Mustekala

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Mustekalat[muokkaa]

Mustekalat
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta (Animalia)
Pääjakso: Nilviäiset (Mollusca)
Alajakso: Pääjalkaiset (Cephalopoda)
Luokka: Mustekalat (Coleoidea)
Lahko: Useita
Octopus macropus Merculiano eli vulgääri Merkuriuksen lonkeroinen

Mustekalat ovat enimmäkseen merellisiä limaolentojen luokkaan kuuluvia petoja, jotka tunnetaan parhaiten eeppisistä Kraken-legendoista sekä paikallisen sushibuffetin ruokalistasta. Niiden omituinen, muusta olentokunnasta poikkeava ulkomuoto on poikinut monenlaisia salaliittoteorioita ja perättömiä fantasioita niiden alkuperästä, kuten mm. havajilainen legenda, jonka mukaan ne olisivat maan viimeisiä ulkoavaruuden olentoja. Havajilaisten mielestä mustekalan näkeminen vedessä tuo onnea- olisivatpa sanoneet tuon Jack Sparrown kuullen. Toisen teorian mukaan mustekalat olisivat syntyneet mereen kirotuista papukaijoista niiden täysin samanlaisen kitiinileuan ansiosta. Eräät historioitsijat väittävät, että tahallisen kirouksen olisi langettanut merinoita Ursula ärsyynnyttyään pröystäilevien lintujen ainaisesta laulelusta Arielin rantatornin ikkunalla. Ursula päätti pistää niille merisiilin luun kurkkuun taikomalla ne omaan lonkeroiseen tyyliinsä sopivammiksi palvelijoiksi, ja samalla pääsi eroon siitä kamalasta lurituksesta. Muut vastaavat, että ne olisivat velho Merlinin syntymäpäivälahjanluomisyritysten epäonninen tulos. Legendan mukaan Merlin yritti parannella koepapukaijan ulkonäköä, jotta voisi antaa Kuningas Arthurille arvoisensa lahjan. Koe kuitenkin kusi aivan täydellisesti, ja roviolla poltetuksi tulemisen pelossa Merlin heitti kaamean tekeleensä kallionkielekkeeltä mereen, synnyttäen aikojen kuluessa kokonaisen uuden eläinluokan. Oikeasti mustekalat kuitenkin muodostuivat Kypros-saaren edustalla jumalatar Aphroditen mukana hänet muodostaneesta meren vaahdosta, joka puolestaan muodostui Kronoksen irtileikatuista- kröh- sukupuolielimistä. Tämä yhteys rakkauden jumalattareen voi olla osittain syynä sille, että erityisesti japanilaisilla on epäilyttävän läheinen suhde näiden nilviäisten lonkeroihin.


Käyttäytyminen ja Älykkyys[muokkaa]

Mustekaloja pidetään yleisesti yhtenä olentokunnan älykkäimmistä lajeista, ja näiden älykkyysosamäärää onkin verrattu liskoihin. Mielenkiintoista tosin on, että sanonnalla ”liskoaivo” ei yleensä ole minkäänlaisia positiivisia konnotaatioita, mutta internetin ”Mikä Eläin Olet”-testeissä mustekalatulos on sen oletetun laajan aivokapasiteetin ja vehkeilykyvyn ansiosta aina toivottava. Siihen liitetään määreitä kuten älykkyys, oveluus, uteliaisuus ja lähes inhimillinen kekseliäisyys. Yhtenä merkkitapauksena pidetään Santa Monican akvaarion tulvimista mustekalan pimeiden toimien seurauksena. ”Se vain näki irrallisen osan ja veti siitä,” kommentoi eräs työntekijä. ”Mustekalat ovat todella fiksuja eläimiä.”'

No, tämän kuvauksen perusteella niiden älykkyysosamäärän voisi toki sijoitella jonnekin puolivuotiaan vauvasi ja naapurin repimisvimmaisen piskin välille, ja tuloksen ”älykkyydestä” voitaisiin olla monta mieltä. Mustekaloilla on kuitenkin selkärangattomiin ystäviinsä verrattuna suunnattoman suuret aivot, varustettu peräti kyvyllä muodostaa muistoja- tämän takia ne tietävät aina palata helpoimman simpukkasaaliinsa pariin, sekä kenen akvaariotyöntekijän kahvimukiin pitikään tarpeensa tehdä. Simpukkaparat eivät ikävä kyllä osaa tehdä asialle mitään- niille tungettiin vain kimppu neuroneja jonnekin sen liman keskelle hortoilemaan, ei keskittynyttä hermostoa kontrolloimaan sataa kuolettavaa imukuppia. Eivätkä ne akvaariotyöntekijätkään sen paremmin pärjää, sillä he ovat liian tyhmiä tajutakseen söpön pikku Octaviuksen olevan syypää aamukahvinsa mielenkiintoiseen makuun.


"Mä nään sut. Ja tuhoan sun koko uras kun oot lähteny täältä akvaariosta."

Mustekalan superiöörit mastermind-aivot huomioonottaen Santa Monican tapausta voidaankin tarkastella aivan eri valossa. Salaliittoteorikoiden mukaan mustekala olisi tarkoituksellisesti yrittänyt hukuttaa koko akvaarion kostaakseen vuosia kestäneen vankeutensa. Se olisi luonnollisesti käyttänyt kaaosta peittämään pakonsa ja tyhjentänyt mennessään akvaarion simpukkatankit matkaevääksi, mutta on epäselvää, mitä kyseiselle yksilölle loppujen lopuksi tapahtui. Toivottavasti se pääsi pakoon, sillä jos se lyöttäytyy yhteen Greyjoyden kalmarin kanssa, sen seuraava kostoyritys varmasti päätyy K18-tasoiseen verenvuodatukseen. Todennäköisempää on kuitenkin se, että mustekala yksinkertaisesti tylsistyi ja tahtoi vittuilla kaikelle, mikä maan päällä kulkee. Mustekalat ovat yleisesti tunnettuja siitä, että ne repivät minkä tahansa tavaran kappaleiksi, jonka niiden eteen laittaa- lämpömittarit, vesilelut, eksäsi parhaat rintaliivit. Tarinat niiden yöllisistä retkistä syömään naapuritankin kalat yksi kerrallaan tai oksentamaan heitä loukanneen, aiemmin mainitun akvaariotyöntekijän suosikkikahvimukiin eivät myöskään ole harvinaisia. Tämä taipumus kiusanhenkisyyteen osaltaan vahvistaa kuvaa mustekaloista älykkäinä olentoina. Ne ovat kuin nilviäismaailman 130:lla ÄÖ-pisteellä varustettuja Level 100 nettitrolleja, jotka voisivat varmaan valloittaa maailman jos vain jaksaisivat nostaa takamuksensa pitsapakettipesästään. Yhteistä nettitrolleilla ja mustekaloilla on myös se, että ne tykkäävät löhötä pimeissä luolissa.


Elintavat ja Ominaisuudet[muokkaa]

Chitaurien avaruusaluksesta löytyneen komentajan lemmikin tieteellinen tutkinta

Alien-teoriat mustekaloista on helpompi ymmärtää, kun tarkastelee niiden kahdeksanlonkeroista anatomiaa. Kolme sydäntä, myrkyllinen nokka, luiden puute ja neuroniverkoston ulottuminen aivojen ulkopuolelle maalailevat kuvaa jostain H.P. Lovecraftin tuotosta muistuttavasta pimeyden olennosta, joka on outoudestaan huolimatta kuitenkin hyvin sydämellinen- aivan kuten naapurisi väärinymmäretty, ''My Chemical Romance''-fanifaasiinsa jumittunut kolmekymppinen Janna. Hänen verensä ei toisaalta kai ole sinistä, mutta enpä menisi varmasti sanomaan.


Mustekalat ovat kuitenin kaikkein tunnetuimpia puolustus- ja hyökkäämiskeinona käyttämästään musteesta. Sitä käyttävät yhtä lailla mies- ja naismustekalat, joskin hieman eri tarkoituksiin. Mustekalojen kahdeksan lonkeroa antavat lähentelylle aivan uuden merkityksen, ja nilviäisbaareissa kuuleekin usein kalmariomistajan tuskastuneen huudahduksen jonkin mustekalan paettua jälleen mustepilvensä turvin. Joskus oikeasti epämiellyttävän tilanteen takia, joskus vain laskun välttääkseen, mutta syystä huolimatta sotkun siivoaminen on todella rasittavaa. Niinpä monissa nilviäisbaareissa käytäntö onkin kielletty, mutta se estää sitä tapahtumasta samalla tehokkuudella kuin Kaappaa kasvis!- kampanja saa kuutosluokkalaisen pojan raitistumaan jatkuvasta ES-humalastaan.

Ykä ja Hodor puolustamassa mustekalojen oikeuksia Octoconissa

Tämän mielenkiintoisen biologisen tuotteen hyödyt ja haitat eivät kuitenkaan ulotu ainoastaan eläinkuntaan. Joidenkin try-hard-kirjailijoiden kerrotaan vielä tänäkin päivänä kirjoittavan romaaniensa ensimmäiset luonnokset vain ja ainoastaan tiettyjen syvämerenmustekalojen vertaansa vailla olevalla musteella. Tämä selittää osittain tiettyjen kirjasarjojen osien julkaisukummallisuudet, sillä aina tätä hypererikoismustetta ei ole saatavilla edes parhaiten tarjoavalle. Kirjailija George R. R. Martin on tunnetuin purppurajäätulitursaan musteen käyttäjä, faniensa suureksi raivoksi. Sitä kuudetta kirjaa onkin odoteltu vaivaisen yhdeksän vuoden verran, eikä loppua näy. ”Eihän se ole kuin Westeroksen yksi talvi!” huudahtaa Martin, ja saa Greyjoyden kalmarimaskotilta lastillisen mustetta naamaansa, sillä jopa se kyllästyi odottamaan.


Mustekalojen ruokavalio[muokkaa]

Mustekalojen ruokailutottumuksista puhuttaessa voi olla vaikeaa puolustaa mustekalojen mainetta ”väärinymmärettynä” olentona. Niiden ruokavalioon kun kuuluu kaikenmaailman pikkunilviäisten, rapujen, kalojen ja kilpikonnien lisäksi omat lajitoverit- Hannibal Lecterille siis olisi täydellisesti sopinut mustekala toteemieläimeksi. Tämän lisäksi mustekalan tapa ruokailla on vielä vähemmän hellyysreaktioita aiheuttavaa kuin esim. käärmeiden rottien syönti. Mustekala pureutuu uhrin lihan läpi terävällä nokallaan vapauttaakseen hermomyrkkyä, joka lamauttaa uhrin toiminnan ja pehmentää lihan sopivan mureaksi mussutettavaksi. Sitten ne tökkäävät koloon pirteänvärisen pillin ja nauttivat iltapäivän merietanasmoothiet kantabaarin terassilla. McDonaldsin vetiset kananugetitkaan eivät voi tämän helposti sulavan koostumuksen kanssa kilpailla, joten on kysyttävä, mikseivät ihmiset vielä ole soveltaneet tätä oivallista keinoa lihansa mureuttamiseen sen sijaan, että uittaisivat sitä jossain rehuliemessä tuntikaupalla.

Lonkeroisen elegantti ruokailuhetki
Korealaisen Pikku-Kallen koulueväät rapeutumassa huomiseksi

Suhde Ihmisiin[muokkaa]

Mustekalat ovat hyvin suosittuja syvänmerenvarkaiden lemmikkejä ja apureita, sillä ne pystyvät pehmeän, taipuisan vartalonsa ansiosta litistäytymään lähes olemattomien onkaloiden läpi. Jo ammoisina aikoina muinaiset aarteenmetsästäjät ottivat tästä ominaisuudesta täydet hyödyt irti kouluttaessaan armeijoittain mustekaloja hukkuneita aarrelaivoja koluamaan. Aluksi kaikki menikin ihan mukavasti ja mustekalabossit saivat makeat voitot, mutta katastrofi häämötti jo horisontissa. Tämän käytännön yleistyessä alkoivat mustekalabossien määrät kasvamaan, ja siten myös keskinäiset kinat ja konfliktit. Saattoi käydä niin, että samalle aarrehylylle osui peräti kolmen eri bossin elukoita, jotka koulutuksensa takia kävivät verisesti toistensa kimppuun. Bossin ja hänen aarremafiansa odoteltua veneessä liian kauan lähetettiin sitten joku tarkistamaan tilanne. Väistämättä eteen tuli sama, usein toistuva näky- hylky kauttaaltaan mustien, kumpuilevien pilvien peitossa ja vaaleanpunaisia lihanrepaleita lillumassa ympäriinsä. Tästähän kukin bossi tahollaan syytti muita osallisia, ja mustekalojen taistot siirtyivät maanpinnalle ihmisten maailmaan. Suurin mustekalatappeluista alkunsa saanut katastrofi olikin kolmas Venetsian-Turkin sota (1537–1540). Ranskan Francis I ja Osmannien Suleyman I päättivät yhdessä laittaa pisteen Pyhän Rooman Keisarin Kaarle V:n mustekalamonopoliyrityksille, laukaisten laajamittaisen kriisin Välimerellä. Homma oli loppujen lopuksi aikamoista sekoilua, ja loppui ranskalais-osmannien liiton vetäytyessä Korfun saarelta heidän jouduttuaan turvautumaan pyhien mustekalojen syömiseen Korfun piirityksensä aikana.

Niistä japanilaisista...tämä osuus jääköön lukijan mielikuvituksen varaan.


Kulttuuri[muokkaa]

Taas yksi mielikuvituksellinen symboliikka lonkeroille. Kukaan ei varmasti ole keksinyt moista tätä ennen eikä sen jälkeen.

Mustekala on sen älykkyyden ja mystisyyden lisäksi, tai ehkä juuri sen takia, usein assosioitu elämän pimeämpiin puoliin. Skandinavialaisten jumalten lemmikkinään pitämä alkuperäinen Kraken oli suurelta osin vastuussa tällaisen vaikutelman synnystä, sillä joka kerta kun Odin heitti Mustille luun, sen liikkeet aiheuttivat kaaosta sekä merellä että rannikolla. Tarinat kokonaisten laivastojen uppoamisista, tsunamiaalloista ja verenhimoisen hirviön lonkeroista vetämässä miehiä pimeään, vetiseen kuolemaan leimasivat kauhua ihmissydämiin ja värittävät historiaa edelleen. Mutta Musti-parka vain yritti löytää sen luun. Kerran Odinin heitettyä se vähän liian kauaksi Musti joutui merivirran viemänä Karibialle asti, jossa Mustin seikkailuista voi oppia lisää sarjassa ''Pirates of the Caribbean''.

Maailman tunnetuin agentti James Bondkin tykkäsi mustekaloista. Tai no, ainakin Octopussysta ja kaikenlaisista muista naisista, joilla tuntuu olevan lonkeronsa sopassa jos toisessa. Sopasta niitä lonkeroita usein löytyykin, nimenomaan aasialaisten sopasta. Eipä edes mennä siihen Oldboy-elokuvan kohtaukseen, jossa äijä Choi Min-Sik veteli kylmiltään kokonaisen elävän limaelukan kurkkuunsa, sillä se on jo jotain musteella kirjoitettavaksi sopimatonta. Mustekalojen jaloon kastiin kuuluu myös Jalmari Kalmari, joka parhaillaan mököttää mökissään ja jupisee siitä, kuinka maininta hänestä jätettiin artikkelin hännille. Saisi olla kiitollinen, sillä Japanissa hänet olisi jo pistetty suihin. Tai jotain pahempaa.

"Tänne se luu!" huudahti Musti.




"I was bitten by an octopus."

                   -Ted Cruz