Pöytäviina

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pöytäviina on historiallinen suomalainen juotava nautintoaine, eräänlainen nestemäinen jatkumo pettuleivälle. Juoman pääraaka-aineena pitkään käytettiin selluteollisuuden sivutuotteena saatua sulfiittispriitä eli tikkuviinaa. Pöytäviinapullon korkit jatkojalostettiin niin ikään sulfiittispriistä kuivattamalla ne uudelleen puupalikoiksi, joilla pullot suljettiin.

Halvat kännit[muokkaa]

Pöytäviinan ehdottomana myyntivalttina heti alusta alkaen oli sen huomattavasti muita viinaksia halvempi hinta. Pöytäviina lukeutui välittömästi tavallisen kansan, tukkijätkien ja työläisten rentoutumiskeinoksi. Suomen itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä juuri Pöytäviina oli useimpien kansalaisten ensikosketus väkeviin alkoholijuomiin. Tämän päivän makutuomarit arvioisivat Pöytäviinan maistuvan lähinnä tentulta eli denaturoidulta talousspriiltä. Pöytäviinasta tuli Toisen Maailmansodan aikaan kuitenkin myös Suomessa salonkikelpoinen juoma, koska parempia juomia edes kansakunnan kaapin päälle ei ollut saatavissa ja niinpä marsalkka Mannerheim määräsikin esikuntansa viinamestarit laatimaan Pöytäviinaa pohja-aineena käyttäen siedettävänmakuisen ruokasnapsin; syntyi Marskin ryyppy.

Muut käyttötarkoitukset[muokkaa]

Päihteenä käytettävälle Pöytäviinalle löytyi kuitenkin myös muuta käyttöä. Osoittautui näet aivan sattumalta, että kuivahtaessaan aine toimi erinomaisena puuliimana. Niinpä etiketissä Pöytäviina-sanan lisäksi oli myös teksti ”Pöytäliimaa”. Jälkimmäinen teksti poistettiin siinä vaiheessa, kun Pöytäviinan raaka-aineeksi vaihdettiin vilja. Pöytäviinan merkitys huvittelupaikkojen järjestyshäiriöiden luojana on ollut eittämätön. Pöytäviinan työllistävä vaikutus onkin ollut lähinnä järjestyksenpidon ja sosiaalityön saralla. Pöytäviina on myös vapauttanut monen perheen huoltajan avioliiton asettamista velvoitteista.