PMMP

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mira Luoti (vas.) ja Paula Vesala.
»Nimität mua hirviöksi;
silti kelpaisi kyllä seksi.

Miksi se naurattaa?!

...ehkä se on hauskaa!»

Paula Vesala (PMMP: ”Matoja”)

PMMP (20022013) oli suomalainen pop-yhtye. Yhtyeen nimen sanotaan tulevan sanoista Paulan ja Miran molemmat pakarat, mutta se toisaalta muistuttaa myös erästä toista asiaa, joka löytyy naisen pöksyistä.[1]

Historia[muokkaa]

Yhtyeen perustajat, Paula Vesala ja Mira Luoti, tapasivat keväällä 2002 nuorten Staraoke-laulukilpailussa, jossa kumpikaan ei päässyt jatkoon. Vuotta myöhemmin hitti ”Rusketusraidat” teki yhtyeestä tunnetun ja sen albumi Kuulkaas enot! osoitti, että Suomen musiikinkysyntäkentällä oli tilaa amatöörisoundiselle, naispromiskuiteetilla hennosti maustetulle poprockille, jonka sanoitukset (Paula Vesala) osoittivat verbaalista lahjakkuutta ja sen, että lahjakas kirjoittaja oli käyttänyt niiden luomiseen yhteensä kymmenen minuuttia.

Sittemmin PMMP on parantunut huimasti.[2] Kovemmat kädet (2005), Leskiäidin tyttäret (2006) ja Veden varaan (2009) olivat monipuolista, lyyrisesti ja musiikillisesti laadukasta poppia. Gösta Sundqvist -vaikutteisissa lauluissa kuuluu myös ylevää synkkyyttä sekä feminististä haarniskoitumista miesten henkistä dominanssia vastaan. Musiikin lisäksi Vesala ja Luoti syleilivät toisiaan alastomina lehtien kansissa ja olivat aloittaneet uransa Popstarsin koneistossa ja läpikäyneet, diilin Maki Kolehmaisen kanssa juuri ja juuri ohitettuaan, raskaat alkuvaiheet rääkyvinä tissinaivismin ja vihjailun epävakaan yhdistelmän luojina.

Edellä mainittujen albumien välistä on nostettava esiin lastenlevy Puuhevonen (2007). Albumi ei pyri shokeeraamaan, mutta hersyy erotiikkaa nimikappaleen keskeislyriikkaa myöten. ”Täti Monikaa” PMMP taas kasvattaa kohti pepun heilumista, jota korostetaan riemastuneella ja puberteetinjälkeisesti tietoisella toistolla. Puuhevosella ei muista PMMP-levytyksistä poiketen sanota kertaakaan sanaa "vittu".

PMMP:n levytysura päättyi tusahtaen antikliimaksiin, pari hyvää biisiä sisältäneeseen haaleaan Rakkaudesta-levyyn, jolla Mariska oli mukana lietsomassa myötähäpeää sukupuolidiskriminoivassa tsemppivalistusbiisissä.[3]

Jäsenet[muokkaa]

  • Paula Vesala, laulu, sanoitukset, visio
  • Mira Luoti, laulu, eksynyt hangaroundailu, joihinkin Idols-tuomarinhommiin harhailu
  • Jori Sjöroos, sävellykset, kitara(ko se oli?), cureolatria
  • muita

Diskografia[muokkaa]

  • Kuulkaas enot! (2003)
  • Kovemmat kädet (2005)
  • Leskiäidin tyttäret (2006)
  • Puuhevonen (2007)
  • Veden varaan (2009)
  • Rakkaudesta (2012)
  • Matkalaulu, ei mikään oikea albumi (2013)

Lähteet[muokkaa]

  1. Molempien puolien (PMMP) kaksoismerkityksestä syntyy postmoderni paradoksi tai kommentaari kieleen, sillä käsitellessä nimeä eksklusiivisesti kirjainlyhenteenä – vaikka viimeisen sanan osalta superpositiossa olevana – ei toinen puoli olekaan semanttisesti läsnä.
  2. ”PMMP on sittemmin parantanut huimasti.” Tero Valkonen: Leskiäidin tyttäret (arvio), Nyt-liite 3.11.2006.
  3. ”Tytöt”. ”Tehän ootte jo oikein kun te ootte vaan just noin” on puhutellun joukon sukupuolesta riippumatta yleensä erittäin vastuuton lausuma.
Treble staff with notes 01.svg AAAAAARRRR RRRRRR ÖÖÖÖÖÖRRRRR! Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä.
Leikkaamalla lettisi ja laajentamalla artikkelia saat maksavat kuuntelijat havahtumaan
.