Ritari

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ritarit olivat keskiajan historiaan kuuluvaa raskasta ratsuväkeä, joiden kulta-aika oli noin 400–1500 jaa.

1400-luvun ritari hermostuneella päällä. Yritä nyt tapella reilusti tuollaista karbaasia vastaan.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Ritarien alku

Rooman valtakunta oli mennyt holtittoman taloudenpidon seurauksena bankruttiin, joten Euroopan erilaiset barbaarikansat tulivat pakkohuutokauppaan saaliinjaolle. Roomalaisilta oli jäänyt jälkeensä läjä vähän käytettyjä haarniskoita sekä hevosia, jotka nuo barbaarit, jotka siihen saakka olivat tottuneet tappelemaan jalkaisin alasti ja täydessä avohärdelissä, huusivat edullisesti itselleen, lunastaen samalla roomalaisten maat itselleen. Kun samaan aikaan Aasiassa joku oli keksinyt kiinnittää kaksi silmukallista remmiä satulaan ja joku toinen Euroopassa oli keksinyt lisätä satulaan selkänojan, ja joku kolmas että näiden kahden keksinnön ansiosta sitä keihästä voi pitää kainalossa kun sen tökkää toisen kaverin sternumiin, koko porukan nerokkain kaveri oli todennut, että okei, nyt kundit pukeudutaan haarniskoihin ja harrastetaan niitä vanhoja urheilulajeja niinku karjavarkauksia, tuhopolttoja ja maailmanvalloitusta niinku ennenkin mutta nyt vaan hevosen selästä.

Tyypillinen ritari kuului aatelistoon. Se tarkoittaa, että hän oli kovempi tappelija kuin muut, paskantärkeä kukkoilija, sovinistinen snobi, hanakka vetämään dunkkuun ketä tahansa heikompaa tai kauniinpaa, ja osasi hevosten kanssa muutakin kuin vain pelkkää sodomiaa. Vähän niinkuin samurait, mutta vain enemmän lännessä.

Joskus sitten kauan ennen vuotta 1337 ritarit huomaivat, että universaalin kusipään maine ei ole hyvä idea, ja he keksivä kunnian ja ritarillisuuen. Niinpä ritarit sitten ryhtyivät pelkän öykkäröinnin, juopottelun ja dunkkuunvedon sijaan korostamaan elämässään muiden kunnioittamista ja kunniaa ja kaikkea kaunista ja olemaan kohtelias naisille. Ritarilla nämä määrittyvät sen mukaan, kuinka monta taistelua ritari on voittanut ja kuinka monta petettyä aviomiestä hänellä on hänen perässään. Ritarin kunniaa nostaa myös se, kuinka hyvin hän heilutti miekkaa vuonna 1337 ja kuinka hyvin hän osaa pelata shakkia ja montako viskiä hän kykenee juomaan irvistämättä ja kuinka monta naista hän kykenee naurattamaan.

[muokkaa] Ritarit sodassa

Ritarit tykkäsivät pukeutua haarniskaan niin, etteivät heikommat ja tyhmemmät kyenneet haavoittamaan heitä. Useimmat ritarit kykenivät jopa tappelemaan rautaa päällä paljon kovempaa kuin heikommat ja tyhmemmät. Ritarin haarniska painoi noin 25 kiloa, mikä yleensä oli liikaa heikommalle ja tyhmemmälle, usein riisitautiselle, maajussille, mutta ei ritarin kaltaiselle hyvinsyöneelle ja -treenanneelle kovikselle. Niinpä ritarit olivat tosi kovia jätkiä ja pystyivät rökittämään suunnilleen kenen tahansa tavallisen sällin ennen kuin joku uuno keksi rakentaa pyssyn ritarien suureksi harmiksi. Ritarit pääsääntöisesti taistelivat hevosen selästä, mikä merkitsi, että he olivat paljon nopeampia kuin jalkaisin liikkuva uuno eikä heitä päässyt pakoon. Ritarin pääase oli muutaman metrin mittainen ylikokoinen paistinvarras, peitsi, jolla vihollinen seivästettiin. Kun vihollisesta oli tehty saslikkia, kaivettiin miekat esiin ja ruvettiin harrastamaan kendoa, mutta vain eri tavalla ja terävillä aseilla. Kuten kaikki kovikset yleensä, ritarit tappelivat yhdessä porukkana suljetuin rivein ja helposti hakkasivat ne vähän kiltimmät ja heikommat jauhelihaksi. Toisin kuin tavallisilla koulukiusaajilla tai mafiosoilla, ritareilla oli äärimmäisen kova yhteishenki ja solidaarisuus, mutta vain toisiaan kohtaan, ja jos jollekulle ritarille vittuiltiin, muut tulivat vetämään turpaan (silmä silmästä, hammas hampaasta) kunnes kaikki olivat silmäpuolia tai hampaattomia. Toisin kuin öykkärit yleensä, ritarit yleensä olivat rohkeita - aina järjettömyyksiin saakka. Siinä, missä umpikujaan joutunut samurai olisi alkanut leikkimään harakiriä, ritareilla oli tapana päästä samaan lopputulokseen hyökkäämällä lukumääräisesti täysin ylivoimaista vihollista vastaan. Paradoksaalista kyllä, ritarit pääsääntöisesti olivat kristittyjä, minkä johdosta heille oli luonnollista leikellä muslimien kurkkuja auki Jumalan nimeen ristiretkillä.

Täysikasvuinen ritari oli keskiajan sosioekologiassa ravintoketjun huipulla. Ritarien pahimpia vihollisia olivatkin pienet nisäkkäät, jotka söivät ritarien munat ja poikaset.

Joskus vuodem 1337 tienoilla joku valopää keksi, että jousipyssyllä saa ammuttua ritareilta hevoset alta. Ja niinpä sitten englantilaiset ampuivatkin muutamaan otteeseen ranskalaisten ratsut neulatyynyiksi. Tästä vittuuntuneina eläinrakkaat ranskalaiset ritarit päättivätkin siitälähtien tapella jalan, ja seuraavan sadan vuoden aja ranskalaiset ritarit sitten hakkasivatkin kahdenkädenmiekalla englantilaiset kevyesti haarniskoidut jousimiehet wokkilihaksi, milloin he eivät päässeet englantilaisten ritarien selän taakse turvaan.

Erityisen vittuuntuneita ritarit olivat katapulttiammuskeiljoihin, ja he totesivatkin että Ve haf ouer vays of hafing fun viz you!, sillä hyvin tähdätty katapultin ammus saattoi kohdalle sattuessaan liiskata sekä ritarin että hepan. Kuten kaikki öykkärit yleensä, ritarit olivat hyvin tunnontarkkoja siitä, että heitä heikommat, älykkäämmät ja muutoinkin vähemmän kunniastaan tarkat ihmiset joutuivat kohtaamaan heidät ns. rehellisessä ja reilussa tappelussa, jolloin näillä ei tietenkään ollut mitään mahdollisuutta ritareita, siis varhaislapsuudestaan saakka salilla treenanneita ammattimaisia hienostuneita tappokoneita, vastaan.

Kaikenkaikkiaan ritareissa yhdistyi viikinkien raivopäisyys, goottien uhkarohkeus, vandaalien tuhoamisvimma, samuraiden hienostuneisuus ja taistelutaito, romanien kunniakäsitys ja mafiosojen organisaatiokulttuuri.

Vastoin yleistä luuloa ritaria ei tarvinnut nostaa vintturilla hevosen selkään. Ritarit olivat niin kovia jätkiä, että he hölkkäsivät haarniska päällä näännyksiin kenen tahansa heikomman sällin, ja koska jalustimet oli keksitty, niin vähän tyhmempikin ritari osasi panna jalan jalustimeen, ponnistaa, heivata toisen jalan hevosen selän yli ja hops vain, sitä oltiinkin satulassa.

[muokkaa] Ritarit rauhassa

Milloin ritarit eivät tapelleet, sotineet, matsanneet tai harrastaneet ristiretkiä, he vetäytyivät linnoihinsa bailaamaan, juopottelemaan, tekemään musiikkia tai muuten vain öllöttämään. Ritarit tykkäsivät ennenkaikkea pelata shakkia, sillä siinä saattoi hioa taktiikoita seuraavaa taistelua varten. Hölöttäviä ja kotkottavia naisiaan varten he keksivät tammipelin, jotta saisivat pelata shakkia rauhassa.

Nuoren pojan kasvatus ritariksi aloitettiin hyvissä ajoin. Aivopesu ja aseharjoitukset aloitettiin 7 v iässä, ja joka päivä nuoret pojat hakkasivat toisiaan kepein, puumiekoin, kivin tai muin hengenvaarallisin astaloin ja opettelivat pysymään hevosen selässä. Ne, jotka selvisivät 12 v ikään saakka hengissä, pääsivät aseenkantajiksi, kun taas ne vähän nörtimmät, joiden mielestä koko homma oli ääliömäisten paviaanien puuhaa, pantiin joko papin uralle tai yliopistoon pois isänsä silmistä tuottamasta häpeää. Aseenkantaja sitten harjoitteli nöyristelyä ylemmilleen, kukkoilua alemmilleen ja tappelemaan yhdessä. Sodassa aseenkantajan tehtävä oli sitten tuoda ruokaa, juomaa, viinaa ja muita tarpeita isännälleen ja raahata tämä turvaan jos hän innostui liikaa.

Jos joku aseenkantaja oli osoittautunut erittäin aggressiiviseksi, tappelunhaluiseksi, pelottomaksi ja muutenkin kaikki tarpeelliset koulukiusaajan ominaisuudet omaavaksi, joku vanhempi ritari veti tätä nuorta kukonpoikaa dunkkuun oikein kunnolla ja näytti tälle paikan firman nokkimisjärjestyksessä. Tätä sanottiin ritariksilyömiseksi. Tämän jälkeen aseenkantaja oli saanut ritarinarvon.

[muokkaa] Ritariajan loppu

Ritariaika loppui nörttien kostoon. Joku älyjoonas meni ja keksi ruudin ja äkkäsi, että jos otetaan metallikeppi, jossa on pitkä reikä, reikään sopiva kivi tai kuula, tukitaan toinen pää ja pannaan sinne reiän sisään panos ruutia ja sytytetään, niin se kuula sinkoaa sieltä reiästä niin kovalla voimalla ulos, että se tekee kipeää, ja kutsui tätä keksintöä pyssyksi. Niinpä nörtit, jotka olivat vittuuntuneet olemaan koko ajan ritarien nyrkkeilypalloina, keksivätkin nyt aseistautua pyssyillä, koska sillä pystyi ampumaan ritarin hengiltä joutumatta itse vaaraan. Ennenkaikkea pyssyllä saattoi ampua ritaria selkään tämän huomaamatta. Nörtit eivät olleet niin tyhmiä, että olisivat tapelleet ritarien kanssa reilusti.

Ja niinpä ritarit itsekin alkoivat hankkia pyssyjä, ja ryhtyä tinasotilaiksi.

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruustiedot

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
tärkeitä
foorumi
Työkalut
Muilla kielillä