Sinfonia

Hikipedia

Sinfonia on musiikin laji, jonka valistusajan paperiteollisuuden myynnin edistäjät ottivat käyttöön saadakseen muusikot keskinäisen kilpailun kautta kuluttamaan paperialan tuotteita entistä enemmän. Tämä edellytti perusteellista tutkimusta onnistuneen kampanjan takaamiseksi. Niinpä puunjalostusteollisuuden ja paperikartellien omat tutkijat ottivat selvää, mikä musiikin julkaisumenetelmä olisi teollisuudelle säveltäjille tuottoisin tulevaisuudessa. Paperiteollisuuden suunnitelmat osuivat yks'yhteen myös säveltäjien tarpeille, sillä levymyynnin vähyyden vuoksi ei säveltäjiä ollut mielekästä rankata paremmuusjärjestykseen levyjen myyntimäärän perusteella. Näin ollen sinfonioiden kirjoituskisa oli omiaan tyydyttääkeen kiiluvasilmäisten säveltäjien kilpailuvietin.

Sisällysluettelo 1 Taustaa 2 Kehitys 3 Läpimurto 4 Myöhemmät aiheet 5 Sinfonioiden määrällä kisaamista; muut säveltäjät vastaan Leif 5.1 Maaginen yhdeksäs 5.2 Spinnaajat 5.3 Varman päälle ajajat 5.4 Neljän kopla 5.5 Soralla ruopijat 5.6 Ulosajot 5.7 Palkintopalli

[muokkaa] Taustaa

Koska monet vanhastaan paperia paljon kuluttaneet sävellyslajit, kuten fuuga, motetti ja oratorio olivat menettämässä otettaan yleisöstä, ja uusia lajeja kuten ooppera, sonaatti ja iskelmä oli esitetty vasta vähän ja ilman mainittavaa suosiota, oli keksittävä pikaisesti jokin uusi tai kehitettävä uuteen muotoon jokin olemassaoleva musiikin laji, jonka avulla paperin myynti saataisiin kasvamaan toivotulla tavalla.

[muokkaa] Kehitys

Keksieuropalaisen puunjalostuksen keskeiset henkilöt Saksassa ja Itävallassa saivat nopeasti yhdeydenottoja eri puolilta Europaa, joista monet vaikuttivat lupaavilta. Kuitenkin varsinainen kultasuoni löytyi kroatialaiskylän vaunusepän jälkikasvulta, pojalta, joka oli soluttautunut paikallisen ruhtinaan hoviin muka vaunupojaksi. Tosiasiassa juuri tällä häpeämättömällä nuorella miehellä oli aikomus saada tehdä musiikkia luovuttuaan vaununpyörien kapuloimisesta aikaisemmin. Koska ruhtinaalle oli luvattu työsopimusta luonnosteltaessa, että Haydn kehittäisi uuden musiikkityylin, jonka aikana muu viihteellinen yhdessäolo aatelisten kesken ei lainkaan häiriytyisi, ja jopa nukkuminen oli mahdollista, Haydn sai toimekseen säveltää näitä uuden ajan hengen mukaisia kappaleita runsain kappalein.

Asiaa mietettyään Haydn sai lopulta päähänsä uudentyyppiselle musiikkilajille sopivan nimen: sinfonia! Niin! Hän kutsuisi niitä tällä vanhastaan vanhahtavalla tavalla vanhojen ikimuusikoitten kunniaksi. Sen ajan tunnetuin sävellysmuoto kakofonia oli saanut monet kakomaan aina tikahtumiseen asti ja tervausviranomaiset olivat huolissaan ilmiön vuoksi, joten uudistuksella oli yhteiskunnallista tilausta. Kakofoniasta ei kuitenkaan ole koskaan päästy eroon ,sillä se on salakavalasti pesiytynyt useimpien myöhempienkin säveltäjien sinfonioihin. Tämän vuoksi monisdsa konsertteihin ihmisiä deportoivissa kulkuvälineissä on edelleen ns. yrjöpussit jos musiikki tulisi vaikka paluumatkalla uudelleen mieleen ja aiheuttaisi vakavaa kakomista.

Koska sen ajan sinfoniat olivat tuskin puolen nykyisen A4-arkin kokoisia niiden fonttikoosta riippumatta, onnistuisi niiden laajentaminen varmaan helposti, päätteli Joseph. Niinpä hän ryhtyi työhön. Ensiksi hänen oli saatava ruhtinaan hoviprotokollasta vastaavat virkamiehet vakuuttuneiksi uudistuksen tarpeellisuudesta. Tähän tarpeeseen vastasisi parhaiten se hovin naispuolinen viihdyttäjä, jolla oli parhaat suhteet ruhtinasta lähimpänä oleviin piireihin.

Saatuaan näin vetoapua hankkeensa toteuttamiseen, Haydn sai vihdoin ruhtinaalta kyselyn, voisiko arvon hovisäveltäjä olla kiinnostunut uudentyyppisen orkesteriteoksen suunnittelusta? Ruhtinas oli manipuloitu niin hyvin, että hän uskoi keksineensä kaiken itse. Haydnista tämä oli suorastaan ruhtinaallista, koska näin hän säilytti tekijänoikeuden mutta sai vastuuvapauden esim. esityksessä tapahtuvista äkillisistä kuolemantapauksista onnettoman kuulijan pudotessa unitilaa muistuttavan tajunnan alenemisen seurauksena tuolista niskoilleen. Tosin häntä vähän harmitti, että työsuojeluvaltuutettu rajoitti soittajien määrää kuulovaurioiden estämiseksi. Hayden Haydn olisi tahtonut laajentaa orkesteria yli sadan soittajan maagisen rajan heti alkuunsa, ja ottaa perkussiossa käyttöön I-U:n armeijan tykistön, joka oli niin hyvää pataa patarumpujen soittajiston kanssa. Tämä olisi myös vähentänyt uneliaisuutta konserteissa.

[muokkaa] Läpimurto

Saatuaan aikeensa lopulta paperille Haydn ilmoitti puunjalostusteollisuusvakoojille Moulinsartin Esterhazyn linnan puistossa suunnitelman etenevän nyt nopeasti toteuttamisvaiheeseen, ja lähetti nämä toimeksiantajiensa luo valmistelemaan kaikkien aikojen suurimman nuottipaperikoneen käyttöönottoa. Tämä salakavalluksellinen toimi oli alkusoitto uuden musiikin aikakaudelle, ja niin puhaltui ilmoille ikiaikaisen sinfoniamaratonin lähtösignaali. Tähän maratoniin pääsvät suomalaisetkin säveltäjät mukaan heidän tultuaan kansainvälisesti salonkikelpoisiksi joskus sata vuotta myöhemmin, jolloin kisaa oli ajettu muutama sata kierrosta, mutta keskeyttäneiltä liikeni hajapaikkoja heillekin. Tässä musiikin formulassa meillä on nykyään kärkisija hallussamme niinkuin niin monessa muussakin moottoroidussa nuotitusta vaativassa lajissa kuten sähköhammasharjailussa (engl. Tooth Curling).

[muokkaa] Myöhemmät aiheet

Sinfonia toisensa jälkeen. Tätä oli Haydnin elämä. Joka kuukausi uusi teos, uudet harjoitukset, vanhojen nuottien polttamistalkoot piratismin varalta (1700-luvun alku oli piratismin kulta-aikaa, joten varotoimenpiteet olivat perustellut. Sen seurauksena piratismin kulta-aika loppuikin siihen.), ruhtinaan kanssa käydyt tiukat neuvottelut nuoteista, ja hoviin salaa omia teoksiaan ujuttavien kilpailevien tahojen nuottien jäljittäminen ennenkuin ne päätyisivät ruhtinaan suositeltu sivu hyväksytty sinfoniaksi- leiman alle. Näin siis alkoi jo ensi metreillä sinfomonologinen kapuloiden rattaisiin asettelu(Näin Haydn sai vähän maustaa omaakin lääkettään.) kuin myös brändyn ja logojen häikäilemätön hyväksikäyttö ja suoranainen väärentäminen, itse plagioinnista puhumattakaan. Haydnilla itsellään oli lisäksi henkilökohtainen ongelma: kuinka selvitä säveltämisestä kunnialla syyllistymättä ns. itseplagiointiin, eli omien jo käytettyjen teemojen muka vahingossa tapahtuvalta uusiokäytöltä. Katsoessaan sinfonioidensa luetteloa muutaman vuoden kuluttua Haydn ei voinut enää kuin hiljaa itsekseen ihmetellä niiden lukumäärää. Oman kirjanpitonsa mukaan hän oli kirjoittanut niitä huomattavasti vähemmän. Näin antiplagiatorinen vastapiratismi oli onnistunut päänavauksessaan ujuttamalla kirjanpidollisesti kiistattomalla tavalla uusia teoksia Haydnin sinfonioiden sekaan, mistä syystä nykyään ei enää olla täysin varmoja, onko mikään niistä ollut hänen säveltämänsä, ja oliko herra Haydn itsekin vain kvasi-fiktiivinen hahmo tietyn anonymiteettiaan tarkoin varjelleen ryhmittymän käsissä. Asiaa pahensi, että Haydnin pää ruuvattiin paikoiltaan hänen oletetun kuolemansa yhteydessä tai jopa hiukan sen jälkeen, jolloin se tietenkin, kuinkas muuten, joopa joo, katosi koskaan enää jenkautumatta takaisin sitä kannatelleille sittemmin hautautuneille hartioille, eikä hänen kasvojensa autenttisuutta täten enää voida verifioida edes hikipedofiilisesti. Myös päinvastaista toimintaa esiintyi. Mozartin on todistettu säveltäneen huomattavasti useampia sinfonioita kuin mitä luetteloissa mainitaan. Ne ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta kokeneet päinvastaisen kohtalon, ja hautautuneet ties mihin kirjasoihin, tai päätyneet jopa korkea-arvoisten henkilöiden alaosaston hygieniasta huolehtivien palvelustyttöjen käsien suojamateriaaliksi.

[muokkaa] Sinfonioiden määrällä kisaamista; muut säveltäjät vastaan Leif

Nykyään säveltäjät tosiaankin vertailevat kyvykkyyttään sävellyksen jalossa taidossa kultalevyjen määrän lisäksi sinfonioiden määrän avulla. Tässä kisassa on voitolla epäilemättä Suomen oma poika (tai paksuhko mies) Leif Segerstam, joka ehti jo kirjoittaa uuden sinfonian sillä välin kun luit tätä lausetta. Vertailun vuoksi saavutuksia muutamilta muiltakin hepuilta, joita on ennen muinoin pidetty "säveltäjinä":

• Joseph Haydn. Itävalta-Unkari, 104 sinfoniaa. Haydnissa olisi sinänsä ainesta, mutta Segerstam ohitti tämän raapustelijan jo muutamia vuosia sitten. Lisäksi on syytä epäillä tiettyjen sinfonioiden autenttisuutta. Haydn piratisoi musiikkiaan sallimalla muiden käyttää hänen nimeään omansa (siis HEIDÄN omansa) sijaan. Tämä vähentää hänen uskottavuuttaan sinfonistina.
• Wolfgang Amadeus ym. Mozart. Salzburg, I-U, 41/68 sinfoniaa. Mozartissa ei ole samaa maskuliinisuutta kuin Segerstamin rehevässä faunimaisuudessa vaikka prossisijaa pitääkin. Mozart kirjoitti aivan liikaa nuotteja sinfonioihinsa, mistä hän sai jatkuvasti huomautuksia valvontakomitealta. Lisäksi hän viivoitti nuottipaperinsa itse, millä hän saavutti muihin nähden sen edun, että nuotit osuivat keskimääräistä paremmin haluttuun kohtaan muiden käyttäessä valmiiksi viivoitettuja ahdasvälisempiä nuotinnuslomakkeita.
• Nikolai Mjaskovski, Venäjä,
  

  

  Mjaskovski sai maansa Vasara-palkinnon sinfonioistaan. Sirppi jäi kuitenkin saamatta. Aihetta käytettiin myös sukellusveneen mallina (Kursk).
  tehtaili aika mukavat 27. Kukaan ei koskaan ole kai kuullut niitä. Ei asiaa palkintopallille.
• Dmitri Šostakovitš, 15 sinfoniaa. Ei ihan mahdoton saavutus, silti pelkkä kuoropoika.
• Kalevi Aho, hyvä-Suomi, 14 sinfoniaa. Voi vielä petrata, tosin matkaa on mitaleille aika lailla. Voi saavuttaa edellä ajavan, mutta toisaalta tämä saa koko ajan kuolemastaan bonusta, koska ei enää voi säveltää, sikäli kuin tiedetään.
• Heitor Villa-Lobos, 12 sinfoniaa. Brasilian lahja maailmalle. Ainoa samban asiantuntija koko joukossa, mitä ei voi kylliksi chorostaa. Kiilasi lähes paalupaikalle kuin mikäkin Ayrton Senna. Villa-Lobos joutui lähtemään nuorena elämänlankaansa etsimään, koska kotona oli villa lobossa. Hän on ainoa merkittävä kansainväliseen sinfoniaturnaukseen osallistunut sinfonikko, joka on säveltänyt kitarakonserton. 13.
• Ludwig van Beethoven kirjoitti vaivaiset yhdeksän (9) sinfoniaa. Ei yletä millään kärkeen. Hän aloitti 1800-luvulla ns. yhdeksän sinfonian kirouksen, joka on piinannut hänen jälkeensä lukemattomia säveltäjiä, ei kuitenkaan edellä olevia.

Beethovenin sijoitus on nousussa kuurona sävellettyjen sinfonioiden 'handicap'-kertoimen tultua hyväksytyksi. Toisaalta on löydetty raskauttavassa määrin viitteitä ja suoranaisia todisteita, että Beethoven oli suunnitellut tiettyjä kuurona julkaistuja sinfonioitaan ollessaan vielä kuulevassa iässä. Nykyään sellaisesta saisi ainakin keltaisen kortin. Sijoitus paranee myös pisteytysindeksin inflaation vuoksi kuten muillakin kuolleilla säveltäjillä. Kannattaa siis kuolla. Hän saattaa lähivuosituhansina saavuttaa mitalisijan. Beethoven jatkoi kuitenkin postuumisti säveltämistä, ja delegoi ainakin kaksi myöhäissinfoniaa Rosemary Brownille edelleen julkaistavaksi. Niitä ei ole hyväksytty listoille autenttisuuteen liittyvien epäselvyyksien vuoksi. Brown väittää Beethovenin itse säveltäneen nämä sinfoniat, mutta myöntää osallisuutensa niiden taukojen säveltämiseen.

[muokkaa] Maaginen yhdeksäs

Yhdeksän sinfonian kirouksesta kärsiviin kuuluvat mm.

• Gustav Mahler, Wien, oli rikkoa kirouksen, mutta Beethovenin muumio palasi haudasta ja vei hänet mukanaan kesken sävellystyön. 9½. Tai 9.
• Malcolm Arnold, Englantti, ei yli yhdeksän, ei sitten millään. Siis yhdeksän. 9.
• Antonín Dvořák, Tsekkienmaa, kävi Amerikassa asti plagioimassa ideoita. Tosin neljä ensimmäistä sinfoniaa säveltäjä yritti hävittää peläten kansainvälisiä dopamiinikomitean tarkastuksia. Todellinen syy lienee ollut liiallinen lojaalius Brahmsia kohtaan. Tämän sinfonialiukuhihna jumitti pahasti jo neljän kierroksen jälkeen. Kaikki Dvořákin yhdeksän sinfoniaa otettiin väkisin loppukilpailuun, vaikka tämä oli tehnyt postuumin protestin asiasta. 9.
• Anton Bruckner, Itävalta, olisi huoletta voinut pätkiä sinfoniansa useammaksi, mutta arveli silti pärjäävänsä. Se nyt vaan on tyhmää säveltää liikaa. Bruckner väitti kuoltuaan kymmenennen jääneen kesken. 9½ niin ikään. 9. Hyväksytti useimmat sinfoniansa Jumalalla. Paavi loukkaantui kun hänet oli näin ohitettu normaalin virkatien käytänteistä piittaamatta.
• Aleksandr Glazunov, Venäjä, katsoi slaavilaisen kunnian vaativan myytin rikkomista mutta ysiin tyssäsi. 8½.9.
  

  

  Tuntemattoman sinfonikon kansilehden luonnos yhdeksättä sinfoniaansa varten.
• Ralph Vaughan Williams, Britannia, yhdeksän brittisinfoniaa joita britit edelleen kuuntelevat korvat höröllä.
• Malcolm Arnold, Britannia, yhdeksään niinikään kirottu, mutta aitona brittinä hyväksyi sen leijonamielisesti.

[muokkaa] Spinnaajat

• Franz Schubert , Wien, I-U, tuupertui kalkkiviivoilla; 15-eräinen yhdeksäs jäi pahasti kesken. Siis 8½. Niitä ei tosin alistettu minkäänlaisiin dopamiininmittaustesteihin hänen elinaikanaan, ja hyväksyttiin sinfonioiksi paljon myöhemmin. Syynä pidetään yleisesti liiallista Beethovenin peesaamista, mikä sitten kostautui loppusuoralla hänen jäätyään wieniläisklassikoiden kakkoskuskina kokonaan vaille median huomiota.
• William Boyce, Englanti, kahdeksan sinfoniaa. Eli ja kuoli varhain, masentui Haydnin vetämästä kaulasta muihin ja väitti vapaamuurarien suosineen Haydnin isän vaunutehdasta.
• Aulis Sallinen, Savo, kahdeksan sinfoniaa. Veti punaisen viivan niiden ylle. Vai oliko se Kekkonen Kokkonen?
• Einojuhani Rautavaara, hyvä-Suomi, sai aikaan kahdeksan, tosin raudasta ei ollut vaaraa, sinfoniat oli tehty samasta puusta. Jalopuusta siis.
• Fridrik Bruk, hyvä-Suomi, Tampere, kahdeksan sinfoniaa. Viimeisimmässä kantele soolosoittimena. Motto: "Kuka ihmeen Sibelius?" Bruk bruukasi säveltää menestyksekkäästi myös muilla mailla.

[muokkaa] Varman päälle ajajat

• Jean Sibelius hyvä-Suomi, varoi Mahlerin kohtalosta kuultuaan tarkoin astumasta kenenkään edeltäjänsä varpaille ja haroi hiukset päästään. Hän tyytyi seitsemään sinfoniaan, vaikka olisi voinut julkaista helposti parisataa Järvenpään hiljaisuuden vuosikymmeninään. Aikaa kyllä olisi ollut, siis elinaikaa. Kullervoa ja Lemminkäistä ei lasketa, jotta kirous ei saisi toteutumisvoimaa. Myös otsaryppyjen määrä korreloi suoraan seitsemään sinfoniaan.
• Sergei Prokofjev N-liitto, niin ikään 7 sinfoniaa. Yritti hankkimalla eri maiden kansalaisuuksia parantaa asemiaan, mutta palasi NL:oon Šostakovitšia moikkaamaan ja tekemään uusia pianokappaleita pahasta pianismista kärsivälle Stjatoslav Richterille.
• Gia Qantšeli, Kaukasus,
  

  

  Qantšelin kahdeksannen sinfonian partytuuriarkki seilaa tuolla jossain tänäkin päivänä tyyliin "the truth is out there".
  sävelsi tai julkaisi samoin seitsemän sinfoniaa teemanaan Georgia on my mind. Hän oli Kaukasuksen arkkimuusikko, joka hiihti omia latujaan. Väitti kahdeksannen sinfoniansa olevan Tuulen Viemää.
• Arnold Bax, Englanti, kuutisen sinfoniaa, pihisti kuutosen Irlannin maisemista.
• Pjotr Tšaikovski, Venäjä, sai paperille kuusi sinfoniaa, mutta omat koirat purivat väittäen niitä liian länsimielisiksi. Ei kestänyt sitä ja hukuttautui lasilliseen Nevan vettä. Baletisoi elämäänsä patarouvan saattelemana lintupuistossa pähkinöitä särkien.
• Richard Arnell, Britannia, sex six symphonies, very good, indeed.
• Carl Nielsen, Tanska, kusi sinfonioita, kuusi sinfoniaa. Smørrebrød varmaan maistui niiden jälkeen. Tanskan hallitsija lähetti tietysti onnittelu-Faxen. Smørrebrødien lisäksi Nielsenille maistui myös olut: Luotettavien tietolähteiden mukaan Nielsenin oikea nimi oli alunperin Carl Separistan Berg. Nielsen piti ristimänimeään kuitenkin nöyryyttävänä, sillä se muistutti liikaa erinäisistä sukupuolitaudeista kärsineen ja puuteroituihin peruukkeihin mieltyneen lihavan saksalaisen urkurin nimeä. Lisäksi maan panimoteollisuus oli pannut merkille sinfonikon mieltymyksen ruskeaan ruumiinpesunesteeseen ja nimennyt suurasiakkaansa mukaan olutmerkin (CarlSBerg), mitä kunnianarvoisa ja vakavamielinen säveltäjä piti suoranaisena vittuiluna pitkän nenän näyttämisenä. Näistä seikoista johtuen Nielsen päättikin ottaa käyttöön nimen, jonka oli kuullut eräänä sumuisena iltana, kun oli tapansa mukaan juonut tyhjiksi myös muiden pöytäseurueeseen kuuluneiden tuopit. Tuolloin eräs anonyymiksi jäänyt turkulainen merimies oli tokaissut toiselle tuoppiaan etsivälle "jotta turhaan sää sitä etsit, Carl niel sen".
• William Alwyn, Britannia, viisi sinfoniata. Elokuvamusiikki vei liikaa aikaa, olisi muuten ehkä kenties luultavasti joo.
• Felix-Heinz Mendelssohn-Bartholdy, Hampuri, Saksa, sävelsi viisi sinfoniaa, ja lisäksi jousisinfonioita ynnä iskunvaimennuskvartettoja. Aloitti säveltämisen varhain ja lopetti myös. Käsittämättömän kuuluisa. Taisi viedä sisareltaan muutaman sinfonian salaa. Unelmoi kesäöisin Fingalin luolassa Hybrideillä.
• Hugo Alfvén, Sveadalarna, viisi sinfoniaa. Ruotsalaisten paras saavutus lajissa. Voitettiin ne siis. Taalainmaan kosto Etelä-Ruotsin muusikoille. Valvoi juhannusyönä (ns. midsommarvaka). Hugge var ordentligt på hugget.
• Ian Parrott, Britannia, viisi sinfonijaa. Sai niistä kuninkaallisen papukaijamerkin.

[muokkaa] Neljän kopla

• Johannes Brahms, Wien, neljä, siis vain neljä sinfoniaa! On siihen nähden selvästi ylikuuluisa. Hyvä parta tosin, mutta pikkutekijä joka tapauksessa. Oopperoita vielä vähemmän, ai niin, niitä ei lasketa. Brahmsin väitetään säveltäneen paljon enemmän kuin julkaisi. Tiedä häntä. Vietti aikaa liikaa sisätiloissa, mistä syystä kamarimusiikki yliedustui hänen tuotannossaan. Tämä lienee vienyt pohjan useampien sinfonioiden kirjoittamiselta. Toisaalta hän saattoi pyrkiä lojaalisuuteen ystäväänsä Dvorakia kohtaan tämän hävitettyä omia teoksiaan.
• Robert Schu(h)mann, Rhein. Muodostaa Brahmsin kanssa ns. neljän koplan. Neljän sinfonian. Ei partaa, vaimo kylläkin. Keskeytti kisan tekeytymällä hulluksi, ettei enää tarvitsisi säveltää yhtään sinfoniaa. Joista oli saanut tarpeekseen. Joista taas ei, kuten Rheinistä.

[muokkaa] Soralla ruopijat

• Aaron Copland, USA, Amerikan oma poika. Kolme sinfoniaa. Joitakin numeroimattomia lisäksi, mutta osasi siis laskea vain kolmeen. Yksi, kaksi, kolme. Hyvä.
• Michael Tippett, Englanti, neljä sinfoniaa. Tippett lasketaan käytännössä ruotsalaiseksi säveltäjäksi jostain kumman syystä.
  

  

  Partituuri saattoi olla yhdeksännen sinfonian jälkeen jo varsin tulkinnanvarainen. Leifin migreenikin on päässyt mukaan.
• Lars-Erik Larsson, Småland, fd Danmark, nyk. Ruotsin maaperää. Kolme sinfoniaa. Skånen musiikkivastaava, Smålandin sissi. Leve snapphanarna! Syömäpuikko Hugo Alfvénin silmässä.
• Camille Saint-Saëns, Ranska. Niin ikään kolme. Hyppäsi joka sinfoniassa korkeammalle kuin edellisessä, kunnes ei enää omien sanojensa mukaan kyennyt ylittämään edes itseään.
• Franz Liszt, I-U ja Saksa. Miksei Ranskakin. Ja Italia. kaksi nimettyä sinfoniaa, Faust ja Dante. Ei sitten viitsinyt numeroida niitä. Jotain sinfonisia runoja myös. 2½. Kuuluisa pianismin levittäjä.
• Edward Elgar, Britannia, two symponies with pomp and circumstance. Third symphony misses qualification by time out. 2½.
• Carl Maria von Weber, Saxa. Hänen kaksoisveljensä keksi myöhemmin kaasuttimen, ja nimesi sen veljensä mukaan kaksois-Weberiksi. -toim. huom. Kaksi sinfoniaa. Totesi lajin olevan mielenkiinnoton ja antoi Beethovenin päästä sisäkaarteessa ohitseen vuosisadanvaihteen 1799-1800 jäädessä päälle. 2½.
• Joonas Kokkonen, hyvä-Suomi, kaksi sinfoniaa. Ratsumies, ei, se olikin Sallinen. 2½. Negativen kosketinsoittaja-Kokkosen mennyt varjo.
• Wilhelm Stenhammar, Stockholm, kaksi sinfoniaa. Alfvénin ja Larssonin okkokamu.
• Yhden sinfonian säveltäneitä kertakäyttösinfonikkoja on useita, mainittakoon César Franck, Mikko Franckin esi-isä, ja Hector Berlioz, joka itse väitti sinfoniaansa fantastiseksi. Kirjoitti myös fantasiakirjoja.

Ruts ja roskiin, slit o släng, catch and release, take and throw up away... kertakäyttötavaraa ei kannata kierrättää.

• Richard Wagner, Suur-Saksa, ei yhtään sinfoniaa. Ilmeisesti ottelut Brahmsin kanssa Brahmsia vastaan ovat syynä tähän jumbosijoitukseen. Ei ainuttakaan. Oopperoita vain. Musiikkiarkeologit ovat luopuneet etsinnöistä. Olisi luullut. Mutta ei. No hyvä on, yksi sinfonia C-duuri, mutta kaikesta päätellen teos on kasattu kokoon Beethovenin takapihalta löytyneestä käyttämättömästä aineksesta.

[muokkaa] Ulosajot

• Ennio Morricone, Italia, ei säveltänyt sinfonioita mutta vielä ehtii. Mukana säveltämänsä lopputunnarin vuoksi elokuvaan "The Untouchables", Lahjomattomat, jossa sir Elliott esittää Ness- järven hirviötä hirveästi. Potentiaalinen sinfonikko jonka visuaalinen taide nielaisi.
• John Williams, Amerika, niinikään elokuvatuksellisen median nielaisema potentiaalinen osallistuja. Hukkaan siis meni. Pakko mainita, ettei kukaan luulisi hänen oleva kiinnostumaton asiasta.
• Andrew Loyd Webber, Anglia, kärsi rengasrikon kun kissat puhkaisivat kumin 1980-luvulla. Edellisiä lähempänä radalle paluuta musikaalimaisten tuotostensa vuoksi.

[muokkaa] Palkintopalli

• Kaikille yhteistä on vakavanlaatuinen pianismi. He eivät kerta kaikkiaan voineet olla näpelöimättä pianoa kesken sinfonioiden kirjoittamisen, paitsi ehkä Mozart, joka väitti, että kaikki musiikki oli valmiina hänen päässään. Beethoven puolestaan väitti, ettei kuullut naapurien koputusta hakatessaan pianoaan säpäleiksi, ja huomautti, että olisi pitänyt koputtaa kovempaa, sillä eihän hän toki mikään kuuro ole. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei hänkin olisi sairastanut pianismia, vaikka oireet viittaavat myös vandalismiin. Ei ole varmuutta, kävikö Beethoven koskaan Vantaalla, mistä kyseinen oireyhtymä on lähtöisin.

• Listaa voi täydentää, jos on hyvissä suhteissa hikipedaalisiin musiikkiarkeologeihin.[[Luokka:]]