Pommikone
Pommikone on lentokone, jota käytetään lähinnä ilmahyökkäyksiin, joissa pudotetaan räjähtäviä esineitä eli ns. pommeja maa- ja merikohteita vastaan. Toisin kuin saattaisi luulla, pommikone ei siis ole laite, joka valmistaa pommeja, kuten esimerkiksi jäätelökone valmistaa jäätelöä. Pommit ovat myös vakava juttu, joten ollaanpa tirskumatta siellä takarivissä! >:[
Pommikoneita ei oikeastaan käytetä tappamiseen tai tuhoamiseen, vaan niitä käytetään ainoastaan omiksi ja hyviksi koettujen arvojen puolustamiseen. Toisin kuin saattaisi luulla, ne ovatkin ihan kivoja laitteita.
Pommikoneet eri maissa[muokkaa]
Yhdysvallat[muokkaa]
1900-luvulta alkaen pommikoneet ovat osoittautuneet yllättävän usein käytetyksi välineeksi Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa. Monet yhdysvaltalaiset johtajat ovat turvautuneet niiden käyttöön levittäessään vapauden ilosanomaa maihin, joihin viesti ei mene muuten perille. Siksi yhdysvaltalaisia pommikonelentäjiä ihaillaan ja aina välillä on muotia pukeutua amerikkalaisiin nahkaisiin lentäjäntakkeihin, eli "bomber jacket"eihin.
Yhdysvaltalaiset pommikoneet ovat erittäin tarkkoja ja nykyaikaisia, ja niistä pudotetut pommit osuvat aina millimetrin murto-osien tarkkuudella kohteisiinsa tuhoten kirurgintarkasti vain vastustajan inhottavimpia ja moraalittomimpia taistelijoita ja taisteluvälineitä ja muuta vapauden vastustamiseen käytettävää materiaalia; ei siis koskaan siviilejä eikä heidän omaisuuttaan. "Oliko täällä pommitus? Siis ihan tuossa naapurissa Al Rasheed-kadulla? Enpä kyllä edes huomannut." kuten eräs bagdadilainen perheenäiti totesi, ilahtuen pari kuukautta myöhemmin kun kaupasta saattoi ostaa aitoja Kelloggsin muroja.
Nykyaikana amerikkalaiset pommikoneet osaavat pommittaa ilman miehistöä ja lentäjiä. Niitä vain ohjailee joystickillä joku penikka Floridassa olevassa komentokeskuksessa, ja luulee pelaavansa videopeliä. Nykyaikaisen pommikoneen ohjaajan traumaattisin sotakokemus onkin siis se, kun ei saa välillä pelata esimerkiks GTA:ta vittu.
Venäjä ja Neuvostoliitto[muokkaa]
Neuvostoliitto rakensi aikanaan mittavan pommikonelaivaston turvaamaan vallankumousta, mutta käytti sitä yllättävän vähän muuhun kuin uhkailuun. Kyse ei ollut siitä, etteikö olisi etenkin välillä huvittanut, vaan siitä että ilmapommittaminen on jotenkin hankala toteuttaa ja vaatii tarkkuutta ja kärsivällisyyttä. Venäjän aikana Neuvostoliiton pommikonedoktriini ei ole muuttunut.
Venäläiset pommikoneet eivät yleensä pääse nousemaan kentältä teknisten vikojen vuoksi. Taas ne harvat, jotka pääsevät ilmaan todennäköisesti räjähtävät ilmassa kesken lennon. Niin ikään ne harvat, jotka pääsevät kohteidensa yläpuolelle ammutaan vastustajan ilmatorjunnan toimesta helposti alas. Edelleen ne harvat, joita ei ammuta kärsivät kaikenlaisista häiriöistä, kuten esimerkiksi pommiluukut eivät aukea. Jäljelle jäävä muutama hassu venäläinen pommikone sitten lopulta onnistuu pudottamaan jokusen pommin. Nämä pommit lähtevät laskujohteiselle matkalleen miehistön uraa-huutojen saattelemana, mutta niistä suurin osa a) ei räjähdä, b) putoaa mereen ja/tai c) jää ilmaan lillumaan. Lähes poikkeuksetta ne muutama harva pommi, jotka pääsevät toteuttamaan luontaista tehtäväänsä osuvat ainoastaan vain siviilikohteisiin aiheuttaen valtavia tragedioita ja kärsimyksiä ja itkua ja hammasten kiristystä. Yhdenkin pommin osuminen tarkoitettuun sotilaalliseen kohteeseen julistetaan Venäjän kansan ja sen suuren johtajan suureksi voitoksi. Kremlissä kuohuviinipullot poksahtelevat ja beluga-purkit narahtelevat auki.
Uusin Venäjän pommikoneiden navigointijärjestelmä on päivitetty huomioimaan myös tulevat Venäjän alueet, minkä vuoksi ne nyt toistaiseksi vielä lentelevät Venäjän naapurivaltioiden alueilla.
Natsi-Saksa ja Saksa[muokkaa]
Natsi-Saksa valmisti taktisia pommikoneita, jotka olivat hyviä, ja strategisia pommikoneita, jotka olivat huonoja, sekä suihkuhävittäjiä, jotka olivat hyviä, mutta Führer käski käyttää niitä pommittamiseen, mikä oli huonoa.
Natsi-Saksa pommitti kaverinsa fasisti-Italian kanssa melkolailla ensimmäisenä siviilikohdetta Espanjan sisälliskähinässä 1937. Baskimaalla sijainnut Guernican kaupunki oli herännyt reippaasti uuteen viikkoon aloittamalla maanantaimarkkinat tuona huhtikuun lopun keväisenä ja aurinkoisena päivänä. Muuan Joseba Esteba Baskero heitteli keppiä koiralleen Pepitolle, joka nautti harvinaisesta yhteisestä hetkestä yleensä kiireisen isäntänsä kanssa. Muuan Santiago Guillermo vei tyttärensä kouluun ja osti matkalla tälle torilta muutaman leivoksen, joita tytär voisi syödä kivojen koulukavereidensa kanssa. Muuan Terese Zuniga, kylän kauneimpia naisia, toi naapurin mummolle, muuan Amandalle markkinoilta korillisen suolattua turskaa, joka on kaikkien baskien herkkua. Häneen ihastunut nuori mies, muuan Rico, vilkuili Tereseen ujosti ja mietti uskaltaisiko ostaa tälle markkinoilta ruusun. Kaikki hymyilivät toisilleen ja toivottivat hyvää viikon alkua. Aurinkokin hymyili Guernicalle...
...sitten yhtäkkiä pimeni, oli kuin valo olisi häipynyt jonnekin maailmasta. Taivaalle piirtyi valtava sarvipäisen ja viiksekkään miehen hahmo. Mies esittäytyi Adolfiksi ja nauroi ilkeästi: "Muh hah hah haa" ja hänen avautuneesta suustaan pursui kaupungin ylle Stuka-pommikonelaivueita, toinen toisensa jälkeen. Guernicalaiset katsoivat huolestuneina ylös, ymmärtämättä mitä on tapahtumassa. Stukat kääntyivät syöksyyn ja tarkkasilmäinen saattoi nähdä mielipuolisen sadistisen virneen niiden lentäjien kasvoilla. Uuuu-uuuu-uuu Stuka-pommittajien pillit huusivat ja pian pommit ryskyivät. Kaikkialla paloi, oli ruumiita, valittavia haavoittuneita. Irtipäässyt hevonen hirnui lakkaamatta. Sen yläpuolella heilui kattolamppu, jostain syystä. Nainen kohotti kätensä kohti taivaita ja valitti. Markkinoilta karannut härkä mylvi paniikissa, ja sen vieressä toinen nainen huusi polvillaan. "Hyvin sekavaksi meni tämä maisemamaalaus", tuumi muuan Pablo Picasso, paikalla ahertanut suhteellisen tunnettu taidemaalari, mutta impressionistisella tuulella ollessaan päätti silti tallentaa maiseman sellaisena kuin tilanne sattui olemaan. Myöhemmin kriitikot ylistivät Picasson jälleen ylittäneen itsensä tunnepohjaisella eläytymisellään Guernican tapahtumiin aidon kubismin hengessä. "Jaa-a, nyt pitää olla hiljaa ja vaan myötäillä mitä muut sanoo", Picasso tuumi.
Kun Natsi-Saksa oli vähän liian innokas ja tehokas kaiken tuhoamisen suhteen seuranneen toisen maailmansodan aikana, niin muut valtiot päättivät ottaa siltä pommikoneet ja suurimman osan muistakin leluista pois. Koska natsi-etuliite osoittaa yleensä taipuvaisuutta hölmöilyyn ja tietynlaista itselleen myönnettyä lupaa olla tyhmä, niin sekin päätettiin ottaa pois Saksalta vastaisen välttämiseksi.
Britannia[muokkaa]
Jättimäinen ISO-Britannia, joka myöhemmin tunnettiin pelkkänä Britanniana ja jota nykyään kutsutaan erakoituvaksi läntiksi jossain Atlantin reunan teollisuusjätevesien suistoalueella, omasi yhden kiinnostavan pommikoneisiin liittyvän fellowin, eli hepun. Hänen nimensä oli Arthur Harris. Harris söi Fish 'n' Chipsejä ja pelasi golfia kuten kaikki muutkin britit Henrik VIII:sta alkaen. Hän oli siviiliammatiltaan teurastaja, jonka ansiosta hän sai lempinimen "Teurastaja-Harris", ja iltaisin hän harrasti graffitien maalaamista, jonka vuoksi hän sai toisen lempinimen "Pommittaja-Harris".
Vuonna 1941 hän sai uudeksi lempinimekseen "Ilmamarsalkka", luultavasti puhkuisuutensa vuoksi. Ja oli sillä jotain tekemistä myös Ilmojen korkeajännityksestä tutun Royal Air Farcen eli RAF:n kanssa. Erään Dunkerquen vetäytymistä seuranneen kokouksen aikana Harris tuijotti tiukasti pääministeri Churchillia ja kysyi, että aikooko sikariporras pistää maajoukot asialle vai pistääkö hän perkele isot rupelit pyörimään. Muuten yleensä jämäkkä Churchill mateli tiukan Harrisin edessä ja uikutti miettivänsä parin vuoden ajan jotain uutta Gallipolin maihinnousun kaltaista nerokasta operaatiota, ja jättävänsä pääosan sotimisesta Neuvostoliiton puna-armeijalle. Harris suuttui, mutta ei jäänyt valittamaan vaan marssi komentokeskukseensa, ja karjui että nyt saatana kaikki lentävä liikkeelle pommien kera. Ja niin toisen maailmansodan alun ajan sotaista renessanssiaan elänyt Saksan Natsila sai kunnolla tuta omaa lääkettään. Suursaksalaisille tuli yhtäkkiä tylsää, kun he joutuivat elämään kellareissaan kuunnellen Führerinsä loputtomia valheita rintamilla saavutetuista voitoista ja lupauksia tulevasta suuresta voitosta. Vaikka Suur-Germanian maaseutu jäi Harrisilta vähälle huomiolle, niin viljelemisestäkään ei oikein tullut mitään, kun arjalaisen blondifarmarin aura pyrki tärisevällä pellolla ohjautumaan ihan minne sattuu.
Sitten joskus 60-luvulla tyypit, jotka olivat vaihtaneet SS-univormunsa miehityshallintojensa siviilipukuihin, keksivät alkaa ruikuttamaan. Se meni suurinpiirtein näin: "No me tehtiin vähän pikku tuhmuuksia, vallattiin vähän paikkoja ja pommiteltiin pikkaisen siellä täällä, otettiin ehkä pari hassua miljoonaa orjaa, oli siinä muutama teloituskin ja ehkä nyt jokunen miljoona kaasutettiin leireillä, juu ja tapettiin reilu kaks tai no ehkä 20 prosenttia puolalaisista sekä jotain väliltä 1-15 miljoonaa venäläistä siviiliä - mut hei Dresden! Niissä Harrisin pommituksissa siellä kuoli ainakin kaksi koiraa ja yksi kissa! Kuinka kauheesti me ollaankaan kärsitty! Voi voi ja ui ui meitä raasuja! Me olimme sodan todellisia uhreja!" Näille tyypeille Harris vastasi miehekkäästi: "Haistakaa nyt natsipellet paska."
Ruotsi[muokkaa]
Jos Ruotsi olisi joskus ottanut päänsä pusikosta ja osallistunut johonkin sotaan, ja sillä olisi ollut pommikoneita, niin aiheesta kerrottaisiin tällaista vitsiä:
Eräänä päivänä kapteeni Håkan oli pommituslennolla, kun kaiuttimista kuului saattuehävittäjän ilmoitus: "Vihollishävittäjiä kello kuudessa!" Håkan huusi takaisin: "Fy fan! Älä säikyttele, kellohan on vasta kolme!"
Terroristit[muokkaa]
Terroristit, eli taistelijat, jotka ovat eri puolella kuin sinä ja joilla on vähemmän aseita kuin sinun puolellasi, ovat osoittaneet kekseliäisyyttä omissa ratkaisuissaan täyttäessään ajoittain ilmaantuneita pommitustarpeitaan.
Näihin ei kuitenkaan kuulu Osama ich bin Ladenin väitetty 9/11-isku vuonna 2001. Rikkaana miehenä Osama bin Laden päätti kehittää Lähi-idän ilmailua ja lähetti ystäviään lentokouluihin Yhdysvaltoihin. Ilmeisesti lento-opetus ei ollut kovinkaan laadukasta, sillä heti ensimmäisellä kerralla kun miehet pääsivät kokeilemaan liikennekoneita ne törmäsivät rakennuksiin ja yksi putosi jonnekin pellolle.
Muut maat[muokkaa]
Muutkin maat ovat omistaneet tai omistavat pommikoneita, mutta ne eivät ole niin jännittäviä kuin edellä mainittujen pommikoneet. Eivätkä ne ole osanneet käyttää niitä niin jännittävällä tavalla.
Kuuluisia pommikoneita ja pommikonelentäjiä[muokkaa]
- Eno oli Gay - amerikkalainen pommikone, joka pudotti atomipommin Japanin Hiroshomoon. Hiroshomossa väitetään kuolleen siviilejä, mikä on anti-amerikkalaisten voimien typerä valhe, sillä tutkijalautakunta ei löytänyt paikalta kuin ison kuopan.
- Joseph McCarthy - myöhempi noitakommunistivainoaja kertoi haavoittuneensa pommikoneen taka-ampujana sodassa, mutta oli itse asiassa kaatunut kännissä laivalla.
Aiheesta muualla[muokkaa]
Tohtori Outolempi - Stanley Kubrickin 1960-luvulla ohjaamaa dokumenttielokuvaa on arvosteltu kritiikittömyydestä ja henkilöiden kehityskuvauksen puuttumisesta, mutta elokuva sisältää joitakin nättejä kuvia B-52-pommikoneista.