Ruotsin historia

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Stones 01.svg
Tämä artikkeli kiinnostaa kiviäkin!
OBS! Artikkeli sisältää päällekkäistä tietoa Suomen historian kanssa. Syy ei ole meidän, vaan ruotsalaisten itsensä.
Sweden greater coa1908.jpg

Ruotsin historia on todella mielenkiintoinen. Lähde?

Sisällysluettelo

[muokkaa] Esihistoria

Ruotsin esihistoria on pitkälti hämärän peitossa. Todennäköisesti Ruotsin varhaisimmat asukkaat viettivät aikaansa metsästäen, kalastaen ja eläimiin sekaantuen, ainakin jos kalliomaalausten perusteella voidaan jotakin päätellä.

Oletetaan myös, että gootit, jotka vaelsivat jo varhain Keski- ja Itä-Eurooppaan, olisivat olleet lähtöisin Etelä-Ruotsin alueelta. Ilmeisesti gootit kyllästyivät siihen, että Ruotsi on niin lässy ja tylsä paikka, että heidän oli päästävä irti ja käymään purkamassa paineita muualla.

[muokkaa] Viikinkiaika

Pääartikkeli: viikingit

Kun gootit olivat lähteneet etelään romuttamaan imperiumeja, Ruotsissa oli pitkään melko rauhallista. Vasta 800-luvulle tultaessa ruotsalaiset havahtuivat jääneensä syrjään kansainvaelluksista kaikkine hauskuuksineen ja päättivät ottaa konseptin käyttöön pienemmässä mittakaavassa Itämeren alueella. "Osta jos voit (ja tapa ellet voi)" -toimintatavan seurauksena ruotsalaissiirtolaisten haltuun siirtyi mm. Ahvenanmaa, Turunmaan saaristo sekä osia Suomen ja Baltian, etenkin Viron rannikkoalueista ja myös merkittävä osa alueella aiemmin asuneen väen omaisuudesta.[1] Suomalaisilla ja balteilla ei kuitenkaan ollut viheliäisissä majoissaan juuri mitään varastamisen arvoista, joten ruotsalaisten oli pakko erikseen perustaa Venäjä saadakseen edes yhden ryöstämisen arvoisen paikan siedettävän matkan päähän kotoa. Ratkaisu ei kuitenkaan toiminut, sillä lopulta kävikin niin, että Venäjä ryösti Ruotsilta ensin merivallan, sitten suurvalta-aseman ja lopulta Suomen.

Kaiken kaikkiaan ruotsalaiset viikingit eivät ole yhtä huonossa tai miehekkäässä maineessa kuin tanskalaiset ja norjalaiset virkaveljensä,[2] sillä he keskittyivät enemmän kaupankäyntiin kuin luostarien polttamiseen.[3] Se ei ollut aivan yhtä hauskaa, mutta tuotti lähes yhtä hyvin. Ruotsalaiset eivät tehneet suuria löytöretkiäkään esimerkiksi norjalaisten tapaan.[4] Sen sijaan ruotsalaisen viikinkilaivan miehistö organisoi tyypillisesti säännöllisiä tilaisuuksia, joissa keskusteltiin työehdoista ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Näiden keskustelujen perusteella miehistö antoi julkilausumia, joiden nojalla mm. rajoitettiin soutuvuoroja ja poistettiin "suuntautumiseen" perustunut syrjintä rekrytoinnin yhteydessä.

[muokkaa] Keskiajan alku

Vuoden 1000 jälkeen kristinusko levisi myös Pohjoismaihin ja pienellä viiveellä myös ruotsalaiset lakkasivat hirttämästä väkeä Upsalan uhrilehtoon. Ruotsin varhaiskeskiaikaa leimasi valtataistelu Göötanmaan ja Sveanmaan hallitsijoiden välillä. Valtataistelu lientyi, kun muodostettiin aitoon ruotsalaiseen tapaan yhteistoimintakomitea, jossa göötit ja svealaiset saivat purkaa tuntemuksiaan. Lopulta osapuolet tekivät sovinnon, halasivat ja lähtivät mehulle. Samalla laskettiin pohja myöhemmälle ruotsalaiselle yhteiskunnalle.

Ruotsiin perustettiin vaalikuninkuus,[5] koska tällä tavoin voitiin varmistaa, että myös vähemmistöryhmät integroituisivat rakentavalla tavalla monikulttuuriseen yhteiskuntaan sitä rikastuttaen ja ettei kenellekään jäisi paha mieli. Koska säännöllisissä kuninkaanvaaleissa Moran käräjäkivillä tuli silti aina joillekin paha mieli (erityisesti hävinneille ehdokkaille) ja koska tämä paha mieli purkautui usein arvaamattomilla tavoilla,[6] vaalikuninkuus oli jatkuvasti muuttumassa perinnölliseksi monarkiaksi. Ongelmaa ei vieläkään ole täysin ratkaistu, sillä tutkimuksien mukaan ratkaistiinpa asiat miten hyvänsä, jollekulle jää silti aina paha mieli. Ruotsin valtion tasavertaisuustyöryhmä tutkii asiaa yhä.

Ristiretket olivat varhaiskeskiajalla muotia, ja trenditietoiset ruotsalaiset olivat nopeasti toiminnassa mukana. Tyhmiä pakanoita käytiin käännyttämässä ihan Suomessa asti.[7]

[muokkaa] Unioniaika

Kristian II hihittää kirjoittaessaan kutsuja ”yllätysjuhliinsa” Tukholmassa 1520.

Vuonna 1397 Ruotsin, Tanskan ja Norjan kuningassuvut havaitsivat viimein olevansa lukemattomien liittojen ja sisäsiittoisuuden tuloksena läheisempää sukua toisilleen kuin itselleen ja päättivät perimysjärjestyksen yksinkertaistamiseksi yhdistää maansa Kalmarin sopimuksella. Näin syntyi Kalmarin unioni, jonka johtoon nousi 15-vuotias Eerik Pommerilainen, jolla oli tarpeeksi puuhaa ensimmäisten viiksien kasvatuksessa, suurvallan johtamisesta nyt puhumattakaan. Ei siis ole ihme, että unioni jäi lyhytikäiseksi. Ruotsalaisia otti aivoon tanskalaisten jatkuva rähinöinti Schleswig-Holsteinissa, Pommerissa ja Mecklenburgissa. Sinänsä ruotsalaisilla ei ollut mitään sitä vastaan, että ulkomaalaiset sotivat,[8] mutta oli valtiopäivien mukaan "kurjaa" joutua itse osallistumaan ikäviin sotiin. Ruotsalaiset päätyivät poikkeukselliseen ratkaisuun, kapinointiin tärkeänä pitämänsä asian puolesta. Vuonna 1448 ruotsalaisilla oli mielestään erittäin hyvä ajatus seuraavasta unionihallitsijasta, ja ehdottomasti parasta hänessä oli se, että hän oli ruotsalainen. Tanskalaisten mielestä kumma kyllä juuri sama ominaisuus ei ollut hyväksyttävää. Seurauksena oli Kalmarin unionin keskinäisten siteiden tiivistäminen sarjalla keskinäisiä sotia Ruotsin ja Tanskan välillä.

[muokkaa] Unioniajan loppu ja Kristian II:n yllätysjuhlat

Marraskuussa 1520 Tanskan Kristian II saapui viimein Tukholmaan, missä hänestä voideltiin Ruotsin kuningas. Juhlistaakseen kruunajaisiaan Kristian järjesti suuret yllätysjuhlat, minne kutsui suuren osan Tukholman ja lähiseutujen ylimyksistä ja tärkeimmistä vaikuttajista. Juhlien yllätys oli varsinaisesti se, että sotilaat hakivat vieraat pois näiden ollessa vastustuskyvyttömässä tilassa ja mestasivat nämä sisäpihalla. Kaikkiaan lähes sata vierasta murhattiin, heidän joukossaan kaksi piispaa. Kristian II kehuskelikin jälkikäteen, että kyseessä olivat kaikkien aikojen yllätysbileet.

[muokkaa] Vaasa-aika

Kustaa Vaasa yrittää selvästi matkia korttipakan patakuningasta, mutta ei onnistu. Hänellä on nimittäin alaosa.[9]

Hillittömät joukkomurhat eivät enää uuden ajan alussa olleet hyvää PR:ää, joten Kristian pyyhki veren kärpännahkakäsineistään ja palasi Tanskaan voidakseen vittuilla Saksan keisarille. Tällä välin verilöylyltä säästynyt Kustaa Vaasa kulki Ruotsin maaseudulla yllyttäen talonpoikia kapinoimaan tanskalaisvaltaa vastaan – ja ihan vain sivumennen myös hänen oman valtaannousunsa puolesta. Ensin Kustaa yritti vakuuttaa talonpojat siitä, että Länsi-Euroopassa ja erityisesti Englannissa ja Ranskassa 1200–1300-luvuilla alkanut poliittinen, taloudellinen ja ideologinen kehitys kohti kansallisvaltiota oli voittamassa alaa myös Itämeren alueella, kun Hansaliiton ja Kalmarin unionin valta-asema oli vakavan uudelleenmäärittelyn edessä. Kun talonpojat tämän kuultuaan tuijottivat Kustaata suu auki, hän vaihtoi taktiikkaa ja ilmoitti, että olisi jättefint, jos porukka ottaisi talikot mukaan ja ajaisi tanskalaiset tiehensä.

Hankkiuduttuaan eroon tanskalaisten yksinvaltiudesta ruotsalaiset päättivät korottaa Vaasat yksinvaltiaikseen 1523. Kustaa Vaasa ei tätä vastustanut ja osoittikin heti epäitsekkyytensä muuttamalla lopullisesti vaalikuninkuuden perinnölliseksi monarkiaksi ajatellen näin maansa jälkeläistensä parasta.

[muokkaa] Uskonpuhdistus

Kun Kustaalta loppuivat rahat hänen nimitettyään sukulaisensa ja parhaat kaverinsa kovapalkkaisiin virkoihin, hän ajautui etsimään rahoitusta muualta. Rahantarvetta kasvatti myös Kustaan diplomaattinen nerous ja hänen kykynsä ajautua aseelliseen konfliktiin kaikkien niiden maiden kanssa, jotka vaivautuivat lähettämään edustajansa Tukholmaan.

Kustaa Vaasa pohti, kenellä olisi sopivasti ylimääräistä valuuttaa. Kansalla? Ei varsinaisesti. Aatelilla? Juu, mutta siihen ei sopinut kajota. Ingegerd-tädillä? Ei tosiaankaan. Kirkolla? Kyllä, ja paljon. Kustaa kansallisti uskonnon vapauttaen Ruotsin kalliista tuontitavarasta. Käytännössä uskonpuhdistus tarkoitti Ruotsissa sitä, että Kustaa otti kirkoista kaiken kiiltävän ja arvokkaan itselleen. Koska moinen toimenpide olisi muistuttanut ikävästi varkautta, Kustaa koristeli jutun muutamilla läskin saksalaisteologi Lutherin hajanaisilla ajatuksilla. Siinä missä Englannin kirkko syntyi ainoana tarkoituksenaan antaa kuninkaalle tämän haluama nainen, Ruotsin (ja Suomen) luterilainen kirkko syntyi ainoana tarkoituksenaan lievittää kuninkaan persaukisuutta.

[muokkaa] Vaasa-ajan loppu

Juhana III oli puolestaan korttipakan ristikuninkaana 15681592. Tästä van Utherin muotokuvasta on syntynyt yleinen harhakäsitys, että Juhanalla olisi ollut parta. Itse asiassa hän vain harrasti kettujen nielemistä – pää edellä.

Vaikka aluksi näyttikin siltä, että uuden kuninkaan myötä Ruotsi olisi syvemmässä kustaassa kuin koskaan ennen, onnistui Kustaa Vaasa lopulta luomaan uudistuksillaan vahvan ja ihan vakavasti otettavan kansallisvaltion.[10] Onnistuminen tässä tavoitteessa vei ikävä kyllä hänen kaiken aikansa, eikä hänellä ollut aikaa kasvattaa jälkeläisistään edes etäisesti kunnollisia ihmisiä. Eerik XIV ja Juhana III päätyivät tappelemaan keskenään siitä, kumpi saisi leikkiä valtikalla ensin. Tämä johti lapselliseen kyräilyyn, jossa kumpikin telkesi vuorollaan toisen Turun linnaan ja lällätti pihalta kruunuaan esitellen. Kun nämä lapselliset tolvanat olivat kinanneet kyllin pitkään, seonneet ja myrkyttäneet toisensa, päätyi valtaistuimelle Sigismund. Juhana III oli kuitenkin ennen kuolemaansa ehtinyt aloittaa Ruotsin uuden lähentymisen Kirkkovaltion ja katolilaisuuden kanssa, ja hänen kuoltuaan pikkuveli Kaarle-herttua kokosi synodin, jossa nämä toimet peruutettiin ja Juhanan parta julistettiin naurettavaksi. Sigismund piti Kaarlen toimia arvovaltatappiona itselleen ja pahoitti mielensä, kun valtiopäivät tuki Kaarlea. Tästä seurasi sisällissota, joka jätti kaikille pahan mielen, mutta joka lopulta päättyi Kaarlen voittoon ja Sigismundin paluuseen Puolaa ja Liettuaa hallitsemaan. Jotta Sigismund tuntisi olonsa oikein ikäväksi, valtiopäivät kielsi katolisen kirkon jäseniltä kruununperimyksen.[11] Samaan aikaan myös valtakunnan itäisessä periferiassa oli sattunut ja tapahtunut. Pohjanmaalla puhkesi talonpoikaiskapina, joka tunnetaan nuijasotana. Suomalaiset nuijamiehet menestyivät aluksi hyvin ja johtivat 5–1 ruotsalaisia vastaan, mutta hävisivät tavalliseen tapaan lopulta ruotsalaisille 5–6. Jaakko Ilkka päätyi mestattavaksi jatkoajalla. Sensijaan Pentti Pouttu ja Hannu Krankka pääsivät vielä mukaan jatkosarjaan.

[muokkaa] Suurvalta-aika

Korttipakan ruutukuningas, Kustaa II Aadolf, oli ainoa Ruotsin kuningas, josta oikeasti oli johonkin. Hänkin antoi tappaa itsensä Lützenissä 37-vuotiaana. Hän oli lisäksi muodoltaan kartiomainen, kuten kuvasta näkyy.

Ruotsin suuruuden aika koitti 1600-luvulla, jolloin Ruotsi hallitsi yksin koko Pohjois-Itämerta. Ikävä kyllä suurin osa suurvalta-ajasta kului kolmikymmenvuotisessa sodassa.

Kolmikymmenvuotisen sodan (16181648) syyt – jos niitä on – ovat siinä määrin hämärän peitossa, ettei historiallisessa yleisesityksessä ole aikaa ruotia niitä. Joka tapauksessa sotatila oli siinä määrin vakiintunut Euroopassa vuoteen 1630 mennessä, että Ruotsissakin tuli ajankohtaiseksi pohtia osallistumista. Nuori kuningas Kustaa II Aadolf punnitsi mahdollisuuksia: toisaalta hän saattoi kerätä kunniaa, saada naisia, rellestää ja vaihtaa kunnolla vapaalle Saksan talonpoikien rahoilla ja toisaalta tasapainottaa valtion budjettia, pohtia maanviljelysjärjestelmän uudistuksia ja keskustella kansleri Oxenstiernan kanssa Tanskan kalatulleista. Hieman yllättäen kuningas päätti kutsua armeijansa koolle ja lähti Saksaan. Vastuullisena hallitsijana Kustaa II Aadolf antoi Oxenstiernalle ohjeet "tehdä mitä huvittaa" hänen poissa ollessaan. Saavutettuaan loisteliaita sotilaallisia voittoja Kustaa II Aadolf kaatui Lützenissä 6. marraskuuta 1632. Todennäköisesti tappio johtui Ruotsin joukkueeseen otetuista suomalaista hakkapeliittavahvistuksista, jotka johtivat Wallensteinia jo 5–0, mutta mokasivat hommat tilanteeseen 5–5. Jatkoajan toisella minuutilla Wallensteinin keskushyökkääjät saivat kuninkaan tähtäimeensä ja laukoivat.

Ruotsin palveluksessa olleet sotajoukot tuhosivat noin kolmanneksen yksin Saksan kauppakaupungeista ja riehuivat myös Puolassa ja Böömissä. Näin suomalaisetkin saivat haparoivia ensikosketuksia eurooppalaistumiseen – joka tapahtui ryöstäen, raiskaten ja omaisuutta tuhoten ja joka huipentui todennäköisemmin alkoholimyrkytykseen kuin kaatumiseen taistelussa. Siispä:

”On Pohjolan hangissa meill’ isänmaa
sen rannalla loimuta lietemme saa
käs' säilöjä käyttäiss' on varttunut siell'
on kunniall’, uskolle hehkunut miel'
Kun ratsujamme Nevan vuossa uitettihin
kuin häihin se ui yli Veikselinkin;
Ja kalpamme kostavan Reinille toi
ja Tonavasta keisarin maljan se joi !"
Kun raunion, tuhkan yli lennetähän,
niin kaviotpa loimun luo säihkyävän'
Joka iskumme hehkuu kuin aamun koi
ja vapauden puolesta säilämme soi!

Just joo. Ja paskan marjat.[12]

[muokkaa] Suurvalta-ajan loppu

Yli-innokas Kaarle XII joudutaan jälleen kerran kantamaan väkisin pois taistelutantereelta.

Ruotsin suurvalta-aika oli mahtava, mutta myös erittäin lyhyt. Sen huippu sijoitetaan tavallisesti maaliskuun kolmannelle päivälle kello 17 tienoille vuonna 1632. Tuon päivämäärän jälkeen kaikki olikin lähinnä alamäkeä.

Ruotsin armeija vetäytyi sodan päättyessä Pommeriin paikkailemaan haavojaan. Ne harvat sotilaat, jotka palasivat kotiin, toivat mukanaan sotasaaliina keskimäärin kaksi sukupuolitautia. Koska sota ei ollut sujunut ihan suunnitelmien mukaan (kuningas vainaa, valtiontalous paskana jne.), kestikin ihan yli 60 vuotta ennen kuin Ruotsi lähti seuraavaan sille ylimitoitettuun sotaan. Tällä kertaa tarjolla ei ollut valmista yleiseurooppalaista rähinää, joten Kaarle XII:n oli erikseen aloitettava sellainen. Vihollinen löytyi psykologisesti mielenkiintoisen peilauksen kautta toisesta yhtä julmasta ja mielenvikaisesta nousukashallitsijasta eli Pietari Suuresta. Kaarle XII:n sotilastaktiikan tuloksena itse sotiminen oli helppoa, mutta voittaminen osoittautui hyvin vaikeaksi. Ilmeisesti ruotsalaiset eivät halunneet pahoittaa venäläisten mieltä. Kaarle kyllästyi jatkuvaan häviämiseen Pultavassa ja livisti kertomaan ottomaaneille pahasta Pietarista, joka ei antanut hänen leikkiä Koillis-Euroopalla. Kun sulttaani ilmaisi hienovaraisesti kyllästyneensä vähäveriseen svenssoniin, joka vain kulutti teevarastoja ja vilkuili haaremia pistävällä hullunkatseellaan, Kaarle otti vinkistä vaarin, nousi plyyšityynyjen keskeltä ja ratsasti Euroopan läpi takaisin Ruotsiin, missä ensi töikseen haukkui säädyt siitä, että nämä olivat kehdanneet käyttää valtaa kuninkaan ryystäessä teetä Ahmed III:n laskuun. Toiseksi työkseen hän nousi jälleen ratsunsa selkään ja hyökkäsi Norjaan. Lopulta joku älysi ampua hänet 30. lokakuuta 1718. On yhä kiistelty aihe, oliko Kaarle XII vähäjärkinen sotahullu vai visionäärinen sotahullu. Joka tapauksessa hänen yrityksensä palauttaa viikinkivalta Venäjälle ja sinetöidä Ruotsin hegemonia Itämerellä saivat arvoisensa päätöksen: kaikki meni päin helvettiä.

Kun kuningas oli viimein haudattu eikä osoittanut enää merkkejä ylösnousemuksesta ja sattumanvaraisista sodanjulistuksista, säädyt ottivat taas vallan valtiopäiville. Tästä seurasi paljon hyvää. Valtiopäivät esimerkiksi korotti huomattavasti valtiopäiväedustajien palkkioita, minkä johdosta vuodet 1719–1772 tunnetaankin vapauden aikana.


[muokkaa] Kustavilainen aika

Kustaa III. Vielä 1700-luvulla oli periaatteessa mahdollista käyttää tällaisia vaatteita vaikuttamatta epäilyttävältä. Periaatteessa.

Viimeinen mainitsemisen arvoinen Ruotsin kuningas Kustaa III nousi valtaistuimelle 1771. Jälkipolvet muistavat hänet lähinnä kummallisesti pukeutuvana pellenä, jonka hauskin temppu oli ammuttaa itsensä seulaksi sosieteettitapahtumassa. Hän sai säädyt rajattoman valtansa taakse luontaisilla suostuttelijantaidoillaan ja säätyedustajia kohti suunnatuilla tykeillä. Kohentaakseen löpsöä[13] imagoaan Kustaa aloitti sodan. Sotaa pidettiin yleisesti melko kuluneena kikkana kerätä irtopisteitä, varsinkin kun viholliseksi valittiin ennalta-arvattavasti Venäjä ja kun konflikti nimettiin mielikuvituksettomasti kuninkaan mukaan Kustaa III:n sodaksi. Olisi luullut, että kuningas, jota kiinnosti teatterissa käynti enemmän kuin valtion asiat, olisi ymmärtänyt edes vähän draaman päälle. Kun Kustaa III:n ilveily päättyi naamiaisissa 16. maaliskuuta 1792 jokseenkin tragikoomisesti (joskin ehdottomasti koomisia aspekteja painottaen), jäi kustavilaisesta aikakaudesta käteen

  • sananvapaus (pois lukien kritiikki kuninkaan ”erikoisia” asukokonaisuuksia kohtaan)
  • rajattu uskonnonvapaus (kuninkaan tapa huvitella säikyttelemällä papistoa)
  • aatelin erioikeuksien romuttaminen (kuninkaan tapa huvitella säikyttelemällä aatelia)
  • sota Venäjää vastaan (kuninkaan tapa säikytellä kaikkia)
  • kustavilaisuus; ruotsalaisen kulttuurin kukoistuskausi, jonka kestävin ilmentymä on Bellmanin Ukko Nooa.
  • Tampereen ja Kuopion perustaminen – kiistatta kuninkaan tuhoisimmat päätökset

[muokkaa] Suomen sota

Kustaata seurasi kuninkaana umpiturha Kustaa IV Aadolf. Hänen ollessaan alaikäinen (ja muutenkin huono) kreivi Reuterholm hallitsi maata kuin yhtä lukemattomista salaseuroista, joihin kuului: tempoilevasti, arvaamattomasti ja ennen kaikkea omaa etuaan ajaen. Kuninkaalle ja Reuterholmille tuli kuitenkin riitaa lempiväreistä, ja kreivi sai lähteä.

Kustaa IV Aadolf huomasi nopeasti, että on jättekiva olla Ruotsin kuningas rauhan aikana. Kaikki järjestyy kuin ihmeen kautta, eikä tarvitse osata mitään (mikä oli mukavaa, sillä Kustaa IV Aadolf ei osannut mitään). Kun Napoleon teki Aleksanteri I:n kanssa sopimuksen hyökkäyksestä Ruotsia vastaan, Kustaa IV Aadolf ahersi värityskirjansa parissa. Kun Suomen sota seuraavana vuonna alkoi, kuninkaan värityskirja oli jo lähes puolivälissä.

Suomen sota (18081809) oli todellinen sota, joka lopetti kaikki sodat – ainakin Ruotsin osalta. Ruotsin sodanjohto päätteli, että olisi epäviisasta lähettää sotilaita Pohjanlahden toiselle puolelle sotimaan maan puolesta, sillä joku voisi loukata itsensä.

Ruotsin humaani sotilastaktiikka onnistui yli odotusten, sillä miestappiot jäivät verraten pieniksi. Samaa ei vain voinut sanoa aluemenetyksistä.

[muokkaa] Pohjoisen hissukka

Venäjän jälkeen oli Ranskan vuoro nöyryyttää Ruotsia. Napoleonin marsalkka Jean-Baptiste Jules Bernadotte matkusti Tukholmaan ja ilmoitti, että häntä miellyttäisi kovasti päästä Ruotsin kuninkaaksi.[14] Vieraskoreat ruotsalaiset eivät halunneet antaa marsalkalle huonoa kuvaa itsestään ja suostuivat pistäen jopa paremmaksi ja kruunaten hänet myös Norjan kuninkaaksi. Koska marsalkka Bernadotte oli saanut tarpeekseen sotimisesta ja siihen sisältyvästä resuamisesta ympäri maanosaa, hän jätti suosiolla hallinnan yhtä mukavuudenhaluisille säädyille, joiden tiesi nössöinä pysyvän rauhan polulla. 200 vuoden kuluessa kuninkaalta karsittiin kaikki valta. Tämä sopi hallitsijoille hyvin, sillä se tiesi entistä vähemmän vastuuta ja työtä entisillä eduilla.

[muokkaa] Zlatan I

Vuodesta 1818 vuoteen 2012 Ruotsin kruunu oli Bernadotte-suvun hallussa. Suvun nykyinen päämies, Pohjoisen Älyn Säkenöivänä Revontulena tunnettu Kaarle XVI Kustaa, kuitenkin luopui kruunusta lukuisten seksiskandaalien vuoksi syksyllä 2012. Uudeksi kuninkaaksi kruunattiin Zlatan Ibrahimovic. Ensi töikseen Zlatan I hajotti parlamenttitalon ja alkoi hallita kansankotia rautaisella otteella.

Ruotsi-Norjan sotalippu on säilynyt hyvässä kunnossa, sillä sitä on käytetty todella vähän.

[muokkaa] Moderni Ruotsi

Ruotsi ja Norja muodostivat unionin 1800-luvun alusta vuoteen 1905, jolloin norjalaiset saivat itsenäisyyden ilmaistuaan, että heillä oli paha mieli. Ruotsi tarjosi itsenäisyyden lisäksi myös vadelmamehua, mutta norjalaiset totesivat sen maistuvan ällöttävältä turskan kanssa.

Kautta 1800-luvun Ruotsissa toteutettiin hallinnollisia uudistuksia. Demokratia eteni, kun äänioikeutta laajennettiin aina uusiin kansanpiireihin, joiden pelättiin pahoittavan mielensä. Lopulta 1900-luvun alussa äänioikeus ulotettiin virallisesti koskemaan myös koiria. Tästä kuitenkin luovuttiin, kun kissanomistajat syyttivät valtiota diskriminoinnista.

[muokkaa] Ruotsin toimet ensimmäisessä maailmansodassa

  •  
  •  
  •  

[muokkaa] Ruotsin toimet toisessa maailmansodassa

  •  
  • Ruotsi järjesti pingiksen MM-kisat. Osallistujia oli kahdeksan, seitsemän ruotsalaista ja yksi norjalainen, joka eksyi kisoihin etsiessään kadonnutta turskaansa.
  • Äkilliseen hyönteispopulaation ekspansioon liittyen Ruotsi toimitti Saksaan huomattavia määriä Zyklon-B- hyönteiskarkotteen valmistukseen tarpeellista raaka-ainetta.
  • malmin myynti saksalaisille

Ruotsi ilmaisi myös Suomen talvisodan aikana tuntevansa sympatiaa Suomea kohtaan. Tämä rohkea veto vastoin puolueettomuuspolitiikkaa herätti paljon kohua. Muuten Ruotsi taisteli Suomen puolesta yhtä kovaa kuin Suomen sodassakin.

[muokkaa] Ruotsin ulkopolitiikka toisen maailmansodan jälkeen

Pian sotien jälkeen Ruotsin laivaston kolmimastoiset purjeveneet havaitsivat useita vihamielisiä neuvostoliittolaisia sukellusveneitä tai silakoita aluevesillään. Ruotsi toimi tarmokkaasti sanoakseen koko NL:n hallinnolle "hyi", mutta Olof Palmen hallituskaudella valmiiksi saatu kirje hävisi ostoslistan kanssa matkalla postiin.

Ruotsalaiset pelästyivät 1990-luvun alkupuolella huommattuaan, että 1970-luvulla saapui maahan suomalaisia. Virallisesta nootista pidättäydyttiin, koska suunnitellulla kokoushetkellä järjestettiin parlamentin ala- ja ylähuoneiden välinen kreikkalainen alastonpaini, jossa oliiviöljyä ei säästelty.[15] Toimiin ryhdyttiin kuitenkin heti, jotta suomalaiset saataisiin pois suurimman kielivähemmistön sijalta. Ruotsi tilasikin eteläafrikkalaiselta orjakauppiaalta kaleerilaivoittain somaleja sekä muita mustia neekereitä. Nykyisin mustat neekerit muodostavatkin 78,4 % Ruotsin väestöstä, mistä varsinkin ruotsalaisnaiset ovat innoissaan.

[muokkaa] Kansankoti

Näkymä Tukholmasta 3. syyskuuta 1967. Perfekt!

Sodanjälkeisen Ruotsin määrittävä käänne oli siirtyminen oikeanpuoleiseen liikenteeseen 3. syyskuuta 1967. Raskaalle liikenteelle kuten kuorma-autoille annettiin vuoden siirtymäaika. Tämä aiheutti jonkinverran vaikeuksia niiden autoilijoiden osalta, jotka eivät olleet varmoja onko heidän ajoneuvonsa raskas vai ei: merkittävä osa henkilöautoista ajoi edelleen vasemmalla puolella haitaten kuorma-autoliikennettä. Tästä johtuen siirtymäaikaa lyhennettiin, mikä aiheutti lisää sekaannusta.

Ruotsista on sodan jälkeen rakennettu moderni sosiaalivaltio, ns. kansankoti.[16] 2000-luvun alussa tuli ilmi kuohuttanut tapaus, jossa Nils Nilsson, 48, joutui itse maksamaan omakotitalonsa remontin. Valtio tuli kaikeksi onneksi hätiin ja korvasi kulut sekä lahjoitti päälle leikkimökin Nilssonin lapsille.[17]

Tätä osiota päivitetään: Ruotsin poliisi tutkii, onko Olof Palmen murhalla yhteyksiä Napoleonin mahdolliseen arsenikkimyrkytykseen Saint Helenalla 1821. Lisäksi tutkinnassa on, kuoliko Christer Pettersson luonnollisesti vai oliko Mijailo Mijailovićin serkun naapurilla jotakin tekemistä asian kanssa.

[muokkaa] Viitteet

  1. Ruotsissa onkin hiljattain asetettu toimikunta pohtimaan, onko viikinkien toiminta saattanut aiheuttaa muille pahaa mieltä. Toimikunta muotoilee lausuntoa, jossa on tarkoitus ilmaista ajatus "toisen kädestä ei sais ottaa" yleishumaanissa muodossa, joka ei loukkaisi vähemmistöyhteisöjä.
  2. mikä johtuu kai sitä, että moni ei tiedä juuri ruotsalaisten olevan vastuussa Venäjän olemassaolosta
  3. Lisäksi on huomionarvoista, että ei tunneta juuri lainkaan tapauksia, joissa ruotsalaiset viikingit olisivat matkoillaan hätyyttäneet naisia.
  4. He tosin harhailivat Venäjän jokia pitkin Konstantinopoliin, joka ei edes ollut ollut hukassa.
  5. Se vasta olisikin haaste nykyiselle kuninkaalle. Milläs keräät kannatusta, ellet osaa kirjoittaa? Edes riimuja.
  6. Nykyäänkin Mora yhdistetään usein teräaseisiin.
  7. Paikallisille saattoi jäädä paha mieli, mutta sitä ei lasketa, sillä surmansa saanut piispa oli englantilainen.
  8. Ruotsi on jopa ollut usein tyytyväinen, kun muut ovat voineet käydä sotia sen puolesta.
  9. Tätä vitsiä pidettiin koko Hikipedian kuudenneksi huonoimpana laajassa Taloustutkimuksen tekemässä kyselyssä syyskuussa 2007. Vitsin keksijää nöyryytettiin julkisesti alentavilla tavoilla, ja hän lupasi parantaa tapansa.
  10. Olkoonkin, että siihen kuului ruotsalaisten ohella myös saamelaisia, suomalaisia, virolaisia ym. epämääräistä sakkia.
  11. Syrjinnänvastainen komitea tutkii parhaillaan, onko mahdollista, että tällainen päätös aiheuttaisi joillekin (erityisesti sorretulle kuninkaalliselle katolilaisväestölle) pahaa mieltä.
  12. Et tainnut olla itse mukana, Topelius.
  13. On kiistanalaista, onko tällaista sanaa olemassakaan, mutta jos on, se sopii mitä erinomaisimmin Kustaa III:n luonnehtimiseen.
  14. Se kun on todistetusti paljon turvallisempi (suoja)työpaikka kuin sotahullun korsikalaiskääpiön sotapäällikkönä oleminen
  15. Järjestely vei tavallistakin enemmän aikaa, koska riksdag on yksikamarinen, joten ylähuone oli muodostettava juuri tätä tapahtumaa varten.
  16. Termiä ei tule sekoittaa kommunistimaiden intoon lätkäistä "kansa" joka sanan eteen; kommunismissa on paljon enemmän ytyä.
  17. Leikkimökki aiheutti myöhemmin kiistaa. Nilssonin lapset ovat peräisin hänen avioliitostaan vaimonsa Ingridin kanssa, ja hallitus antoikin virallisen julistuksen, että lahjoituksella ei haluttu mitenkään ilmaista syrjintää homoseksuaaleja kohtaan.
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruustiedot

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
tärkeitä
foorumi
Työkalut
Muilla kielillä