Shimon Peres

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
”Torjumme yritykset luoda yhtäläisyyksiä holokaustin ja armenialaisten väitteiden välille. Mitään holokaustin kaltaista ei tapahtunut Armeniassa. Armenialaiset kävivät läpi tragedian, mutta eivät kansanmurhaa.”
~Shimon Peres Turkissa 2001; Israelilla on Kansanmurhan(tm) copyright
Shimon Peres
שמעון פרס
Peres the soccer player.jpg
Peres on siirtyi pitkän ammattijalkapalloilijauransa jälkeen FC Israelin manageriksi. Hän ei ole kuitenkaan pystynyt pysäyttämään seuran taipumusta aggressiiviseen peliin ja toistuviin omiin maaleihin.
Israelin presidentti
vallassa 15. heinäkuuta 2007
edeltäjä Moshe "Väkisinmakaaja" Katsav
seuraaja
syntyi 2. elokuuta 1923
Wieniawawiawawawawa, Puola
kuoli
puolue Israelin työväenpuolue/Kadima

Shimon Peres (s. Szymon Pers-Kii, 1923) on Lauren Bacallin serkku. Hän on toiminut vuodesta 2007 Israelin presidenttinä. Peres kuuluu Israelin politiikan vanhaan kaartiin: hän on elänyt läpi koko Israelin perustamis- ja itsenäistymistaistelun, holokaustin, Ferdinandin ja Isabellan juutalaiskarkotuksen sekä Babylonin vankeuden. Peres on viimeisiä israelilaispoliitikkoja, jolla on henkilökohtaisia muistikuvia Daavidista. Häntä pidettiin myös tuhoutumattomimpana israelilaispoliitikkona ennen pääministeri Ariel Sharonin siirtymistä pysyvään kyberneettiseen tilaan.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Elämä ja ura

[muokkaa] Varhainen elämä

Shimon Peres syntyi parhaaseen mahdolliseen aikaan parhaaseen mahdolliseen paikkaan: tuskin millään muulla ryhmällä oli edessään niin loistavat tulevaisuudennäkymät kuin maailmansotien välisenä aikana syntyneillä puolanjuutalaisilla. Vuonna 1932 Peresin perhe muutti isän päätöksestä Britannian hallinnoimalle Palestiinan mandaattialueelle Tel Aviviin. Kaikki Puolaan jääneet sukulaiset pitivät päätöstä idioottimaisena ja pilkkasivat Peresin isää lyhytnäköiseksi typerykseksi ja huithapeliksi sionistiksi. Kun sukulaisten kantaa asiaan yritettiin tiedustella uudelleen vuonna 1945, ei heitä löytynyt enää Puolasta elossa.

Shimon Peres työskenteli esi-isiensä tapaan paimenena saamatta kummoisempia ilmestyksiä korkeammilta voimilta. Hän lähti sotilasuralle, kun Israelin valtiota perustettiin, ja eteni puolustusministeriöön, missä pääsi suunnittelemaan Ranskan ja Britannian kanssa ensimmäisen eeppisten mittojen kansainvälisen munauksen, Suezin kriisin, vuonna 1956. Kuten tavallista, Israelin puoli onnistui voittamaan sotilaallisen osan, mutta tuli samalla heittäneeksi kakkaa koko muun maailman päälle, minkä seurauksena poliittinen voitto meni Egyptille sekä Neuvostoliitolle, britit nöyryytettiin perusteellisesti, ja Yhdysvaltain hallinto mietti ensimmäisen kerran,[1] onko tosiaan vaivan arvoista pitää tällaisia tyyppejä ystävinä.

[muokkaa] Poliittinen ura

Koska Israelissa poliittiset tappiot yhdistettyinä sotilaallisiin voittoihin ja muun maailman naamalle paskomiseen katsotaan esimerkilliseksi ja tarpeelliseksi toiminnaksi, valittiin Peres Knessetiin vuonna 1959 ja sijoitettiin puolustusministeriksi. Peres on sittemmin toiminut useita kertoja ministerinä ja kolmasti pääministerinä edustaen erilaisia vasemmistopuolueita ja -koalitioita. Puolueiden johdossa Peres erikoistui joko häviämään vaalit tai pakottautumaan koalitioihin, joilla oli jatkuvasti Simson-tyyppisiä itsetuhoisia taipumuksia.

Vuonna 1994 Shimon Peres sai Jitzhak Rabinin ja Jasser Arafatin kanssa Nobelin rauhanpalkinnon. Nobel-komitean mukaan kaikki kolme olivat osoittaneet uupumattomasti, miten paljon ihmiselämää, resursseja ja mielenterveyttä vähäinenkin joukko täysiä mulkkuja voi hukata nähtävästi loputtomiin. Kolmikko ajautui palkintojenjakotilaisuudessa Oslon kaupungintalolla riitaan palkinnon jakamisesta, ja tätä seurasi nyrkkitappelu, kivien heittelyä ja sarja ilmaiskuja puhujankorokkeen tuntumaan. Peres on viimeinen, joka Oslon rauhankolmikosta on jäljellä, ja hänen henkilökohtainen ennusteensa näyttää paljon paremmalta kuin Lähi-idän rauhan.

Nobelin rauhanpalkinnosta huolimatta Peres siirtyi politiikassa kyyhkymäiseen suuntaan aiemmista haukkamaisista[2] kannoistaan. Mikäpä olisikaan parempi tapa osoittaa rauhan mieheksi ryhtymistä kuin käydä yhteistyöhön tunnetun hipin Ariel Sharonin kanssa. Peres liittyi Sharonin masinoimaan uuteen Kadima-puolueeseen. Tälle yhteistyölle tuli kuitenkin stoppi tammikuussa 2006, kun myös Sharon päätti lähteä rauhan tielle. Jumala muksi pääministeri Sharonin saman tien kumoon niin lujaa, ettei tämä ole vieläkään vironnut. Tästä sai myös Peres aiheen ruveta elämään Herran pelossa. Hän alkoi pelätä olevansa seuraava ja alkoi etsiä pakotietä johonkin merkityksettömään tehtävään, jossa viettää poliittisen uransa loppu hengityskoneen sijaan.

[muokkaa] Presidenttinä

Peresille tarjoutui mahdollisuus, kun istuva presidentti Moshe Katsav raiskasi itsensä pois presidentin tehtävistä. Knessetin jäsenet olivat nähneet Peresin naaman päivittäin vuodesta 1959, joten hänet äänestettiin tottumuksesta puolivahingossa Israelin presidentiksi. Pakko se nyt on jonnekin aina valita.

Presidenttinä Peres on jatkanut jo aiemmin aloittamiaan pyrkimyksiä syventää ja parantaa Israelin suhteita Turkkiin. Tämä on tehty holokaustin muistoa vaalivalle kansakunnalle sopivalla ja kunniallisella tavalla, ns. Ahmadinejadin menetelmällä: kiistämällä historiallisen kansanmurhan todellisuus. Kiitokseksi David Irving -tason historiallisesta revisionismista Peresistä tuli marraskuussa 2007 ensimmäinen Israelin presidentti, joka pääsi puhumaan Turkin tai minkään muslimimaan parlamentissa. Armenialaisten lyttäämisellä Israel saavuttikin paljon poliittista pääomaa: runsas vuosi myöhemmin Peres sai Davosin talousfoorumilla PMS-oireilevalta Recep Tayyip Erdoğanilta keskisormea silmään kommentoituaan Gazan sotaa. Seuraavana vuonna Israel sementoi hyvät Turkki-suhteensa Välimeren pohjaan ryhdyttyään harjoittamaan modernia kaapparitoimintaa kansainvälisillä vesillä.

Viimeksi Shimon Peres on esittänyt, että murroksessa olevaan Lähi-itään tuotaisiin vakautta ryhtymällä sotaan Irania vastaan. Kaikesta huolimatta Shimon Peresiä pidetään Israelin valtiolle voimavarana, sillä hänen serkkunsa avioliitto Humphrey Bogartin kanssa lisää juutalaisvaltion karismaa vähintään viidenneksen.

Israel.svg edeltäjä:
Jitzhak Rabin
Israelin pääministeri (vt.)
1977
seuraaja:
Menachem Begin
Israel.svg edeltäjä:
Jitzhak Shamir
Israelin pääministeri
19841986
seuraaja:
Jitzhak Shamir
Israel.svg edeltäjä:
Jitzhak Rabin
Israelin pääministeri
19951996
seuraaja:
Benjamin Netanjahu

[muokkaa] Viitteet

  1. Nro. 1/866 731 (tämänhetkinen tilanne)
  2. Saastainen eläin
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruustiedot

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
tärkeitä
foorumi
Työkalut
Muilla kielillä