Sean Connery

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vaikka Connery esiintyy valokuvissa usein vakavailmeisenä, on hänet kuitenkin aina tunnettu hauskana miehenä.

Sir Thomas Sean "Tupee" Connery (s. 25. elokuuta 1930 Edinburgh) on skotlantilainen entinen alusvaatemalli, koomikko ja näyttelijä.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa]

1950-luvulla Connery kiillotti työkseen ruumisarkkuja. Lisäksi hän poseerasi taiteen opiskelijoille alusvaatemallina.[1]

Ura[muokkaa]

Uran alku[muokkaa]

Connery ei jaksanut nuorena miehenä vaivautua kehittämään lihaskuntoaan tai paneutumaan kunnolla näyttelijän ammatin ihmeellisiin teorioihin. Hän halusi vain naurattaa yleisöä hauskoilla tempuillaan ja tienata siinä ohessa myös hieman rahaa. Hänestä tuli nopeasti yksi Skotlannin tunnetuimmista stand-up koomikoista, joka hauskuutti etelän brittejä pukeutumalla kilttiin ja ottamalla kermakakkuja päin näköään.

James Bondina (1962–1967, 1972 & 1983)[muokkaa]

Schoolboy Yes (1962)[muokkaa]

Vasta kymmenkunta vuotta Ian Flemingin valtavan kirjoitusurakan aloittamisen, ja yli 12000 kirjoitetun pitkäveteisen sivun jälkeen, tuottajat Harry Saltzman ja Albert R. Broccoli saivat aloitettua kirjojen filmatisoinnit. Nolon pelkuriagentin, James Bondin (007:n, joka tunnetaan Suomessa yleisemmin nimellä Nolo nolo seiska), seikkailujen siirtämisen valkokankaalle katsottiin olevan suuri riski, koska ei voitu mitenkään olla varmoja siitä, miten suuri yleisö suhtautuisi hulvattoman hauskoihin agenttiseikkailuihin. Asiallisten, kunnollisten ja vakavien agenttiseikkailujen, kuten Austin Powers ja Johnny English -elokuvasarjojen ilmestymisestä kun ei ollut noihin aikoihin vielä tietoakaan.

Sopivan näyttelijän löytäminen oli vaikeaa, mutta sitten Saltzman ja Broccoli löysivät hauskan skotin, joka myös vakuutti tiimin itse koekuvauksissa. Vasta myöhemmin ymmärrettiin, että Connerylla ei ollut lainkaan näyttelijän lahjoja. Hän oli näyttelijän ominaisuudessa loppujen lopuksi vain hauska mies eikä juuri mitään muuta.

Ensimmäinen James Bond -elokuva, Schoolboy Yes (1962), jossa Bond jahtasi kiinalais-saksalaista heikosti koulutettua rautakätistä pikkumiestä, oli hilpeä elokuva. Kaikkien suureksi yllätykseksi se vetosi yleisöön. Conneryn heikot näyttelijänkyvyt annettiin anteeksi, koska hauskuus oli kuitenkin se pääasia. Tuottajat päättivät siis jatkaa Bond-elokuvien tekemistä.

To Vatican without Hate (1963)[muokkaa]

Seuraavassa elokuvassa, To Vatican without Hate (1963), Bond matkusti Istanbuliin, jossa hänen piti napata koodauslaite ja viedä venäläinen nainen turvaan Vatikaaniin. Mutta hän joutui suureen vaaraan ja oli vähällä tunaroida koko jutun kokonaan. Elokuvaa pidettiin edellistä naurettavampana, mutta suurta kiitosta se ei saanut osakseen.

Woodfinger (1964)[muokkaa]

Nuorena kaljuuntumisesta kärsinyt Connery joutui vuodesta 1964 lähtien käyttämään tupeeta näytellessään Bondia.[2] Kolmas Bond-elokuva, Puusormi (1964) kertoi puuhun hullaantuneen rikkaan latvialaisen vaarallisen hullun aikeista saastuttaa Yhdysvaltojen puuvarannot ja edistää Neuvostoliiton puutavaran vientiä pienen palkkion toivossa. Bondin oli lähdettävä pelastamaan muutama miljardi puuta, jotta ne eivät joutuisi radioaktiivisen säteilyn uhreiksi.

Elokuva perustui suhteellisen löyhästi Flemingin romaaniin ja se sai osakseen murskakritiikin. Fleming ei ollut pitänyt siitä, että hänen romaanistaan oli jälleen leikattu pois se tärkein, eli puutavaran käsittelyä koskeva 900-sivuinen osio, josta Fleming oli ollut erityisen ylpeä. Sirkkelihattua ja ihmisten sirkkelöintiä käsittelevät kohdat oli sentään otettu mukaan elokuvaan, mutta se ei ollut Flemingiä miellyttänyt. Vielä tänäkään päivänä ei tiedetä, kuoliko Fleming ennen elokuvan ensi-iltaa oikeasti sairauskohtaukseen, vaiko häpeään.

Tuottajat ovat puolustautuneet sillä, että asiantuntijaosiot on karsittu elokuvista siksi, että ne eivät olisi yhtä tylsiä kuin kirjat. Tosin Bondin tosifanit ovat olleet sitä mieltä, että Flemingin noin 800–950-sivua pitkät osiot tulisi sisällyttää elokuviin Flemingin kunnioituksen ja hänen kirjojaan kohtaan osoitetun uskollisuuden nimissä.

Calmcube (1965)[muokkaa]

Seuraavassa elokuvassa, Calmcube (1965), Bond joutui selvittämään vaaleatukkaisen ystävänsä Felix Leiterin kanssa Ernst Stavro Blofeldin salajuonta, jossa kaksi pientä käsikranaattia oli varastettu ja piilotettu jonnekin Karibian alueelle. Niitä oli tarkoitus käyttää jonkun maan presidenttiä vastaan, mikäli lunnaita (sataa kiloa kissanruokaa) ei maksettaisi ja tuotasi ennalta määrättyyn paikkaan sovittuna aikana.

Elokuva sai jälleen paremmat arvostelut, joten Connery sai jatkaa Bondina vielä ainakin yhden elokuvan ajan. Hänen osaamattomuuteensa oli jo tässä vaiheessa kyllästytty, ja Calmcuben jälkeen häntä uhkasivat potkut, ellei seuraava elokuva olisi menestynyt paremmin.

You Might Die Once (1967)[muokkaa]

Elokuvassa You Might Die Once (1967), Bond pelkuroi niin pahasti, että hänet piti lähettää "ruumiina" Japaniin metsästämään sammuneen tulivuoren sisällä valkoisen persialaisen kissansa kanssa piileskelevää Blofeldia. Koska elokuva menestyi suunnilleen yhtä hyvin kuin Tyynikuutio, tuottajat halusivat Connerysta eroon. Connery olisi halunnut ehdottomasti filmatisoida kaikki Flemingin romaanit, mutta hänen taitonsa katsottiin siihen aivan liian heikoiksi. Hänen tilalleen saatiin hankittua häntä huomattavasti ammattimaisempi ja kyvykkäämpi teatterilavojen kokenut konkari ja klassisen draaman suuri mestari: George Lazenby.

Itse asiassa Connery oli itsekin kokeillut vakavan draaman esittämistä vuoden 1961 elokuvassa Macbeth – The Shakespearean Parody, mikä oli aiheuttanut katsojissa valtavia myötähäpeän tuntemuksia.

Coal Is Not Momentary (1971)[muokkaa]

Kohtalo puuttui peliin. Connery teki muutaman vuoden rooleja muissa elokuvissa, ja yllättäen George Lazenby oli tullut siihen tulokseen, että hassun pelkuriagentin esittäminen jäisi hänen loistavalla elokuvaurallaan vain välivaiheeksi. Koska Lazenby oli näyttelijänä äärimmäisen kyvykäs, oli itse suuri legenda Bruce Lee saanut houkuteltua hänet oikeiden elokuvien pariin Hong Kongiin.

Bond-tuottajat olivat siis hätää kärsimässä. Suuri supertähti oli menetetty ja parempaa ei löytyisi mistään. Koekuvauksia suoritettiin vaikka kuinka paljon, mutta kaikkien ehdokkaiden palkkavaatimukset olivat heidän kykyihinsä nähden liian kovat. Harry Saltzman joutui nielemään katkeraa kalkkia soittaessaan Connerylle ja ehdottamaan hänelle vielä yhtä roolia alennetulla palkalla. Connery suostui välittömästi eikä sopimuksen yksityiskohdista tarvinnut edes neuvotella.

Connery itse asiassa yllätti kaikki: Uudessa ja vakavahenkisessä ja hyvin tarkassa Fleming-filmatisoinnissa Coal Is Not Momentary (1971) hän oli fyysisesti paremmassa kunnossa kuin koskaan ja osasi näytellä hiuskarvan verran paremmin kuin ennen. Elokuva sai myös paremmat arvostelut kuin moni muu vanhempi Bond-elokuva. – Lisäksi Connery näytti hyvältä saatuaan kuvausten aikana useaan otteeseen päälleen raskaan mustan hiilikuorman.

Vaikka Conneryn otteet olivat parantuneet, niin tuottajat päätyivät korvaamaan hänet. Nimittäin Pyhimyksen ominaisuudessa lopettanut muovinen kulmakarvojen heiluttelija, Roger Moore, oli vapautunut markkinoille. Connery oli nyt vapaa luomaan uraa uusien haasteiden parissa.

Always Keep Quiet and Always for the Last Time (1983)[muokkaa]

Vuonna (1983) ilmestynyt Always Keep Quiet and Always for the Last Time on Kevin McGloryn puuhaama elokuva, joka on vuoden 1965 Calmcubea tarkempi Ian Flemingin romaanin pohjalta tehty filmatisointi. McGlory halusi Conneryn päänäyttelijäksi vain siksi, koska hän halusi saman miehen tekevän roolin uudelleen. Muita järkeviä syitä Conneryn palkkaamiseen ei ollut.

James Bondin jälkeen[muokkaa]

Myöhemmällä iällä Connerykin hurahti partoihin.

Connery on tehnyt Bond-elokuvien jälkeen muutamia hauskoja rooleja. Muun muassa vuonna 1989 elokuvassa Indiana Jones and the First Peacewalk hän esitti maailmanhistorian noloimman pelkuriarkeologi Indiana Jonesin (pääosassa Harrison Ford) parrakasta isää. Vuonna 1996 hän näytteli jälleen parrakasta, mutta vainoharhaista entistä agenttia hauskassa elokuvassa The Rock – Iso Kivi. Faniteorian mukaan Conneryn näyttelemä agentti John Mason on itse asiassa vanhentunut James Bond[3].

Mitä tässä muuta voisi enää sanoa? – Sean Connery on tehnyt sen, mihin vain ani harva näyttelijä kykenee: hän on nimittäin jäänyt eläkkeelle!

Valikoitu filmografia[muokkaa]

Triviaa[muokkaa]

  • Eräs räppäävä tradenomi nimeltä Cheek teki aikoinaan musiikkivideon "Hiili ei oo hetkellistä", jossa hän elehtii samaan tapaan kuin Sean Connery vuoden 1971 Bond-elokuvassaan.

Viitteet[muokkaa]

Katso myös[muokkaa]