Psykoanalyysi

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Star.svg
Tämä artikkeli on kouluesimerkki siitä, miltä hyvä sivu voi näyttää. Tee näin.
Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli psykoanalyysistä.


”Kun kysytään, onko psykoanalyysillä paikkaa nykymaailmassa, voitaisiin yhtä hyvin pohtia, onko siellä sijaa sokraattiselle dialogille. Itse en epäile, etteivätkö erilaiset menneisyydestäni kumpuavat tiedostamattomat tunteensiirrot vaikuttaisi suhteessani itseeni ja muihin ihmisiin sekä koko maailmankuvaani. Uskon myös, että iloa ja luovuutta typistävien ennakkoluulojen ja häpeän juuret löytyvät ihmisten piilotajunnan luolien varjoista (Rechardt ja Ikonen 1994).”
~professori, erikoislääkäri ja psykoterapeutti Matti O. Huttunen[1]
”Tosiaanko? En tiennytkään! Onpa hyvä, että sain tilaisuuden kuulla Rechardtista ja Ikosesta. Kertoisitko lisää? *räpyttelee silmiään*”
~Sokrates

Psykoanalyysi on Sigmund Freudin rakentelema mielen ajatuskulkujen tutkimusmenetelmä, jossa pyritään selvittämään, miksi aina ajattelemme seksiä, ja jos ajattelemmekin jotain muuta, liitämme sen aina seksiin. Toiseksi psykoanalyysi on neuroottisten häiriöiden hoitomenetelmä, jolla seksuaaliset patoutumat avataan niin, että uskallamme ajatella seksiä aina. Kolmanneksi psykoanalyysi on teoria seksuaalisuuden persoonallisuuden syntymisestä, kehityksestä ja olemuksesta.

Psykoanalyysiskeptikot[muokkaa]

Osa ihmisistä ei usko psykoanalyysin olevan tieteellisesti kestävällä pohjalla. Nämä skeptikot ovat jonkinlaisen paranoidisen joukkopsykoosin vallassa. Tämä johtunee lapsuuden traumaattisten kokemusten synnyttämistä seksuaalisista estoista, joihin kymmenen vuoden tiivis 4-5 kertaa viikossa tapahtuva psykoanalyysi todennäköisesti tehoaisi hyvin. Valitettavasti juuri nuo estot saavat tässä tapauksessa aikaan sen, ettei epäilijä tahdo tunnustaa olevansa sairas, eikä niin ollen hakeudu psykoanalyyttisen avun piiriin. Psykoanalyysi kykenee auttamaan vain, jos psykoanalyysiin uskoo ja sen haluaa auttavan. Muuten ihminen jää seksuaalisten estojensa vangiksi ja ajattelee toisinaan jotain muutakin kuin seksiä. Tyypillinen psykoanalyysin vastustaja kieltää täysin selvienkien fallisten symbolien olemassaolon. Hän esimerkiksi ei suostu näkemään kuinka kaikki pystyt esineet ja asiat ovat pohjimmiltaan fallisia symboleja. Psykoanalyysin vastustaja ei seksuaalisten estojensa vuoksi kykene ymmärtämään suoraa assosiaatiota kerrostalon ja peniksen välillä. Suuri osa psykoanalyysiskeptikoista on naisia, tämä on ymmärrettävä oidipaalikauden kehityksen epäonnistumisena. Tyttö ei ole kyennyt selvittämään peniskateuttaan ja niin hänelle on jäänyt sisäinen esto ymmärtää kaikkialla olevia fallossymboleja. Näiden epäilijöiden tila on hoidon estävien estojen vuoksi kovin surullinen – joskin helposti ymmärrettävissä psykoanalyyttisen teorian valossa. Pakkohoito saattaisi olla hyvä ratkaisu vapauttaa nämä epäilijät harhoistaan. Valitettavasti nämä epäilijät vastustavat pakkohoitoa ja pitävät tiukasti kiinni vääristä uskomuksistaan. Nyky-yhteiskunta on myös tehnyt heidän pakkohoitoon saattamisensa varsin hankalaksi.

Psykoanalyysi ja käytäntö[muokkaa]

Psykoanalyytikko Freud kuuntelee ongelmiasi. Hän välittää. Ihan totta. Ei, hän ei nuku, vaan kuuntelee juuri sinua.

Psykiatrin elämään on helppo samaistua. Useimmilla ihmisillä on jonkin verran kokemusta siitä, millaista on kuunnella ihmisten – etenkin vähän vinksahtaneiden – ruikutusta. Psykiatri tekee juuri sitä jotakuinkin kahdeksan tuntia päivässä miinus kahvitauot.

Psykiatri, vaikka onkin alalle kouluttautunut, ei taatusti jaksa sen enempää olla kiinnostunut, kuin mitä kukaan muukaan työtään viikosta toiseen jotakuinkin kahdeksan tuntia miinus tauot puurtava veikko. Niinpä heitä, kuten muitakin ihmisiä, jonkun "asiakkaan" kertomiset äitisuhteestaan voivat suoraan sanoen haukotuttaa. Tietysti ammattilaisena heillä on mainio pelastustautumistapa tilanteeseen: He laittavat kämmenet yhteen ja sitten etusormilla nostavat nenänvarren ruston kiinnityskohdista ylöspäin, siitä melkein silmien vierestä ja hierovat hieman. Näin he pystyvät torjumaan haukotuksen. Jos haukotus kaikesta huolimatta olisi tulossa, he pitävät etusormet paikallaan ja asettavat peukalot sinne poskipäiden tienoille samalla, kun etusormet jatkavat urakkaansa. Jos psykiatrilla on silmälasit, joutuu hän tosin ensin ottamaan lasit pois silmiltä – mutta ei hätää: Silmälasien pois ottaminen yhdessä yllä mainittujen käsileikkien kanssa itse asiassa antavat voimakkaasti vaikutelman keskittymisestä. Ilmankos psykiatreja, pohtijoita ja ninjamunkkeja kuvataan yllä mainitun näköisissä asennoissa.

Katso myös[muokkaa]

Lähdeviitteet[muokkaa]

  1. http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-1&p_p_col_count=1&viewType=viewArticle&tunnus=duo10258