Moraalirelativismi

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

”Vähemmistöjen edustajilla ei ole mitään oikeutta harjoittaa väkivaltaa toisiaan kohtaan, koska he ovat ali-ihmisiä, joille ei pitäisi suoda mitään valtaa.”

~rasisti

”Vähemmistöjen edustajat saavat hakata toisiaan mielinmäärin, koska se on heidän kulttuuriaan, jota pitää ymmärtää kuten omaansakin! Maailmassa on jo muutenkin ihan liikaa länsimaisia ihmisiä, joten ei sellainen väkivallan vääryys haittaa, kun samalla hyväksymällä sen annamme tilaa myös syrjittyjen kansanryhmien tavoille.”

~moraalirelativisti

”Jos kaikki kulttuurit ovat tasavertaisia, tällöin kannibalismi on pelkkä makuasia.”

~moraalirealisti

Moraalinen relativismi, lyhyemmin moraalirelativismi, on muun muassa Euroopassa kauan vallinnut filosofinen toimintaperiaate ja ajattelutapa. Moraalilrelativismin lähtökohta on, että ei ole olemassa mitään absoluuttista oikeaa eikä väärää, vaan jokaista kulttuuria on arvioitava sen omista lähtökohdista ja omilla mittapuilla. Moraalirelativismissa painotetaan, että esimerkiksi kunniaväkivalta ei ole ihmisoikeuksien rikkomisestaan huolimatta niin kapeakatseista kuin esimerkiksi kunniaväkivallan vastustaminen, koska vain jälkimmäisessä tapauksessa ei suvaita toisten kulttuurien edustajien tapoja ja perinteitä. Kunniaväkivallan uhri voi vastustaa sitä (todennäköisemmin kuitenkaan ei, ks. häpeä), mutta hän ei yksityishenkilönä ehtinyt luoda omaa vakiintunutta kulttuuriaan ennen kuolemaansa, joten oman kulttuurinsa näkökulmasta hän ei kärsinyt vääryyttä.

Moraalirelativismin synty[muokkaa]

Esimerkki moraalirelativismista, laatinut hermostovaurion kärsinyt oranki. Klikkaa kuvaa nähdäksesi paremmin.

Moraalinen relativismi on noussut ihmisten mieliin monessa historian vaiheessa ja tullut samalla tavalla yleiseksi ajattelumalliksi. Modernin maailman sivistyessä filosofit, valtaapitävät ja virkavalta olivat ajautuneet eräänlaiseen pattitilanteeseen; kehityksen kehityttyä ja myös muidenrotuisten kansojen vallan kasvettua oli kollektiivisesti huomattu, että rasismi oli hyvin vanhanaikainen ilmiö. Toiset moraalisen relativismin perustajista ja kannattajista pitivät rasismia eettisesti vääränä, ja useimmat vähintään sivistymättömänä. Sen tultua yleiseksi monet monesti seuraavat aatetta siksi, että ihmisoikeusrikkomuksiin, joita ilmenee vain vähemmistöryhmissä, puuttuminen saattaisi vaarantaa heidän ensiarvoista imagoaan, kun moraalirelativistit huomioisivat heidän olevan täysiä rasisteja. Näin valkoiselta eliitiltä oli ikään kuin riistetty oikeus kanavoida kansan valituksia ja omia huolia vähemmistöjen niskaan. Moraalisen relativismin keksijät kuitenkin huomasivat, että yksi syrjinnän muoto ei ollut vielä poissa muodista tai sivistyneen ja soveliaan[1] käytösohjeista: vähemmistöjen sisäisien heimojen tai vähemmistöjen edustajien sukupuolien välisien eriarvoisuuksien korostaminen. Moraalirelativismi nousi lopullisesti valtaan, kun oltiin vakuuttuneita siitä, että se oli toimiva keino ”saada tyydytettyä inhimillinen vallankäytön tarve ja tehdä arkipäiväisistä viranomaisten harjoittamasta vääryydestä hyväksyttävämmän oloista”.

Moraalirelativismi käytännössä[muokkaa]

Moraalirelativismi voidaan tiivistää yhteen virkkeeseen Tee ihan mitä itse haluat, kaikki on sinulle sallittua, jos se vain kuuluu sinun kulttuuriisi. [2] Niinpä moraalirelativistisessa yhteiskunnassa ei ole mitään kaikille yhteisiä lakeja, vaan jokainen ryhmittymä noudattaa omia lakejaan ja omia tapojaan ja tekee sitä, minkä parhaaksi katsoo, muista piittaamatta.


Under construction.png Ynder Könstrykstsiön!
Tämä artikkeli on harvinaisen vaisu, koska se on keskeneräinen.
Palaa artikkelin pariin hieman myöhemmin ja saatat saada siitä jotain irti.

Katso myös[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. 2000-luvun ihmiselle ymmärrettävämpi sana lienee cool tai hienostuneemmin katu-uskottava, jolla ei ole varsinaista merkityseroa ko. termeihin.
  2. Yhtäläisyydet Aleister Crowleyn tunnettuun maksiimiin ilman satiirisia tarkoitusperiä johtuvat aivan puhtaasta sattumasta