Paul Klee

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Paul Kleen Senecio (1922). Eihän tämä toki kenenkään elämän suuntaa varmaan muuta, mutta oikein kiva teos. Jos vähän Düreristä jälkeen jääkin, niin mukavat värit sentään. Useimmat eivät toki tee öljymaalauksia ihan näin sideharsolle, mutta miksipä ei se kankaan korvikkeesta kävisi, jos sattuu kerran ylimääräisiä rullia olemaan eikä niin nipota pintavaikutelmasta.

Paul Klee (18. joulukuuta 187929. kesäkuuta 1940) oli kaiken kaikkiaan mukava ja kunniallinen sveitsiläis-saksalainen miekkonen, jonka laaja maalaus- ja grafiikkatuotanto ei ehkä ole ihan kaikkein pysäyttävintä ja vaikuttavinta, mitä 1900-luvun kuvataiteessa on nähty, mutta ovathan hänen teoksensa silti enimmäkseen aika kivoja. Eipä niitä heti ensimmäisenä väkeviksi luonnehtisi, mutta ennemmin niitä katselee kuin selkäänsä ottaa.

Sitä paitsi niiden maalaaminen, piirtäminen ja kollaasityöstäminen pitivät Kleen leivän syrjässä kiinni, ja tekivät vielä onnelliseksikin. Pakko senkin on jotain merkitä sentään. Jos Klee tahtoi teoksiaan piirustella ja maalailla, niin eipä siitä kenellekään mitään haittaakaan ollut, ja ovat ne varmaankin vuosien mittaan tuoneet piristystä monen päivään. Ei sitä aina tarvitse olla mikään Picasso tai Leonardo saadakseen aikaiseksi jotain, josta monet ihmiset voivat ihan vilpittömästi tykätä, ja josta tulee itsekin hyvälle mielelle. Kyllä sellaistakin täytyy arvostaa. Ja sitä paitsi kyllä Kleen teoksia ihan ostettiin, joten varmaan niistä moni tykkäsikin. Ei niistä samoja hintoja maksettu kuin vaikka Monet'sta tai Munchista, mutta olivat ne ihan varmasti omistajilleen arvokkaita ja tärkeitä.

Jos ei muuta, niin pysyipä poika poissa pahanteosta koko 30-luvun maalauspuuhiensa ansiosta.

Suomenkielisessa Wikipediassa on Kleen taiteesta oikein mukavaa kuvausta. Ei mikään huippuartikkeli, eikä tällaista varsinaiseen ensyklopediaan painettaisi, mutta tietoahan voi omaksua monella eri tyylillä. Aika mukava ratkaisu on ottaa Kleen teoksia esittelevään osioon mukaan kuva myös August Macken (1887–1914) maalauksesta. Olivathan kaverukset näet samaan aikaan maalausreissulla Tunisiassa, ja tärkeintähän on, että heillä oli hauskaa ja mahapöpöt vältettiin.