Punk

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Star.svg
Tämä artikkeli on kouluesimerkki siitä, miltä hyvä sivu voi näyttää. Älä käytä luovuuttasi, tee vain tasan niin kuin tämänkin artikkelin kirjoittaja on tehnyt.
Kuvassa Folke West on eksynyt mukaan punkkareiden rajuun pogoamiseen.

Punk on musiikkia, vaikka monet vääräuskoiset profeetat ja väärät profetiat toisin väittävät. Punk on ollut kauan, kauemmin kuin mikään teini-, hevi-, tai goottimusiikiksi väitetty pallien murskaus C-kasetilla.

Tarkemmin ajateltuna, juuri ennen alkuräjähdystä, tosi kauan sitten, Radio Novan (entisen supernovan) taajuudelta kuului Sex Pistolsin Anarchy In The U.K. Sitten todellinen punk alkoi raikua Johann Sebastian Bachin johdolla.

MacGyver on tunnettu punkkari, Uusiksen ohella, vaikka Macgyverin takatukka ja Uusiksen lasernäkö sokeuttavat aina välillä muita punkkareita.

Punk-musiikin ja -aatteen historiaa[muokkaa]

Manaaja: Alku[muokkaa]

Muuan saksalainen, Johann Sebastian Bach, oli tyrmistynyt vallalla olevaan pehmeään musiikkiin ja päätti tehdä jotain todella radikaalia, hän päätti luoda kamarimusiikkia, joka tunnetaan myös nimellä hardcore tai hardcore punk. Bachin tunnetuimmat sävellykset System Sucks ja Fuck the system olivat ensimmäiset punk-musiikin hittikappaleet, jotka lietsoivat nuorisoa aivan uudella tavalla. Näitä radikaaleja kamarimusiikin faneja kutsuttiinkin punkkareiksi, koska he aiheuttivat yleistä sekasortoa muun muuassa pitäessään hattua päässä kirkossa ja paitaa poissa housuista. Joissakin maissa tämä johti punk-musiikin kieltämiseen.

Musiikki ja aate kehittyvät[muokkaa]

Mozart näyttää keskisormea järjestelmälle.

Bachin jälkeen valokeilaan astui rajuna punkkarina tunnettu Mozart. Hänen radikaalit teoksensa Magic Pussy (alkup. suom. Taikaemätin, myöhemmin Taikakissanpentu) ja Don't Quote nostivat punk-musiikin aivan uudelle tasalle. Mozart joutui Itävallan keisarin epäsuosioon, sillä Don't Quote sisälsi rajuja tanssiesityksiä, jotka levisivät nopeasti nuorten yöelämään. Yksi näistä kammottavista villityksistä oli pogo, raju tanssityyli, joka oli paikoin kielletty jo ennen Mozartia.

Mozart vei myös aatteen uudelle asteelle, sillä hän päätti värjätä peruukkinsa vaaleanpunaiseksi. Hänen radikaali tekonsa villitsi nuoret värjäämään peruukkejaan ja pian Euroopan kadut olivat kirkkaita eriväristen hiusten loisteessa. Mozart kuoli puuterin yliannostukseen hyvin nuorena, ja häntä jäätiin muistelemaan lämmöllä ja kunnioituksella punk-piireissä.

Toinen kuuluisa punk-aateen kannattaja ja muusikko oli Ludvig van Beethoven. Hän oli siitä mielenkiintoinen, että oli syntynyt täysin kuurona. No, sehän ei punkin säveltämistä juuri haitannut, eihän siinä muutenkaan mitään melodiaa ollut. Hänen kuuluisin sävellyksensä oli varmasti The Three Periods (suom. Kolmet kuukautiset), joka kertoi radikaalisti naisten kuukautisista. Beethoven oli myös ensimmäisiä punk-maailman todellisia anarkisteja ja hän värjäsikin hiuksensa mustaksi ja osallistui useisiin pommi-iskuihin.

Nykyisyyteen[muokkaa]

Populaari-punk alkoi syntyä pian Mozartin ja Beethovenin ajan jälkeen ja ensi kertaa myös suuri yleisö alkoi kiinnostua tästä mahtavasta musiikista. Tšaikovski nousi suureen suosioon Venäjällä ja oli yksi ensimmäisiä ei-saksalaisia punkkareita, jotka saavuttivat suurempaa mainetta. Tšaikovski tunnetaan rajuista, tunteisiin ja yhteiskunnan ongelmiin vetoavista kappaleistaan, kuten Juot sen, Lampi, joka kertoi nuoren Lampi-nimisen miehen kuolemantuomiosta ja tietenkin hypersuosittu Nutcracker (suom. Potku munille), joka julistaa anarkistista ”potkua järjestelmän palleille”.

Tšaikovskin jalanjäljissä kulki myös kuuluisa suomalainen punkkari Jean Sibelius, joka tunnetaan suomalaista viinamerkkiä ihailevasta mestariteoksestaan Finlandia. Hän väittää säveltäneensä sen päissään, mutta epäillään, että hän varasti sen – umpitunnelissa. Sibelius uskoi, että peruukkien aika oli ohi ja ajeli itsensä täysin kaljuksi. Tämä sai aikaan paljon huomiota ja samalla tietenkin suosiota. Sibelius toi myös huumausaineet punkkiin ja hän kuolikin maailman ensimmäisenä ihmisenä kannabiksen yliannostukseen. Hänet myös haudattiin huumepuutarhaansa Vainolaan.

Jo Sibeliuksen aikana syntyi ankara vastareaktio populaari-punkille. Tämän suuntauksen meno äityi melko äärimmäiseksi ja provokatiiviseksi. Hardcore-punkin ikoni Arnold Schönberg esiintyi risaisessa frakissa ja teki kappaleita, joiden tarkoituksena oli satuttaa kuulijaa sekä henkisesti että fyysisesti. Enimmäkseen kuitenkin fyysisesti.

Nykyään[muokkaa]

SSP ennen lähtölaukaisuaan, mutta tuo multimiljoonin panostettu punk-ohjus tuhoutui jo lähtöalustalleen Lontoon Sohossa 1987.

Nykyään punk on lähinnä populaarimusiikkia ja Mozartin kaltaisten, suurten innoittajien aika on ohitse. Nykyiset punkkarit eivät tule ikinä olemaan samalla tasolla näiden punkrockin legendojen kanssa, jotka loivat musiikillaan jotain todella kaunista. Harmillisinta nykyään on se, että useat muut populaaribändit, kuten Sex Pistols ja Ramones ovat väittäneet soittaneensa punkkia. Onneksi he ovat kuitenkin sulkeneet turpansa raivoisan fanijoukon hyökätessä heidän kimppuunsa.

Uudempaa punk-linjaa jatkaa kuuluisa kvartetti Frööbelin palikat ja vanhaa hardcorea edustaa parhaiten hollantilainen Helmut Fucking Lotti. Nuoriso on kuitenkin kääntynyt punk-aatetta vastaan, ja he ovatkin alkaneet kuunnella klassista musiikkia kapinoidakseen.

Punk vaatetuksessa[muokkaa]

Pahamaineista nykypunkkareiden pukeutumista.

Punkkareilla on tietty pukukoodi, joka on tosin nykyään jakautunut lähinnä kahteen leiriin vanhan ja uuden koulukunnan välillä.

Vanha koulukunta painottaa perinteitä, joten peruukit ja pitsiröyhelöt ovat yleisiä molemmilla sukupuolilla. Miehet käyttävät myös samettisia polvisukkia ja kirkkaita takkeja, jotka yleensä tunnustavat jonkun yhtyeen väriä. Naiset pukeutuvat röyhelöihin ja koruihin. Joidenkin peruukit saattavat olla jopa yli metrin korkuisia. Meikkaus on vahvaa ja väritys kirkasta. Uusi koulukunta on taasen ottanut ajanmukaisemman linjan, sillä he pukeutuvat frakkeihin ja iltapukuihin.

Kuuluisia punk-yhtyeitä[muokkaa]

Yhtyeitä, jotka väittävät (tai ovat väittäneet) soittavansa punkkia, mutteivat oikeasti soita[muokkaa]