Satavuotinen sota

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suositeltu1.png

Star.svg
Tämä artikkeli on jostain käsittämättömästä syystä suositeltu sivu.
Henrik V (ratsailla, toinen vas.) valmensi Englannin joukkuetta aina ennen ottelua seuraavilla sanoilla:

"Viel', ystävät, viel' yksi ryntäys
Tai ruumiillamme muurit peittäkäämme!
Rauhassa miehen paras kaunistus
On kaino hiljaisuus ja tyyni nöyryys;
Mut korviimme kun sodan myrsky soi,
Niin menoissanne olkaa tiikereitä;
Jäykiksi suonet, veri kuohuksiin
Ja ruman raivon peittoon vieno luonto!
Sukeukoon silmään kauhistuksen katse,
Jok' otsan ampuakkunasta väijyy
Kun malmitykki; synkät kulmakarvat
Sitä varjotkoot, kuin alta-vuoltu vuori
Kurottuu yli perstan perustansa..."
jne. jne. jne.

Tämän takia satavuotisen sodan useimmat ottelut alkoivat roimasti myöhässä.[1]

Satavuotinen sota (1337-1453), joka siis tosiasiallisesti kesti 115 vuotta, oli Englannin ja Ranskan sekä eräiden muiden valtioiden muodostaman ns. Kanaalin liigan[2] välinen pitkällinen maaotteluturnaus, jonka pääpalkintona oli Ranskan kruunu. Tätä Kanaalin liigan ottelusarjaa voidaan pitää esisarjana kolmikymmenvuotiselle sodalle. Pelivälineenä päätettiin käyttää tennispallojen sijaan tykinkuulia [3].

Sisällysluettelo

[muokkaa] Alkusarjan ottelut 1337-1346

Englannin kuningas Edvard III oli - ja Ranskan kuningas Filip VI kuvitteli olevansa - aikakautensa loistavin ritari[4]. Niinpä he päättivät ratkaista maaottelulla, kumpi saa Ranskan kuninkaan tittelin. Filip, joka oli vallitseva mestari, asettui haastajaksi noussutta ennakkosuosikkia, Edvardia, vastaan. Ensimmäinen ottelu oli kuitenkin karsintasarjan Hollanti-Englanti, joka järjestettiin Cadsandissa, Hollannissa, 1337. Ottelu päättyi Englannin odotettuun 1-3 voittoon (6-4, 2-6, 7-5, 6-0) ja Hollanti karsiutui sarjasta.

Ranskan ja Englannin välinen ensimmäinen ottelu päätettiin ottaa 1340 haastajan, Englannin maaperällä. Ikävä kyllä englantilaiset huligaanit tuhosivat ranskalaisten autolautan Sluysin edustalla, eikä Ranskan maajoukkue koskaan päässyt perille. Ottelu tulkittiin englantilaisille luovutusvoitoksi 3-0.

Seuraava ottelu järjestettiin 1342 Morlaixissa, Ranskassa. Ottelu oli tasaväkinen, ja jouduttiin keskeyttämään pimeäntulon vuoksi tilanteeseen 2-2 (7-5, 4-6, 7-5, 5-7). Ottelu tuomittiin tasapeliksi.

Auberochen stadionilla 1345 pelattu ottelu päättyi puolestaan englantilaisten niukkaan 2-3 vierasvoittoon (7-5, 6-3, 6-2, 4-6, 6-0).

[muokkaa] 1346 ottelusarja

Alkusarja huipentui vuonna 1346 kolmen ottelun minisarjaan, joista ensimmäinen, Auberochessa pelattu ottelu päättyi englantilaisten 2-3 vierasvoittoon (4-6, 6-2, 6-3, 7-5, 6-2) englantilaisten vaihtopelaajien saapuessa seuraavana aamuna. St. Pol de Leonissa puolestaan englantilaiset voittivat 1-3 (6-3, 6-2, 5-7, 6-0). Minisarjan ratkaisuottelu päätettiin pelata Ranskassa, ja se järjestettiin Crecyn stadionilla 1346. Vaikka ranskalaiset hyökkäsivät jatkuvasti, heidän hyökkäyskiilansa kilpistyivät koko ajan englantilaisten joustavaan puolustukseen, ja pelin viimeisellä minuutilla englantilaisten tekemä vastahyökkäys tuotti tulosta. Ottelu päättyi 0-3 (1-6, 4-6, 1-6) Englannin hyväksi. Englanti 2, Ranska 0. Ottelussa englantilaisten nouseva tähti, Edvard Plantagenet, sai ensimmäisen kerran nimensä otsikoihin.

Turnausvoittonsa kunniaksi Englanti pelasi Skotlantia vastaan ystävyysottelun Neville's Crossissa 1346. Voimansa tunnossa oleva Englanti voitti Skotlannin helposti 3-0 (6-1, 6-0, 6-0) ja skotlantilaisten tähtipelaaja David Bruce loukkaantui vakavasti saatuaan suoritusvälineestä päähänsä.

Satavuotisen sodan ensimmäisen turnauksen ehdoton voittaja oli siis Englanti, jolla oli kuusi otteluvoittoa ja yksi tasapeli. Ranska sai yhden tasapelin, kun taas Hollanti ja Skotlanti karsiutuivat suoraan sarjasta häviämällä kaikki ottelunsa.

[muokkaa] Keskisarja (1346–1358)

Juhana II valmentamassa Ranskan joukkuetta erätauolla hyödyntäen miekalla vahvistettua mielikuvaharjoittelua.

Ranskalaiset eivät suostuneet myöntämään tappiotaan, syyttäen tulosta tuomaripeliksi, ja vaativat turnaussarjan pelaamista uudelleen. Englanti suostui tähän. Englantilaisten kapteeniksi oli noussut nyt heidän tähtipelaajansa Edvard Plantagenet, joka oli alkanut pukeutumaan persoonalliseen mustaan haarniskaan.

Keskisarja alkoi 1347 La Roche Derienissä. Englantilaiset voittivat lyhyen ottelun 3-0 (6-3, 6-3, 6-2). Seuraava ottelu oli Lunalongessa 1349, jossa voittajana oli tällä kertaa Ranska, 3-2 (2-6. 3-6, 7-5, 6-4, 6-0). Ranska sai tästä voitostaan kauan kaivatun piristysruiskeen, ja vetäytyi muutamaksi vuodeksi hiomaan taktiikoitaan.

Uutena yrittäjänä sarjaan nousi Espanja, joka haastoi Englannin Winchelsean edustalla merellä 1350. Edvard Plantagenet osoittautui olevansa tähti niin kuivilla kuin märilläkin stadioneilla, ja hän voitti ottelun 3-1 (6-0, 7-5, 5-7, 6-0).

Saintesissa 1351 ranskalaiset osoittautuivat kehittyneensä joukkueena - mutta niin olivat englantilaisetkin kehittyneet. Jälleen 3-1 englantilaisille (6-4, 6-4, 5-7, 7-5). Uusintaottelut Ardresissa (1351) ja Mauronissa (1352) päättyivät täsmälleen samoihin lukemiin.

[muokkaa] Poitiers'in ratkaisuottelu

Englannin piiritysmanööveri, jossa hyödynnettiin stadionin laitamilla sijainnutta metsikköä, sotki Ranskan pelikuviot Poitiers'ssa ja joukkueen kapteeni Juhana II juuttui rangaistusalueelle.

Ranskassa puhjenneen tautiepidemian vuoksi turnaus keskeytettiin muutamaksi vuodeksi. Ratkaiseva ottelu pelattiin Poitiers'in stadionilla Ranskassa 1356. Ranskalaisten kapteeni Juhana II yritti nyt uutta taktiikkaa eli hyökätä jalan ylikokoisten purkinavaajien kanssa ratsastamisen sijaan. Edvard Plantagenet osoitti olevansa pelimies, ja hänen samaan aikaan joustava ja kova taktiikkansa toimi jälleen. Jälleen 0-3 Englannille (2-6, 1-6, 5-7). Edvard III sai nyt Ranskan kuninkaan tittelin, muttei vaivautunut hakemaan palkintoaan, syyttäen ranskalaisia huonoiksi häviäjiksi.

Keskisarjan voittaja oli jälleen Englanti kuudella otteluvoitolla. Ranska voitti yhden käymistään otteluista. Espanja ei voittanut yhtään ottelua.

[muokkaa] Jacquerie

Kotijoukkueensa huonosta menestyksestä kimpaantuneet ranskalaiset huligaanit päättivät panna hulinaksi, ja aloittivat mellakoinnin yltympäriinsä. Ranskan kaupungeissa ja maaseudulla oli yleisiä levottomuuksia ja tuhopolttoja[5], eikä poliisi saanut mellakoita kuriin. Näitä nuorisomellakoita kutsutaan nimellä jacquerie, ja ne panivat Ranskan kahdeksi vuodeksi täyteen kaaokseen. Mellakat loppuivat vasta kun poliisipäällikkö Gaston de Foix toimeenpani kurinpalautuksen 1358.

[muokkaa] Ranskan jäsentenvälinen liiga

Edvard III palasi nyt joukkueineen kotiin, mutta ranskalaiset päättivät pelata oman jäsentenvälisen liigansa ratkaistakseen, kuka olisi heidän edustajansa seuraavassa turnauksessa. Eräät englantilaisetkin muodostivat oman vapaan komppaniansa tähän turnaukseen. Liigassa pelatiin kolme ottelua: Brignais 1362 (Vapaa komppania vs Gascogne, päättyi vapaan komppanian 3-0 voittoon (6-1, 6-1, 6-1)), Cocherel 1364 (Gascogne vs Ranskan edustusjoukkue, päättyi edustusjoukkueen voittoon 1-3 (6-3, 3-6, 6-1, 6-1) ja Auray 1364 (edustusjoukkue vs vapaa komppania, 3-2 (6-4, 6-4, 5-7, 4-6, 7-5)). Jäsentenvälisen liigan voitti siis Ranskan edustusjoukkue, ja sai luvan edustaa Ranskaa uudessa turnauksessa.

[muokkaa] Espanjan liiga

Uutena yrittäjänä mukaan turnaukseen halusi Espanja, ja ottelut päätettiin ottaa tästedes sekanelinpelinä niin, että molemmilla puolilla oli puolet pelaajista espanjalaisia. Ottelut pelattiin Espanjan maaperällä. Espanjan liigassa pelattiin neljä ottelua: Najera 1367, Montiel 1369, Trancoso 1385 ja Aljubarrota 1385. Kahdessa viimeisessä ottelussa toisena osapuolena oli vastikään turnaukseen liittynyt Portugali. Edvard Plantagenet oli nyt kiinnitettynä Espanjan liigaan, ja hän osoitti turnajaiskestävyyttä voittamalla kaikki ottelunsa. Tuomarit eivät pysyneet enää laskuissa mukana, ja Espanjan liigan ottelut ja niiden tulokset päätettiin mitätöidä.

[muokkaa] Runkosarja 1360–1382

Englanti ja Ranska pelasivat kolmen ottelun minisarjan Lussacissa 1370, La Rochellessa 1372 ja Chisetissä 1373. Minisarja päättyi ranskalaisten täydelliseen voittoon. Ranska voitti kaikki kolme otteluaan 3-0, eivätkä englantilaiset onnistuneet saamaan pisteen pistettä. Ranska oli omaksunut kapteeninsa Bertrand de Guesclinin johdolla uuden taktiikan: pannaan unilääkettä englantilaisten urheilujuomaan, niin pelistä ei tule yhtään mitään, ja kun puhkotaan englantilaisten keikkabussista renkaat, niin ottelut voidaan järjestää missä ranskalaiset itse haluavat[6]. Asiaa auttoi myös se, että ottelut järjestettiin kaikki Ranskassa, ja tuomarina toimi Ranskan kuningas Kaarle V, jolla oli juristin koulutus, eli Englannin protesti hylättiin.

Ranskan ja Hollannin välinen ottelu oli jäänyt pitkään pelaamatta, ja se päätettiin ottaa Roosebekessä 1382. Hollantilaisten siilipuolustus ei pärjännyt ranskalaisten murskaylivoimaa vastaan, ja ranskalaiset voittivat 3-0 (6-4, 6-4, 6-0). Ottelun jälkeen ranskalaiset huligaanit polttivat Roosebeken kaupungin kostona siitä, että Ranska oli hävinnyt edellisen ottelun Courtraissa 1302.

Uusia liigaotteluita ei järjestetty moneen vuoteen, sillä kaikilla osapuolilla oli liian kiire sekä ystävyysotteluiden ja jäsentenvälisten järjestämiseen. Runkosarjan voitti Ranska neljällä voitolla. Sekä Hollanti että Englanti hävisivät kaikki ottelunsa. Mielenkiinto siirtyikin nyt Italian liigaan, joka rekrytoi monia huippupelaajia, tunnetuimpana englantilainen sir John Hawkwood.

[muokkaa] Karsintasarja 1405–1415

Brittein saarten sisäisen liigan perusteella englantilaiset muodostivat uuden edustusjoukkueen, jonka kapteeniksi valittiin Henrik V. Hän päätti uudistaa haasteen Ranskan kruunusta, ja Ranskan kuningas Kaarle VI ottikin haasteen vastaan. Pahaksi onneksi Kaarle VI kärsi skitsofreniasta, ja sillä aikaa kun ranskalaiset miettivät, oliko kuningas tosissaan vaiko ei, englantilaiset onnistuivat voittamaan Mercqissä 1405 järjestetyn ottelun hollantilaisia vastaan suoraan kolmessa erässä 3-0 (6-1, 6-2, 6-0). Sarjan toinen ottelu pelattiin Otheessa 1408, ja vastakkain olivat tällä kertaa Hollanti ja uusi liigatulokas Burgundi. Tämän ottelun voitti Burgundi 3-0 (6-4, 6-1, 6-0) ja Hollanti karsiutui jatkosta. Karsintasarjan tärkein ottelu pelattiin Agincourtissa 1415. Ranskalaiset olivat päättäneet vaihtaa kapteeninsa ylimääräisiin kenttäpelaajiin, mutta kolminkertainen numeerinen ylivoima ei tuottanut tulosta - Englanti voitti 3-0 (6-0, 6-0. 6-0) ja Henrik V voitti prinsessan[7] ja puoli valtakuntaa[8]. Muut ottelut olivat Valmontissa 1416 Englannin 3-1 voitto Ranskasta (6-4, 3-6, 6-4, 6-1), Seinellä 1416 Englanti-Ranska 3-2 (6-3, 6-4, 2-6, 3-6, 7-5), Fresnayssa 1420 Englanti vs Ranska 3-0 (6-0, 6-1, 6-1) ja Baugella 1421 3-0 (6-1, 6.2, 6-2). Ranskan ja Burgundin välinen ottelu Mons-en-Vimeussa päättyi Ranskan 3-1 voittoon (3-6, 6-1, 6-4, 7-5)

Koska Burgundin ja Englannin välinen ottelu jouduttiin peruuttamaan tuomarin (Kaarle VI) äkillisen kuoleman[9] jälkeen, jatkoon selvisivät Ranska ja Englanti. Englanti johti sarjaa, ja lähti play-offeihin ennakkosuosikin asemassa.

[muokkaa] Play-offit 1424–1435

Jeanne d'Arc saapui Orleansin stadionille fanijoukon innokkaiden tervehdysten saattelemana.

Mestaruudesta jäivät siis taistelemaan enää Englanti ja Ranska, ja play-offit aloitettiin Verneuil'ssä 1424. Mestaruus päätettiin pelata "paras kymmenestä" -menetelmällä, ja ottelut päättyivät seuraavasti:

Verneuil 1424 Englanti 3 - Ranska 2 (6-1, 0-6, 2-6, 6-3, 7-5)
Rouvray 1429 Englanti 3 - Ranska 0 (6-3, 6-2, 6-2)
Orleans 1429 Englanti 1 - Ranska 3 (6-4, 4-6, 5-7, 0-6)
Patay 1429 Englanti 0 - Ranska 3 (0-6, 0-6, 0-6)
Mont Epiloy 1429 0-0, ottelu keskeytettiin tuloksettomana koko päivän pallottelun jälkeen
Clermont 1430 Englanti 3 - Ranska 1 (6-0, 6-2, 7-5, 6-2)
Guerbigny 1430 Englanti 0 - Ranska 3 (1-6, 0-6, 0-6)
Boulegnville 1431 Englanti 3 - Ranska 2 (1-6, 6-4, 5-7, 4-6, 7-5)
Gerberoi 1435 Englanti 0 - Ranska 3 (0-6, 0-6, 0-6)

Ranska peluutti nyt ensimmäistä kertaa myös naisten sarjan mestariaan Jeanne d'Arcia, joka osottautui tappavan tehokkaaksi Orleans'issa ja Patay'ssa. Niin tehokkaaksi, että englantilaiset päättivät burgundilaisten suosiollisella avustuksella diskata hänet Rouenissa 1431 ja sulkea naiset kokonaan pois sarjasta.

Hyvin tasaväkinen sarja päättyi ratkaisemattomana, sillä alunperin satavuotiseksi päätetty sarja loppui ennenkuin kaikkia otteluita ehdittiin pelata. Koska Mont Epiloy päättyi ratkaisemattomaan, voitot olivat nyt Englannin ja Ranskan välillä 4-4, joten jouduttiin jatkoajalle.

[muokkaa] Jatkoaika 1437–1453

Jatkoajalla päätettiin pelata kolmesta voitosta. Se, kumpi puoli saisi ensimmäisenä kolme voittoa, olisi tämän äärimmäisen tasaväkiseksi osoittautuneen ja siksi hyvin pitkäksi venyneen turnauksen voittaja.

Ranskalaiset ottivat kolmentoista vuoden jatkoajan. Sinä aikan joukkuetta uudistettiin, se koottiin amatöörien, jotka aiemmin olivat dominoineet joukkuetta, sijaan ammattilaisista, uusia suoritusvälineitä otettiin käyttöön, taktiikoita hiottiin ja yleisestikin yhteishenkeä nostettiin. Kaiken kaikkiaan Ranska oli nyt aivan eri joukkue kuin sata vuotta aiemmin.

Ensimmäinen ottelu pelattiin Formignyssä 1450. Englantilaisten kapteeni Sir Thomas Kyriell teki kaikkensa, muttei voinut mitään ranskalaisten tekniselle ja taidolliselle ylivoimalle, ja ranskalaisten kapteeni Richemont puristi lopulta Ranskalle 3-2 voiton (5-7, 7-5, 7-5, 5-7, 6-4).

Toinen ottelu pelattiin Blanquefortissa 1450. Helpoksi vastukseksi osoittautunut Englanti kukistui suoraan kolmessa erässä 3-0 erätuloksin 6-1, 6-2, 6-0.

Kolmas ja ratkaiseva ottelu pelattiin Castillonin stadionilla 1453. Englantilaisten kannalta tilanne oli huolestuttava - Ranska johti jatkoaikaa 2-0 - ja tilanne oli Englannille vakava. Tappio tietäisi häviämistä. Niinpä Englanti lähetti joukkueensa kapteeniksi kokeneen kehäketun Sir John Talbotin, jolle ranskalaiset olivat antaneet lempinimen "Englannin Akhilleus". Englanti aloittikin ottelun vahvasti, ja aluksi Talbot oli niskan päällä. Lopulta kuitenkin Talbot sai suoritusvälineestä[10] päähänsä ja englantilaisten puolustus murtui. Ranska voitti tämän äärimmäisen tasaväkisen kamppailun lopulta 3-2 erin 0-6, 1-6, 7-5, 6-4, 6-1

Lopputulos oli, että Ranska voitti, ja Ranskan kuninkaan tittelin sai lopulta Kaarle VII Valois. Englanti tuli kakkoseksi, ja sai lohdutuspalkinnoksi Calais'n. Muut osanottajat - Hollanti, Espanja, Portugali ja Burgundi, eivät sijoittuneet.

Englantilaiset aloittivat kaksi vuotta Castillonin jälkeen oman 30-vuotisen sisäisen liigansa. Tämä sarja tunnetaan nimellä Ruusujen sota, ja sitä pelattiin 30 vuoden (14551485) ajan. Voittajaksi siinä lopulta selviytyi Wales.

[muokkaa] Viitteet

  1. Koska ottelu ehti silti aina alkaa ennen kuin Henrik sai puheensa loppuun, kukaan (paitsi ehkä Shakespeare) ei tiedä, miten pitkään jaaritusta oikein jatkuisi.
  2. Kanaalin liigaan kuuluvat kaikki ne maat, joiden asukkaan englanninkielinen nimi päättyy sanaa -man
  3. William Shakespearen mukaan aloitteen tähän teki Henrik V
  4. Bo Estlander - Erkki Hietakari, Jokamiehen maailmanhistoria
  5. Ei siis mitään uutta auringon alla
  6. Pahat kielet väittävät, että de Guesclin olisi keksinyt nykyaikaisen sissisodan periaatteet
  7. Kaarle VI:n tytär Katariina, jonka kanssa hän meni naimisiin 1416
  8. siis alueen Bretagnesta Pyreneille, kattaen myös Normandian ja Akvitanian
  9. Hän kuvitteli olevansa lasia, putosi linnan ikkunasta ja luuli särkyneensä
  10. Tykinkuulasta. Hän oli 80 vuoden ikäinen. Sotavanhus, sano!
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruustiedot

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
tärkeitä
foorumi
Työkalut
Muilla kielillä