Papua-Uusi-Guinea

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Papua-Uusi-Guinea
Banderapaúanuevaguinea.png
(lippu)
Motto: ”Zzzzz...
Maparepúblicadominicana.png
Papua-Uusi-Guinea. Ei kun Dominikaaninen tasavalta. Vaiko sittenkin...
Valtiomuoto perustuslaillinen monarkia
Hallitsija heimopäällikkö Elisabet II
Pääkaupunki Port Moresby
Viralliset kielet englanti, pidginenglanti, kreolienglanti
Pääuskonnot kristinusko, kreolikristinusko, kannibalismi
Itsenäisyys 1975 (tappamalla australialaiset asuttajat tylsyyteen ja keittämällä ruumiit)
Valuutta simpukat
Kansallislaulu Maanantai ei mittään, tiistai ei mittään, keskiviikko, torstai ei mittään...

Papua-Uusi-Guinea on kaikista maapallon Guineoista se, joka ei sijaitse Afrikassa. Valtio luo omaa harmaata identiteettiään Oseaniassa ja näyttää kiertoradalta katsottuna aivan Dominikaaniselta tasavallalta, jonka yläreunaan on lisätty banaani. Tämä onkin turistien mielestä kiistämättä mielenkiintoisin piirre koko paikassa. Pääosa valtiosta sijaitsee rajavartijoiden mielestä Uuden-Guinean saaren oikeassa reunassa ja eteläisen pallonpuoliskon asukkaiden mielestä vasemmassa. Papua-Uusi-Guinea tunnetaan rauhaa, luontoa ja Australian löytäneiden tutkimusmatkailijoiden syömistä rakastavasta kansastaan.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

Saarirykelmän löysi portugalilainen Jorge de Menezes 1500-luvulla. Hän nimitti sen alun perin pörröpäämulattien saaristoksi, mistä hyvästä nykyään saisi sakot rasismista. Nimi vaihdettiin samaa tarkoittavaan alkuperäiskansan sanaan papua ulkomaisten valloittajien houkuttamiseksi. Maan pääsatama kuitenkin nimettiin vasta 300 vuotta myöhemmin tutkimusmatkailija Fairfax Moresbyn mukaan, joten lienee selvää, että kukaan aiemmin alueella käynyt ei ollut tarpeeksi epätoivoinen halutakseen hallita siellä. Nimen Uusi-Guinea-osan antoivat espanjalaiset, koska heidän mielestään paikalliset näyttivät aivan Afrikan guinealaisilta. Nykyihminen voi ihmetellä tulkintaa, mutta pimeässä kaivoksessa ja puuvillapensaiden seassa yhdennäköisyys on kieltämättä hämmästyttävä.

Tylsä saarirypäs jätettiin kypsymään omaan liemeensä, kunnes siitä tuli 1900-luvulla maailmanpolitiikan pelinappula Japanin miehittäessä saaret toisen maailmansodan aikana. Alueen stereotyyppinen tylsyys (palmuja, hiekkaa, kannibaaleja) ajoi japanilaiset niin lähelle kyllästymistä, että he porasivat virikkeeksi 500 kilometriä tunnelia Uuden Irlannin ja Uuden Britannian saarille.

Brittiläiseen kansanyhteisöön kuuluva Papua-Uusi-Guinea itsenäistyi vuonna 1975. Hiljaiselo jatkui 1980-luvulle, jolloin 60 000 vuotta samoja palmuja katselleen Bougainvillen saaren asukkaat päättivät murtautua irti tylsyydestä. He päättivät, että nyt on aika erottautua ihmisistä joiden kanssa olivat asuneet muutamat edeltäneet vuosisadat. Tämä tapahtui ottamalla oppia muista maapallon asukeista kuten balkanilaisista, tšetšeeneistä ja Pohjois-Irlannin separatisteista.

Lapsellinen riita niinkin triviaalista asiasta kuin puoli saarta peittävän kuparikaivoksen ympäristövaikutuksista johti hillittömään verilöylyyn, joka – kerran käynnistyttyään – nollasi vuosisatojen tylsyyden jatkumalla yhdeksän vuotta. Myös Luontoäiti auttoi verisen profiilin nostattamisessa sponsoroimalla alueelle kuivuutta, notkeat mannerlaatat ja hyökyaaltoja.

[muokkaa] Kulttuuri

Joku voisi kuvitella, että etniset jännitteet ja jatkuva luonnonkatastrofin uhka yhdistettynä alikehittyneeseen [lisää mikä tahansa valtionhallintoon liittyvä sana tähän] tekevät maasta kulttuurisesti erittäin köyhän. Se pitää todennäköisesti paikkansa. Papuauusiguinealaiset ovat jakautuneet etnisesti noin tuhanteen eri ryhmittymään, mikä takaa, ettei kukaan ole vaivautunut laatimaan kulttuurista kattavia esityksiä. Ainoa saariryhmän kaikkia heimoja yhdistävä asia on villi afro-hiustyyli. Tämä yhdistettynä riittämättömään hygieniaan takaa, että kaiken tylsyyden keskellä sentään ihmisten päälaki kuhisee elämää.

Papua-Uuden-Guinean kannibaaleja kutsutaan eteläisen Tyynenmeren mestarikokeiksi. Maassa käy vuosittain yli miljoona turistia, joista noin puolet palaa takaisin kotimaahansa. Runsas matkailu takaa, että raaka-ainetta riittää jopa usean ruokalajin illallisiin. Kannibaalikylien lisäksi maan lukuisista nälkäisistä paikoista mainitsemisen arvoisia ovat:

[muokkaa] Tulivuoret

Papua-Uuden-Guinean talous perustuu kula-järjestelmälle, missä arvottomia riipuksia vaihdetaan tarpeettomiin rannerenkaisiin. Kuvan tradenomiopiskelijoiden skenaariossa primääritavoite jäi tingintäjargonin puutteiden takia kvantitatiivisesti köyhäksi.

Vieraat pääsevät muutamalla eurolla pääsee todistamaan ainutkertaista luonnonuskontojen uhrausriittiä. 50 eurolla on mahdollista saada lisäksi video, josta turisti ei itse pääse nauttimaan, mutta sukulaiset kylläkin. Perinteisen kraatteriin tönäisyn lisäksi voi koettaa tehdä uuden ennätyksen elossa pysymisestä ilman sydäntä. Jos pudotus pelottaa, on mahdollista kokeilla myös nuotiossa kävelyä tolppaan sidottuna.

[muokkaa] Hiekkarannat

Maaseudun lukuisat hiekkarannat ovat mielenkiintoinen kokemus, koska kaikki rannat ovat nudistikäytössä. Mielenkiintoisemmaksi auringonoton tekevät puurajassa kiikaroivat paikalliset aseistetut pikkupojat. Mielenkiintoisimmaksi tilanteen tekee, että jolleivat nämä ole kapinallisarmeijasta karanneita ryöstelijöitä, niin ne ovat paikallisia lainvalvojia. Vaikka molemmat kärkkyvät ravintoa, ovat taskuista löytyvät arvotavarat ihan mukava sivutulo.

[muokkaa] Kansanjuhlat

Maan itsenäisyyspäivää vietetään 16. syyskuuta, mutta ihmisoikeusjärjestöjen onneksi sitä juhlistetaan ainoastaan joka neljäs vuosi. Juhlintaan kuuluu olennaisena osana paluu kivikaudelle, jolloin naapurimaa Indonesia sulkee rajansa ja aidoissa roikkuvat, festivaalia karkuun pyrkivät turistit saa kaluta luita myöten. Juhlan erottaa tavallisesta sunnuntaista siis vain päivämäärä.

[muokkaa] Maantiede ja eläimistö

Maan ilmasto vaihtelee tukahduttavasta ja tahmeasta kuivasta kaudesta sellaiseen sadekauteen, joka antaa aivan uuden merkityksen sanoille ”kasvoiko tuossa vielä hetki sitten metsää”. Vaikka aivan Australiassa ei ollakaan, alueiden välillä on esihistoriassa ollut maayhteys. Niinpä Papua-Uudessa-Guineassakin on mahdollista nähdä planeetan rumimpia eläimiä, esimerkiksi piikkisiä muurahaiskarhuja ja kasuaareja (läheistä sukua pisuaareille, mutta kaksijalkaisia ja aggressiivisempia; älä virtsaa kumpaankaan, varsinkaan muurahaiskarhuun).

Kuten kannibalistisiin luonnonuskontoihin kuuluu, asukkaat ajattelevat, että heidän elämänsä on symbioottisessa suhteessa luonnon ja elukoiden kanssa. Niinpä saarten kaikkia luikertelevien, tallustavien, lentävien ja valokuvaavien lajien edustajia löytyy jossain muodossa paikallisten ruoansulatusjärjestelmästä.

[muokkaa] Katso myös

Ja näitähän riittää.

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruustiedot

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
tärkeitä
foorumi
Työkalut
Muilla kielillä