Pariisi

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tori Pariisissa. Alueella on kai ulkonaliikkumiskielto, opiskelijamellakka tai pommiuhka, sillä kaupungissa ei normaalisti voi olla näin tyhjää.
Ranskan pääkaupungiksi ja maailman kulttuurin pääkaupungiksi kutsuttu Pariisi kuuluu Euroopan kauneimpiin ja röyhkeimpiin kaupunkialueisiin. Se on kuin itsevarma nainen treffeillä – ja tulee varmasti yhtä kalliiksi, ainakin jos Pariisin kanssa haluaa aikaa viettää. Maailma ei saa kaupunkilaisten itserakkaudesta kyllikseen, sillä Pariisissa vierailee vuosittain 30 miljoonaa kävijää.

Pariisi on kuuluisa muodin, ruoan ja taiteiden saralla, ja sitä pidetään myös yhtenä maailman kiittämättömyyden keskuksista. Asukkaat ovat äärimmäisen isänmaallisia eivätkä katso hyvällä englantia puputtavaa vierasta, joka olettaa heidänkin osaavan englantia. Tästä hyvästä turisti saa usein osakseen kylmän katseen, olankohauttelua ja mutinaa. Jos turistilla on erikoisen hauska hattu, saattaa hän lisäksi kuulla ranskaksi toisille paikallisille tarkoitettua itseensä kohdistuvaa vuodatusta. Asukkaiden nirppanokkaista suhtautumista voi helposti lieventää opettelemalla pari fraasia käytännön ranskaa. Muun muassa "Veuillez me frapper avec votre baguette" on käytännöllinen esittely monissa tilanteissa. Kun yhteys paikallisen kanssa syntyy, kannattaa kehaista upeaa maata vaikkapa näin: "Et d'ailleurs, votre pays suce et vous sentez comme la merde."

Historiaa ja nykyaikaa[muokkaa]

Pariisilla on maine boheemien taiteilijasielujen suosikkikaupunkina.

Kaupunki sai alkunsa, kun kelttiläisheimo Pariisii rantautui Ile de la Citén saarelle ja perusti sille pienen kalastajakylän. Pitkään asutusta olikin vain Ile de la Citen saarella, mutta viidessäkymmenessä vuodessa asutus oli levinnyt myös joen molemmille rannoille. Tuhannen vuoden kuluttua paikalla nökötti jo kaupunki, joka näyttää muulle maailmalle, miten tulee pukeutua ja mitkä aatteet on kumoamisen arvoisia.

Pariisi toimii muotimaailman kehtona, joka antaa viimeisimmät trendit muun maailman kotirouvien paheksuttavaksi. Ranskalaiset naiset ovat Gauloise-tupakan ansiosta laihoja kuin tulitikut, joten pariisilainen muoti on onneksi normaalikokoisen ihmisen tavoittamattomissa. Pariisi on myös taide-elämän paheellinen tyyssija, johon muut maat ovat lähettäneet apurahojen turvin taiteilijoitaan alkoholisoitumaan. Suomaisista varoittavin esimerkki lienee Juhani Aho.

Ranskan vallankumousten jälkimainingeissa aatelistolle ja yläluokalle järjestettiin muodin viimeisimpien oikkujen mukaan improvisoituja päänlyhennyksiä. Tuo terrorin aika on jättänyt jälkipolville perinnöksi sadismiin perustuvan ranskalaisen keittiön. Oleellisinta on, että ruoka on päätynyt lautaselle mahdollisimman julmaa tietä. Parhaiten tätä toteuttavat elävänä keitetyt ravut ja ylisyötetty hanhi.

Nähtävyydet[muokkaa]

Pariisi on tunnettu kauniista bulevardeistaan ja museoistaan sekä upeasta arkkitehtuuristaan. Nähtävyyksien takia kaupunki onkin pullollaan kahta asiaa: turisteja ja itserakkaita paikallisia. Yhdistelmä on turistille painajainen. Kun hän esimerkiksi haluaa ostaa patongin, kannattaa varautua odottamaan; samalla röyhkeydellä, jolla Ranskan presidentti keikkuu virassa vielä parasta ennen -päiväyksen jälkeen, paikalliset kahvilanpitäjät rupattelevat toiselle asiakkaalle tuntikausia turistin möllöttäessä tiskin takana. Ylipäätään joka paikka on niin täynnä ihmisiä, että suosituimpia kohteita kannattaa välttää, ellei aio harjoitella eniten ihmisiä puhelinkopissa -tempun maailmanennätystä varten.

Riemukaaren liikenneongelmat hellittävät aina silloin tällöin.

Yksi matkailijoiden suosikkikohde on Riemukaari, josta ei paikanpäällä saa sen suurempia elämyksiä kuin kuvistakaan. Tämä tosin selviää turisteille vasta sitten, kun he ovat jo pistäneet sievoisia summia Pariisin elinkeinoelämän tukemiseen. Yleensä kokemus on vielä ankeampi, sillä Riemukaarta ympyröi maailman suurin liikenneympyrä, mitä ei tietenkään kuvateksteissä vaivauduta etukäteen kertomaan. Riemukaaren rakentaminen Napoleonin sotien muistomerkiksi aloitettiin vuonna 1806, mutta ranskalaisten rakennusmiesten 16 tunnin työviikon takia projekti kesti 30 vuotta. Napoleon oli tänä aikana ehtinyt karata maanpakoon, nousta uudelleen valtaan, kuolla ja hieman maatua, ennen kuin monumentti saatiin pystyyn.

Riemukaarelta pettynyt yleisö suuntaa mahdollisimman nopeasti seuraavaan kohteeseen, joka on Eiffel-torni. Tosin ensin täytyy selviytyä kolmentuhannen nigerialaisen torikauppiaan ohi. Eiffel-torni (ranskalaisittain La Tour Eiffel) on Pariisin tunnetuin maamerkki, ja sen suunnitteli Gustav Eiffel vuoden 1889 maailmannäyttelyä varten. Se on 324 metriä korkea ja siellä yrittää vierailla noin kymmenen miljoonaa ihmistä vuosittain. Tosin näistä vain noin seitsemän miljoonaa jaksaa puskea torikauppiaiden ohi tornin juurelle asti ja kuusi miljoonaa pääsee huipulle. Näistä kuudesta miljoonasta joka kymmenes kokeilee teoriaa, jonka mukaan alhaalla olevia oikeasti sattuu, jos huipulta sylkäisty räkäpallo sattuu osumaan.

Muita turistirysiä ovat taidemuseot. Ruuhkaisin näistä on Louvre, joka on erityisen sietämätön paikka varsinkin ilmastoinnin lauetessa kesäisin. Kiitokset ruuhkasta voi lausua niille amerikkalaisten viidelle prosentille, jotka ylipäätään matkustavat ja jotka kaikki ovat päättäneet laukata Magdalan Marian haudalle Da Vinci -koodi käsissään. Muutamat masokistit erehtyvät käymään Pompidou-keskuksessa, joka on toinen osoitus rakennusmiesten tehokkuudesta: museo on viimeiset 30 vuotta näyttänyt yhtä keskeneräiseltä. Turistin kannattaa varoa rakennustelineillä heiluvia kirvesmiehiä, jotka vain keskustelevat ekspressionismista eivätkä tunnu ikinä saavan museon seiniä pystyyn.

Katso myös[muokkaa]