseen ja sitä tietä maksuvaikeuksiin. Näin ollen usein näyttävissä uusissa omakotilähiöissä syödään huonommin kuin sinänsä helpommin slummiksi käsitettävässä vuokralähiössä. Velkaslummeista 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolella on muodostunut vakavia arvomaailmallisia ja terveydellisiä ongelmia, joista erityisesti nk. iltapäivälehdet mieluusti raportoivat tuodessaan julkisuuteen erilaisia perhesurmia. Velkaslummien muodostumisessa on kuitenkin päävastuu harjoitetulla hörköperseisellä talouspolitiikalla, joka jo vuodesta 1987 on Suomessakin ollut nk. hörköperseiden käsissä.

Slummien tulevaisuus[muokkaa]

Slummien tulevaisuus Suomessa näyttää lupaavalta. Paitsi harjoitettu talouspolitiikka, myös kansalaisten yleinen tyhmyys ylläpitävät köyhyyttä ja lisäävät sitä jatkuvasti. Suomalainen yhdyskuntasuunnittelu joutuukin yhä vakavammin pohtimaan slummien eriyttämistä nk. omaksi ongelmakseen, jottei niistä kansalliselle julkisivulle koituisi liian suurta rasitetta.