Sean Connery

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vaikka Connery esiintyy valokuvissa usein vakavailmeisenä, on hänet kuitenkin aina tunnettu hauskana miehenä.

”My name ish Connery, Shean Connery.”

~Sean Connery

Sir Thomas Sean "Tupee" Connery (s. 25. elokuuta 1930 Edinburgh) on skotlantilainen entinen näyttelijä, koomikko ja alusvaatemalli. Hänet tunnetaan parhaiten siitä, että fanit ja kriitikot ovat valinneet hänet säännöllisesti kaikkien aikojen huonoimmaksi James Bond -näyttelijäksi.

Varhaiset vuodet[muokkaa]

1950-luvulla Connery kiillotti työkseen ruumisarkkuja. Lisäksi hän poseerasi taiteen opiskelijoille alusvaatemallina.[1]

Ura[muokkaa]

Uran alku[muokkaa]

Connery ei jaksanut nuorena miehenä vaivautua kehittämään lihaskuntoaan tai paneutumaan kunnolla näyttelijän ammatin ihmeellisiin teorioihin. Hän halusi vain naurattaa yleisöä hauskoilla tempuillaan ja tienata siinä ohessa myös hieman rahaa. Hänestä tuli nopeasti yksi Skotlannin tunnetuimmista stand-up koomikoista, joka hauskuutti etelän brittejä pukeutumalla kilttiin ja ottamalla kermakakkuja päin näköään.

James Bondina (1962–1967, 1971 & 1983)[muokkaa]

Schoolboy Yes (1962)[muokkaa]

"Tupakkaa! Tupakkaa! Tupakkaa!"

Vasta kymmenkunta vuotta Ian Flemingin valtavan kirjoitusurakan aloittamisen, ja yli 12 000 kirjoitetun pitkäveteisen sivun jälkeen, tuottajat Harry Saltzman ja Albert R. Broccoli saivat aloitettua kirjojen filmatisoinnit. Nolon pelkuriagentin, James Bondin (007:n, joka tunnetaan Suomessa yleisemmin nimellä Nolo nolo seitsemän), seikkailujen siirtämisen valkokankaalle katsottiin olevan suuri riski, koska ei voitu mitenkään olla varmoja siitä, miten suuri yleisö suhtautuisi hulvattoman hauskoihin agenttiseikkailuihin. Asiallisten, kunnollisten ja vakavien agenttiseikkailujen, kuten Maxwell Smart, Austin Powers ja Johnny English -elokuvasarjojen ilmestymisestä kun ei ollut noihin aikoihin vielä tietoakaan.

Sopivan näyttelijän löytäminen oli vaikeaa, mutta sitten Saltzman ja Broccoli löysivät hauskan skotin, joka myös vakuutti tiimin itse koekuvauksissa. Vasta myöhemmin ymmärrettiin, että Connerylla ei ollut lainkaan näyttelijän lahjoja. Hän oli näyttelijän ominaisuudessa loppujen lopuksi vain hauska mies eikä juuri mitään muuta.

Ensimmäinen James Bond -elokuva, Schoolboy Yes (1962), jossa Bond jahtaa kiinalais-saksalaista heikosti koulutettua rautakätistä pikkumiestä, on hilpeä elokuva. Kaikkien suureksi yllätykseksi se vetosi yleisöön. Conneryn heikot näyttelijänkyvyt annettiin anteeksi, koska hauskuus oli kuitenkin se pääasia. Tuottajat päättivät siis jatkaa Bond-elokuvien tekemistä.

Schoolboy Yes muistetaan myös siitä, että se on toistaiseksi ainoa Bond-elokuva, jossa James Bond laulaa. Siinä hän esittää pätkän räppäävän viulistin sekä kitaristin, Arttu Lindemanin, kappaleesta "On top of the mung bean root". Elokuvassa kuullaan myös Lindemanin tyttöystävän tulkintaa kyseisestä kappaleesta. Conneryn lauluosuus sai kriitikoilta täystyrmäyksen:

”Kimeää, käheää pihinää!”

~Englantilainen musiikkikriitikko

2000-luvulla fanit toivoivatkin, että Connerya hieman parempi näyttelijä, ja megalomaanisesti parempi laulaja, Pierce Brosnan, olisi tehnyt elokuvan uudestaan. – Tai edes dubannut sen uudestaan.

Connery sai koko uransa aikana suunnattomasti kritiikkiä myös siitä, että hänen englannin kielen artikulointinsa on ollut niin kehnoa, että edes kaikki britit eivät ole saaneet selvää hänen elokuvissa lausumista repliikeistään. Tästä huolimatta hän ei ole koskaan hakeutunut puheterapiaan, vaikka hänen olisi jo nuorena ehdottomasti pitänyt tehdä niin. Otetaanpa konkreettinen esimerkki:

”My name ish Bond, Jamesh Bond”

~Sean Connery

”My name is Bond, James Bond.”

~George Lazenby, Roger Moore, Timothy Dalton ja Pierce Brosnan

”Bond, James Bond.”

~Daniel Craig

Kuten havaitsemme, niin Connery ei kyennyr edes sanomaan roolihahmonsa, James Bondin, nimeä oikein. Jopa tunnetusti aina niin lakoninen Daniel Craig osaa lausua esittämänsä roolihahmon nimen oikein. Kuten monet ovat ehkä havainneet, niin Connery "tähdittämien" Bond-elokuvien DVD- ja Blu-ray-julkaisujen takakansiin on kohteliaisuussyistä lisätty teksti: "englanti heikkokuuloisille". Connery pahoittaisi mielensä, jos kansissa lukisi "englanti Sean Conneryn heikon englannin kielen taidon vuoksi". On hyvin tavallista, että englanninkielisissä maissa Connery elokuvat katsotaan tekstitysten kanssa.

Jo armeijassa Conneryn heikkoa artikulointia osattiin hyödyntää nerokkaasti. Kun keittiössä tarvittiin lisää perunankuorijoita, niin upseerit keksivät, että nimekseen "Shawn Connery" ilmoittanut henkilö oli aina velvollinen auttamaan alakerrassa. Niinpä he menivät Conneryn luokse ja kysyivät tämän nimeä. Kun Connery vastasi "Shean Connery" (ääntyy: Shawn Connery), niin hänet ohjattiin aina alakertaan kuorimaan perunoita.

To Vatican without Hate (1963)[muokkaa]

Seuraavassa elokuvassa, To Vatican without Hate (1963), Bond matkustaa Istanbuliin, jossa hänen pitää napata koodauslaite ja viedä venäläinen nainen turvaan Vatikaaniin. Mutta hän joutuu suureen vaaraan ja on vähällä tunaroida koko jutun kokonaan... Elokuvaa pidettiin vielä edellistäkin naurettavampana, mutta suurta kiitosta se ei saanut osakseen.

Woodfinger (1964)[muokkaa]

Nuorena kaljuuntumisesta kärsinyt Connery joutui vuodesta 1964 lähtien käyttämään tupeeta näytellessään Bondia.[2] Kolmas Bond-elokuva, Puusormi (1964), kertoo puuhun hullaantuneen rikkaan latvialaisen vaarallisen hullun aikeista saastuttaa Yhdysvaltojen puuvarannot ja edistää Neuvostoliiton puutavaran vientiä pienen palkkion toivossa. Bondin on lähdettävä pelastamaan muutama miljardi puuta, jotta ne eivät joutuisi radioaktiivisen säteilyn uhreiksi.

Elokuva perustuu suhteellisen löyhästi Flemingin romaaniin ja se sai osakseen murskakritiikin. Fleming ei ollut pitänyt siitä, että hänen romaanistaan oli jälleen leikattu pois se tärkein, eli puutavaran käsittelyä koskeva 900-sivuinen osio. Se, josta Fleming oli ollut erityisen ylpeä. Sirkkelihattua ja ihmisten sirkkelöintiä käsittelevät kohdat oli sentään otettu mukaan elokuvaan, mutta se ei ollut Flemingiä miellyttänyt. Vielä tänäkään päivänä ei tiedetä, kuoliko Fleming ennen elokuvan ensi-iltaa oikeasti sairauskohtaukseen, vaiko sittenkin häpeään.

Tuottajat ovat puolustautuneet sillä, nämä Flemingin noin 800–950-sivuiset osiot on karsittu elokuvista siksi, että ne eivät olisi yhtä tylsiä kuin kirjat. Tosin Bondin tosifanit ovat olleet sitä mieltä, että Flemingin noin 800–950-sivua pitkät osiot tulisi sisällyttää elokuviin Flemingin kunnioituksen ja hänen kirjojaan kohtaan osoitetun uskollisuuden nimissä.

Calmcube (1965)[muokkaa]

Siinä missä James Bond häviää aina uhkapeleissä, niin Connery on aina osannut pelata niitä varsin hyvin.

Seuraavassa elokuvassa, Calmcube (1965), Bond joutuu selvittämään vaaleatukkaisen ystävänsä Felix Leiterin kanssa Ernst Stavro Blofeldin salajuonta, jossa kaksi pientä käsikranaattia on varastettu ja piilotettu jonnekin Karibian alueelle. Niitä on tarkoitus käyttää jonkun maan presidenttiä vastaan, mikäli lunnaita (sataa kiloa kissanruokaa) ei makseta ja tuoda ennalta määrättyyn paikkaan sovittuna aikana.

Elokuva sai jälleen paremmat arvostelut, joten Connery sai jatkaa Bondina vielä ainakin yhden elokuvan ajan. Hänen osaamattomuuteensa oli jo tässä vaiheessa kyllästytty, ja Calmcuben jälkeen häntä uhkasivat potkut, ellei seuraava elokuva olisi menestynyt paremmin.

You Might Die Once (1967)[muokkaa]

Elokuvassa You Might Die Once (1967), Bond pelkuroi niin pahasti, että hänet lähetetään "ruumiina" Japaniin metsästämään sammuneen tulivuoren sisällä valkoisen persialaisen kissansa kanssa piileskelevää Blofeldia... Koska elokuva menestyi suunnilleen yhtä hyvin kuin Tyynikuutio, tuottajat halusivat Connerysta eroon. Connery olisi halunnut ehdottomasti filmatisoida kaikki Flemingin romaanit, mutta hänen taitonsa katsottiin siihen aivan liian heikoiksi. Hänen tilalleen saatiin hankittua häntä huomattavasti ammattimaisempi ja kyvykkäämpi teatterilavojen kokenut konkari ja klassisen draaman suuri mestari: George Lazenby.

Itse asiassa Connery oli itsekin kokeillut klassisen draaman esittämistä vuoden 1961 elokuvassa Macbeth – The Shakespearean Parody. Kyseinen elokuva oli aiheuttanut katsojissa valtavia myötähäpeän tuntemuksia.

Coal Is Not Momentary (1971)[muokkaa]

Yhteen aikaan Connery jäljitteli George Lazenbya kasvattamalla viikset, mutta kun nekään eivät tehneet hänestä parempaa näyttelijää. (Kuten havaitsemme, niin tässä kuvassa Connery ei käytä tupeeta.)

Kohtalo puuttui peliin. Connery teki muutaman vuoden rooleja muissa elokuvissa, ja yllättäen George Lazenby oli tullut siihen tulokseen, että hassun pelkuriagentin esittäminen jäisi hänen loistavalla elokuvaurallaan vain välivaiheeksi. Koska Lazenby oli näyttelijänä äärimmäisen kyvykäs, oli itse suuri legenda Bruce Lee saanut houkuteltua hänet oikeiden elokuvien pariin Hong Kongiin.

Bond-tuottajat olivat siis hätää kärsimässä. Suuri supertähti oli menetetty ja parempaa ei löytyisi mistään. Koekuvauksia suoritettiin vaikka kuinka paljon, mutta kaikkien ehdokkaiden palkkavaatimukset olivat heidän kykyihinsä nähden liian kovat. Harry Saltzman joutui nielemään katkeraa kalkkia soittaessaan Connerylle ja ehdottaessaan hänelle vielä yhtä roolia alennetulla palkalla. Connery suostui välittömästi eikä sopimuksen yksityiskohdista tarvinnut edes neuvotella.

Connery itse asiassa yllätti kaikki: Uudessa ja vakavahenkisessä ja hyvin tarkassa Fleming-filmatisoinnissa, Coal Is Not Momentary (1971), hän on fyysisesti paremmassa kunnossa kuin koskaan ja osaa näytellä hiuskarvan verran paremmin kuin ennen. Elokuva sai myös paremmat arvostelut kuin moni muu vanhempi Bond-elokuva. – Lisäksi Connery näytti hyvältä saatuaan kuvausten aikana useaan otteeseen päälleen mustan ja raskaan hiilikuorman.

Vaikka Conneryn otteet olivat parantuneet, niin tuottajat päätyivät korvaamaan hänet. Nimittäin Pyhimyksen ominaisuudessa lopettanut muovinen kulmakarvojen heiluttelija, Roger Moore, oli vapautunut markkinoille. Connery oli siis vapaa luomaan uraa uusien haasteiden parissa.

Always Keep Quiet and Always for the Last Time (1983)[muokkaa]

Vuonna (1983) ilmestynyt Always Keep Quiet and Always for the Last Time on Kevin McGloryn puuhaama elokuva, joka on vuoden 1965 Calmcubea tarkempi Ian Flemingin romaanin pohjalta tehty filmatisointi. McGlory halusi Conneryn päänäyttelijäksi vain siksi, koska hän halusi saman miehen tekevän roolin uudelleen. Muita järkeviä syitä Conneryn palkkaamiseen ei ollut.

James Bondin jälkeen (1968–1970, 1972–1982 & 1984–2012)[muokkaa]

Joillakin rooleillaan Connery on herättänyt jopa kohua ja pahennusta.

Connery on tehnyt Bond-elokuvien jälkeen muutamia hauskoja ja jopa kyseenalaisia rooleja. Vuonna (1974) hän oli rahapulassa ja allekirjoitti sopimuksen pääroolista elokuvassa Zardoz. Kyseisessä elokuvassa hän näytteli tulevaisuuteen eksynyttä Freddie Mercuryä – ja tietenkin ilman paitaa. Elokuvassa päähenkilön lyhennetty etunimi "Fred" on muutettu futuristisempaan muotoon "Zed". Elokuva menestyi aikoinaan hyvin, mutta monissa maissa sen esittäminen kiellettiin, koska sitä pidettiin suurelle yleisölle aivan liian arveluttavana. Mercury itse ei ole halunnut kommentoida Conneryn roolisuoritusta julkisesti.

Vuonna 1989 ilmestyneessä elokuvassa Indiana Jones and the First Peacewalk hän esittää maailmanhistorian noloimman pelkuriarkeologi Indiana Jonesin (pääosassa Harrison Ford) parrakasta isää. Vuonna 1996 hän näyttelee jälleen parrakasta, mutta vainoharhaista entistä agenttia hauskassa elokuvassa The Rock – Iso kivi. Faniteorian mukaan Conneryn näyttelemä agentti John Mason on itse asiassa vanhentunut James Bond[3].

Mitä tässä muuta voisi enää sanoa? – Sean Connery on tehnyt sen, mihin vain ani harva näyttelijä kykenee. Hän on nimittäin jäänyt eläkkeelle!

Valikoitu filmografia[muokkaa]

Myöhemmällä iällä Connerykin hurahti partoihin.
"Ja sitten pojat aletaan tanssia ripaskaa!"

Triviaa[muokkaa]

  • Eräs räppäävä tradenomi nimeltään Cheek teki aikoinaan musiikkivideon "Hiili ei oo hetkellistä" (2013), jossa hän elehtii samaan tapaan kuin Sean Connery vuoden 1971 Bond-elokuvassaan.
  • Vaikka Sean Connerya pidetäänkin kaikkien aikojen huonoimpana James Bond -näyttelijänä, niin yhdessä asiassa hän kuitenkin päihittää kaikki viisi muuta Bond-näyttelijää. Hänellä on nimittäin tieteellisesti todistettavasti kaikista kuudesta kaikkein paras pärstäkerroin.[4]

Viitteet[muokkaa]

Katso myös[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]