Richard Wagner

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Raivo.JPG
Raivo Records omistaa tämän sivun! Jos sivun sisältöä löytyy koneeltasi, saat syytteen piratismista!
Naziflag.gif
Natsit rakastavat tätä artikkelia.
Wagner piereskelee nojatuolissa odottaen, että Viivi toisi kaljaa.

Wilhelm Richard Wagner (22. toukokuuta 181313. helmikuuta 1883) oli saksalainen sika ja säveltäjä. Hän on Putte Possun ohella maailman merkittävimpiä sikoja. Wagnerin puoliso oli Franz Lisztin tytär Viivi. Wagner lojui sohvalla, kittasi kaljaa ja uudisti länsimaisen oopperaperinteen.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Elämä

Wagner syntyi Leipzigissä vuonna 1813 arvostettuun mutta köyhtyneeseen porsasperheeseen. Hänen isänsä Schwein Manfred Wagner kuoli pojan ollessa vielä vauva, ja Wagner haki miehen mallinsa muilta lätissä rypeviltä karjuilta. Nuoruudessa kehittyi myös Wagnerin olutta kohtaan tuntema rakkaus, jota hän sittemmin vaali.

Wagner kiinnostui nuorella iällä teatterista. Tämä oli hyvin valitettavaa, sillä 1800-luvun alussa teatteri oli teennäistä, raskasta ja tolkuttoman pitkästyttävää. Wagner sai tästä siinä määrin vaikutteita, ettei pystynyt omissa musiikkiteoksissaan koskaan täysin irtautumaan raskaudesta ja ikävystyttävyydestä. Hän osoitti taipumuksensa jo koulussa: nuoren Wagnerin Mitä tein kesälomalla -aine on 2600 sivua pitkä sisältäen runsaasti monologeja, shakespearelaisia viittauksia, vaivoin peiteltyä antisemitismiä ja maailmantuskaista pohdintaa. Ja sarvikypäriä. Wagnerin teoksissa on aina sarvikypäriä.

Wagnerin elämää sävytti kaksi suurta linjaa: taiteelliseen täyttymykseen pyrkiminen ja velkojien pakeneminen. Molemmat onnistuivat ainakin jossain määrin, jälkimmäinen paremmin. Muita Wagnerin elämää määrittäviä piirteitä ovat sietämätön luonne ja tietoinen hankaluuksien etsintä. Vuonna 1848 Wagner osallistui Dresdenissä täysin epätoivoiseen vallankumoushankkeeseen (ilmaisen kaljan toivossa, mutta kuitenkin) ja joutui pakenemaan Preussin viranomaisia. Unkarilaissäveltäjä Franz Liszt kohtasi Wagnerin karaokebaarissa Weimarissa ja tarjosi tälle väliaikaista turvapaikkaa. Wagner suostui ja päätyi ottamaan väliaikaisen turvapaikan lisäksi koko joukon Lisztin rahaa ja tämän tyttären Viivin.

[muokkaa] Avioelämä

Viivin ja Wagnerin suhde oli alusta asti myrskyinen. Erityisiä ongelmia kahden taiteellisen henkilön yhteiselossa aiheuttivat mm. roskapussin vieminen, pyykin lajittelu ja sisätiloissa piereskely. Wagner oli kuuluisa ilmavaivoistaan, joiden arvellaan johtuneen hapankaalista. Joka tapauksessa tämä taipumus teki Wagnerin jäljittämisestä hänen velkojilleen huomattavan helppoa, joskin epämiellyttävää. Jostakin ulkoisesti täysin käsittämättömästä syystä Viivin ja Wagnerin liitto kuitenkin kesti.

[muokkaa] Kuolema

Wagner kuoli Venetsiassa vuonna 1883 Antonio Vivaldin sivaltaessa kohtalokkaasti hänen kurkkunsa auki viulunkielellä. Alkoholilla oli osuutta asiaan. Viiviä suretti kovin, kun ei enää routakaan tuonut possua kotiin. Myöhemmin Klaus Schulze -niminen saksalainen konemies kaivoi Wagnerin ruumiin haudastaan ja söi tämän. Sen seurauksena Klaus-setä kirjoitti nerokkaan mestariteoksen voittaen Euroviisut ennen Laura Voutilaista.

[muokkaa] Teokset

Wagner sävelsi 13 oopperaa, joskin määrästä kiistellään edelleen, sillä hänen oopperansa ovat noin neljä kertaa niin pitkiä kuin kaikkien muiden säveltäjien - yhteensä. Tyypillistä on, että kolmen tai neljän tunnin kuluttua esityksen alusta on alkusoitto lähes päättynyt. Wagner rikkoi kirjoittamattoman säännön, jonka mukaan oopperasäveltäjä ei koskaan saa kirjoittaa itse oman teoksensa librettoa. Tällä toiminnallaan hän osoitti myös tuon säännön välttämättömyyden. Wagnerin teoksissa tavallisesti sarvikypärään ja eläinten taljoihin pukeutuneet laulajat esittävät toisilleen noin 45 minuutin mittaisia monologeja. Tämä aiheutti esityksissä jonkinmoisen ongelman, sillä se osa yleisöstä, joka ei ollut nukahtanut vielä alkusoiton aikana, vaipui tavallisesti uneen ensimmäisen kohtauksen aikana. Wagner otti tavakseen säveltää kohtausten väliin järjettömän kovaäänisen välisoiton, joka pakottaisi yleisön jälleen hereille. Hän joutui tästä syystä epäsuosioon, sillä 1800-luvulla monet tulivat oopperaan nukkuakseen.

Wagner kehitti myös kaksi vaikutusvaltaista uutta piirrettä länsimaiseen taidemusiikkiin: johtoaiheen (leitmotiv) ja oluttarjoilut oopperaesitysten aikana. Johtaessaan kapellimestarina Wagner nautti usein itsekin tuopillisen tai pari. Johtoaihe on Wagnerin ajatuksista kuitenkin se, joka on jäänyt elämään, ja oluen tarjoilu hiipui jopa Bayreuthissa pian hänen kuolemansa jälkeen. Johtoaihe on pikku sävelkulku, joka liittyy johonkin oopperassa esiintyvään henkilöön, asiaan, tapahtumaan, olutpanimoon, muuhun paikkaan, ajatukseen tai ihan mihin tahansa. Wagner keksi loputtomasti musiikillisia johtoaiheita, sillä se säästi valtavasti työtä: kun teoksen ensimmäisessä näytöksessä on tarpeeksi johtoaiheita, kaksi viimeistä näytöstä voidaan säveltää copy paste -tekniikalla (se on kai italiaa, kuten muutkin musiikkitermit).

Wagner kehitti myös tyylilleen uskollisena sikamaisia johtoaiheita. Esimerkiksi koko Der Ring des Nibelungen -oopperatetralogiassa Siegfriedin läsnäolo ilmaistaan bassotorven ja sordiinon avulla ns. pieruäänenä, mikä herätti aikanaan suurta pahennusta, mutta oli Wagnerista hillittömän hauskaa. Aina rahapulassa oleva Wagner ryhtyi pyörittämään leitmotiv-bingoa Bayreuthin oopperatalolla. Yleisö sai ruudukon, johon saattoi merkitä riviin esimerkiksi Siegfried- tai Rein-johtoaiheet. Sitten piti vain kuunnella, milloin kukin johtoaihe esiintyisi teoksessa. Kun rivi tuli täyteen, piti huutaa "bingo", mieluusti lujaa, sillä Wagner ei ollut hiljaisimpia säveltäjiä. Johtoaiheita sai myös matkapuhelimien soittoääninä.

Wagnerin oopperatuotanto jaetaan usein kolmeen kauteen, ihan vain sen takia, että musiikkiteoreetikot saisivat enemmän tekemistä:

[muokkaa] 1. Nuoruudenteokset

  • Die Hochzeit ("Korkea aika", kertoo nuoren Wagnerin perhesuhteista. Nimi viittaa Wagnerin äidin tapaan sanoa, että Wagnerin olisi jo "korkea aika" siivota huoneensa. 1832, keskeneräinen)
  • Die Feen ("Keijut", 18331834; kantaesitys Münchenissä 1888)
  • Das Liebesverbot oder Die Novise von Palermo (1834–1835; kantaesitys Magdeburgissa 1836)
  • Rienzi, der letzte der Tribunen (18381840; kantaesitys Dresdenissä 1842)

[muokkaa] 2. Varhaiset mestariteokset

  • Der fliegende Holländer (Lentävä hollantilainen, tarina varhaisesta amsterdamilaisesta ilmailun pioneerista ja hänen liitokoneestaan, 1841; kantaesitys Dresdenissä 1843)
  • Tannhäusernaizerpausengaizerhauzendäuser-ach-denharzenbausertannhäuserbüsenmaisergaizergrinfranbren (1843–1845; kantaesitys Dresdenissä 1845 – uudistettu laitos 18601861; kantaesitys Pariisissa 1861)
  • Löwenbräu (Esiintyy myös muodossa Lohengrin, tarina baijerilaisesta panimosta, joka on myös varhainen esimerkki piilomainonnasta, 1845–1848; kantaesitys Weimarissa 1850)

[muokkaa] 3. Kypsän kauden mestariteokset

Wagnerin yritän laistaa kotitöistä -ilme.
  • Der Ring des Nibelungen (Nibelungin sormus, teos, joka muistuttaa hämmästyttävän paljon J. R. R. Tolkienin myöhemmin ilmestynyttä yhtä raskasta suurteosta Taru sormusten herrasta, oopperatetralogia, 18521874)
  • Die Meistersinger von Nürnberg ("Nürnbergin puoluepäivät", 1861–1867; kantaesitys Münchenissä 1868)
  • Parsifal ("Hmm... on ihan sellainen olo, että voisin vielä säveltää yhden kuusituntisen oopperan, jossa kypäräpäiset tyypit toilailevat jossain tarkemmin määrittelemättömässä ajassa surmaten lohikäärmeitä, roistoja ja vaivoin peiteltyjä juutalaiskarikatyyreja... kyllä, se voisi hyvinkin toimia.")
  • Tristan und Isolde (Tiettävästi maailman ainut ooppera, joka on onnistuttu tekemään ilman yhtään kunnollista melodiaa.

[muokkaa] Katso myös

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruustiedot

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
tärkeitä
foorumi
Työkalut
Muilla kielillä