Poitiersin taistelu

Tämä artikkeli ei ehkä ole paskaa, muttei se mikään loistavakaan ole. Pienellä työllä tästä artikkelista saa sellaisen. Jatkokeskustelua keskustelusivulla.

Poitiersin taistelu (19. syyskuuta 1356)oli englantilaisten sadas heidän tuhannesta suuresta voitostaan ranskalaisista tuhatvuotisessa sodassa. Prinssi Edvard Valkoinen marssi(matkusti vankkurissa) 8. elokuuta 1356 Ranskaan tuhotakseen maaseutua ja ryöstääkseen vastaantulevat kakarat vastaansanomattomalla maskuliinisyydellään.

Kun urhea ja miehekäs joukko tuli deodorantilta lemuten Loire-joelle,he kohtasivat linnan, jossa oli isoja miehiä. Edvard oli hyvin peloissaan, muttei halunnut menettää kasvojaan miestensä edessä. Joukko leiriytyi linnan ympäristöön,ja Edvard sai hieman lisää aikaa miettiä,kuinka luovisi itsensä tästä pinteestä.

Tässä katkelma hänen päiväkirjastaan noilta ajoilta

12.elokuuta 1356

Rakas päiväkirja! Olen hyvin peloissani. En selviytyisi elämästäni ilman sinua! Anteeksi että sotken sinut kyynelilläni,mutta sydämeeni sattuu. Minä muuten viilsin itseäni eilen lusikalla! Kun muut näkevät jäljen, he varmastikkaan eivät enää epäile miehisyyttäni. Anteeksi,mutta käteni tärisevät niin,etten voi kirjoittaa.

-Edvard Valkoinen

Prinssin huolia lisäsi sekin,että ranskalainen Juhana II yhytti englantilaiset. Kun prinssi oli itkenyt tarpeeksi kauan Juhanalle, Juhana lähetti 30 000 sotilastaan takaisin tietokoneidensa luokse. Edvard pelkäsi silti. Hän perääntyi,mutta Juhana sai hänet kiinni Poitiersin lähellä. Edvard asetti sotilaansa vahvaan puolustukselliseen asemaan.

Joukot kohtasivat. Edvard oli jäänyt telttaansa itkemään. Hän oli asettanut läskin pikkupojan johtamaan armeijaansa. Poika olikin keksinyt ovelan taktiikan. Hän oli sijoittanut miehensä niin, että ne näyttivät melko hajaantuneilta. Näin ei kuitenkaan ollut, ja tiivis nuoliryöppy kohtasi ranskalaiset eliittiritarit. Monet heistä kuoli. Juhanan kenraalit vetäytyivät peloissaan kohdatessaan läskin pojan nerouden, ja Kuningas itse joutui mottiin. Läskin pikkupojan joukon nuolet olivat lopussa, ja joukot kohtasivat melko tasaväkisesti. Pikkupojalla oli kuitenkin muutama joukko reservissä, ja ranskalaiset omistettiin. Juhana joutui vangiksi. Juhana pääsi vapaaksi lunnaita vastaan. Englannin kuningas oli niin tyytyväinen pikkupoikaan, että hän pääsi Edvardin tilalle kruununperijäksi.