Moottoripyörä

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
AA 6041 020.jpg
Kaksipyöräisiä
liikenteenvaarantimia

”Moottoripyörä on moottoripyörä...”

~filosofi Mika Sundqvist

Moottoripyörä on alkujaan köyhälistön kulkupeliksi suunniteltu kaksipyöräinen, polttomoottorikäyttöinen ajoneuvo. Suomessa ajoneuvojen vakuutusmaksut ja verotus ovat nostaneet moottoripyöräilyn kustannuksia niin, että nykyisin moottoripyöriä omistaa lähinnä varakkaampi kansanosa persaukisten ajellessa kateellisina[1] turvallisilla ja mukavilla nelipyöräisillään. Moottoripyörä on aikuisten lelu, jolla koulukiusatut ja muut lapsuudessaan kaltoin kohdellut reppanat pönkittävät pirstaleista itsetuntoaan ja jolla omassa seksuaalisuudessaan eksyksissä harhailevat naisihmiset hakevat identiteettiään.

Moottoripyöräilyä koskevat lait[muokkaa]

”Kaikki kiva on kiellettyä.”

~Tieliikennelain 2 §:n 2. momentti

Moottoripyöräilijälle kouriin ja monesti muuallekin kroppaan tuntuvin laki lienee inertia- eli liikkeen jatkuvuuden laki. Yleensä tämä laki lunastaa lupauksensa, kun maantienopeuteen kiihdytetyn moottoripyörän suhteellisen raskaiden renkaiden hyrrävoima tahtoo pitää pyörän vakaasti pystyssä ja omassa kulkusuunnassaan, vaikka tie kaartaa jyrkästi. Tällöin ajokki jatkaa kernaasti liikerataansa ulos ajoradalta, ellei kuljettaja hallitse niin kutsuttua vastaohjausta, jolla pyörä saadaan kallistettua ja käännettyä liikenneministeriön kaavailemaan suuntaan. Mikäli vastaohjaus onnistuu, astuu seuraavaksi kuvioihin Murphyn laki. Maaseudun mutkaisella pikkutiellä kun ollaan, on paikallinen maajussi tietysti siirrellyt omistamaansa lehmänpaskakasaa traktorilla paikasta toiseen, kylväen samalla puolet lastistaan pitkin tietä. Koska tuoreen paskan ja kumin välinen kitka on huomattavasti asfaltin ja kumin välistä kitkaa pienempi, päätyy motoristi yleensä vasta lannoitettuun kaurahalmeeseen tai vastaavaan viljelykseen. Jos vastoin kaikkia odotuksia motoristi selviytyy mutkan läpi kunnialla, niin viimeistään seuraavalla suoralla ilmenee kolmas laki, tieliikennelaki sen valvovassa olomuodossaan. Aloitteleva motoristi selviää yleensä kohtaamisesta rikesakolla, mutta kokeneempi motoristi pystyy pitämään nopeutta, jolla taatusti pääsee käräjille. Tieliikennelaki käsitteleekin moottoripyöräilyä kahdella eri termillä, liikenteen vaarantaminen ja törkeä liikenteen vaarantaminen.

Moottoripyörä- ja motoristityyppejä[muokkaa]

No, joko alkaa tytöillä pöksyt kostua??

Kyykkypyörä[muokkaa]

Kyykky-, eli vinkupyörä on erittäin nopeatempoiseen kortteliralliin suunniteltu, muovipäällysteinen moottoripyörätyyppi, joka kiihtyy nollasta sataan alle kolmessa sekunnissa ja keulii näyttävästi, halusit tai et. Kyykkypyörä kuulostaa helvetillisen kovaääniseltä hammaslääkärin poralta tai spiidiä vetäneeltä tasohöylältä. Yleisimpiä kyykkypyöriä lienevät Suzuki GSX-R1000 ja Yamaha YZF-R6. Kyykkypyörän ajoasento on yhdistelmä sikiöasentoa, käsilläseisontaa ja kyykkypaskomista. Kyykkypyörän ajokikseen valitsee teini-ikään jämähtänyt koltiainen, joka kuvittelee torin laidalla sudittelun ja keulittelemisen edesauttavan parittelupyrkimyksiä. Kyykkypyörien huipentuma ja kyykkypyöräilijöiden märkä päiväuni on Kawasaki Ninja H2R, 300 hevosvoimainen, kompressoriahdetulla moottorilla varustettu muoviohjus, jonka avulla piripäinen adrenaliininarkkari toimittaa itsensä nopeasti ja näyttävästi hautajaisiinsa.

Kalyamaha Dragstar

Eläkeläiscustom[muokkaa]

Eläkeläiscustom (myös Pirkka Harley) on moottoripyörätyyppi, jonka valitsee ajokikseen toimitusjohtajan tai project managerin tehtävistä varhaiseläkkeelle vetäytynyt papparainen, joka alkaa toteuttaa itseään kypsässä 58 vuoden iässä. Moottoripyöräliikkeen myyjän vakuutteluista huolimatta papparainen on sitä mieltä, että liikeen kallein, 1400 cm3 kaksisylinterisellä V-moottorilla varustettu, 400kg painava, etäisesti oman nuoruuden aikaisia oikeita (mm. Harley Davidson, Triumph BSA, Jawa). moottoripyöriä muistuttava, jääkaappi-pakastinyhdistelmän kokoisilla, EU:n liikennemeludirektiivit täyttävillä kromihirvityspakoputkilla varustettu härveli on paras mahdollinen ensipyörä. Eläkeläiscustomin keralla hankitaan yleensä myös liikkeen kallein ajopuku, liikkeen kallein kypärä, liikkeen kallein kypäräpuhelin ja moottoripyörän merkkiin sopiva T-paita. Yleensä nämä ohjauskelvottomat hirvitykset päätyvät project managerin ja lisävarustesetin kanssa Destian vastuualueelta Metsähallituksen puolelle heti ensimmäisessä jyrkemmässä mutkassa. Hyviä esimerkkejä eläkeläiscustomista ovat Yamaha Dragstar ja Kawasaki VN.

Museopyörä[muokkaa]

Museopyörä, eli veteraanipyörä on yli 30 vuotta vanha moottoripyörä, jonka museomies on ehostanut uutta vastaavaan kuntoon. Yleisimpiä museopyöriä lienevät 1970-luvun Honda CB:t, joita tänäkin päivä löytyy tusinoittain joka navetan vintiltä ja autotallin perukalta. Hieman harviaisempia lienevät 1950-luvun Arielit, Jawat ja Tunturi Puchit, jotka häviävät tehossa jopa nykyisille vibraattoreille. Tosin tärinässä museopyörät pärjäävät paremmin.

Joulupukki keulii päin persettä kyykkypyörällä.

Matkapyörä[muokkaa]

Matkapyörä on pitkille matkoille tarkoitettu moottoripyörä. Matkapyörässä on yleensä vähintään 1000 cm3 moottori ja matkustusmukavuutta edistävä, pehmeän lokoisa satula sekä suurehko etukate, eli tuuliohjain. Matkapyörän valitsee ajokikseen usein raekuurojen ja hyttysparvien raiskaama, kylmän viiman aiheuttamasta reumasta kärsivä, kaiken nähnyt motoristi, joka kaipaa sisään mukavan lämpimään autoon, mutta ei kehtaa tunnustaa sitä edes itselleen. Matkapyörien äärihuipentuma on keskuslukituksella, ilmastoinnilla, kemiallisella WC:llä, kylpyammeella, suihkulla ja kaasuliedellä varustettu Honda Goldwing, joka motoristipiireissä tunnetaan myös homosohvana. Kooltaan tämä Hondan tehtaan hengentuotos vastaa pientä R-Kioskia. Ulkonäkönsä puolesta Goldwing muistuttaa pyörien päälle nostettua minibordellia ja niiden kuskit bordellien vakioasiakaskuntaa. Goldwingin kuljettajat ovatkin motoristeista ainoita, jotka sulkevat ovet poistuttuaan ajokistaan.

Pikkucustom[muokkaa]

Pikkucustom on 250 - 650 cm3 yksi- tai kaksisylinterisellä moottorilla ryyditetty, matala moottoripyörä, jossa ydistyvät ompelukoneen tehot ja slipoverin katu-uskottavuus. Juuri niiden matalan istuinkorkeuden takia pikkucustomin valitsevat hentoiset naiset ja akkamaiset tai persjalkaiset miehet ensipyöräkseen. Näiltä motoristinoobeilta jää huomaamatta se pieni tosiasia, että näiden pikkucustomien omituisen ohjausgeometrian ja alhaisen painopisteen ansiosta pyörällä voi ajaa vain suoraan.

Harley Davidson vuodelta 1984

"Oikea" custom[muokkaa]

Oikea custom on mikä tahansa moottoripyörä, joka on kokenut jonkin asteisen metamorfoosin tehtaalta lähtönsä jälkeen. Yleensä oikea custom syntyy, kun kulmahiomakoneen, hitsausvälineet ja liian vilkkaan mielikuvituksen omaava motoristi luulee osaavansa parantaa moottoripyörätehtaan insinöörilauman hengentuotosta ja pilaa ajokkinsa ajo-ominaisuudet, ulkonäön ja tekniset toimintaedellytykset modifioimalla sitä mieleisekseen. Jo alkuperäiskunnossaan ajokelvottomat Harley-Davidsonit ovat erityisesti customin rakentelijoiden suosiossa. Vain jumalat ja Ajoneuvorekisterikeskus tietävät, miksi näillä rautalanka-purkkavirityksillä saa ajaa yleisillä teillä.

Harley-Davidson[muokkaa]

Moottoripyöristä puhuttaessa täytyy Yhdysvalloissa valmistettava Harley-Davidson, eli Harrikka tai Harlikka mainita omana tyyppinään. Harley-Davidson on ulkonäkönsä puolesta kuin mikä tahansa custom- tai cruiserpyörä. Omaksi lajityypikseen Harrikan tekee lähinnä sen maanisuuteen taipuvainen käyttäjäkunta, joka on kohottanut kyseisen moottoripyörämerkin jumalan asemaan elämässään. Harley-Davidsonin tekniikka on koko merkin historian ajan laahannut 40 - 60 vuotta muiden moottoripyörämerkkien perässä. Harley-kuskien keskuudessa onkin tapana noudattaa sääntöä kun oman kylän kellotapuli häviää näkyvistä, on aika kääntyä takaisin. Optimistisimmat Harley-Davidsonin omistajat kuitenkin tekevät joka kesä Lapin reissun, eli pyrkivät ajamaan pyöränsä Pohjois-Norjaan ja takaisin. Pisimälle on toistaiseksi päässyt tuntemattomaksi jäänyt joensuulainen Harley-kuski, jonka Harley-Davidson Sportster jaksoi menomatkalla Pudasjärvelle asti. Oman mainintansa ansaitsee myös Harley-Davidsonin omituinen kehityshistoria. Aluksi Harley-Davidson oli kuin mikä tahansa moottoripyörä. Tästä laiskan insinöörilauman hengentuotteesta kuitenkin löytyi kerta toisensa jälkeen jokin osa joka petti kun ensimmäisen kerran oli oman kylän kellotapuli hävinnyt horisonttiin. Niinpä edellistä polveakin laiskemmat insinöörit korjasivat ongelman kaksinkertaistamalla rikkoutuneen osan massan ja koon. Nykyisin Harley-Davidsonit painivatkin kokonsa ja painonsa puolesta samassa sarjassa raskaana olevan virtahevon kanssa. [2]

Piikki[muokkaa]

Alaikäinen Helvetin enkeli kevytmoottoripyörineen.

Rakkaalla lapsukaisella on tunnetusti monta nimeä. Niin on myös piikillä, eli satapiikillä, eli kevarilla eli kemmulla eli kevytmoottoripyörällä. Kevytmoottoripyörä on yleensä 125 cm3 ja 11 kilowatin moottorilla varustettuja, suurinpiirtein oikean moottoripyörän näköisiä laitteita. Tehoiltaan ja ajo-ominaisuuksiltaan kevytmoottoripyörät vertautuvat tehosekoittimen ja 16-tuumaisen polkupyörän yhdistelmään. Ainoa syy kevytmoottoripyörien olemassaoloon on kummallinen laki, jonka turvin jo 16-vuotiaat kakarat saavat ajo-oikeuden näille kapistuksille. Jokainen pikkukylien viikonloppuiltojen liikennettä seurannut tietää, että 11 kilowatissa on 11 kilowattia liikaa tehoa näille tuppukylien pikku bombereille ja karvakypärille.

Enduro- ja crossipyörät[muokkaa]

Crossipyörän kierrosherkkä moottori ja kytkimen pieni tuntuma-alue on yllättänyt aloittelevan motoristin.

Enduro- ja crossipyörät ovat teoriassa maastossa ajamiseen soveltuvia moottoripyöriä, joita markkinoidaan Camel Boots -miehille[3]. Karkeiden renkaiden ja korkean maavaran ansiosta enduropyörällä pitäisi kyetä etenemään hankalissakin maastoissa, mutta käytännössä moottoripyörä kuin moottoripyörä, olipa se enduro tai ei, muuttuu viimeistään asfaltilta poikettaessa epämukavaksi ja vaaralliseksi ajokiksi.[4] Crossi- eli MX-pyörä on käytännössä enduro, josta on kaikki lailliseen tiellä liikkumiseen tarvittavat oheislaitteet, kuten valot, poistettu.

Skootteri[muokkaa]

Myönnettäköön, että skootterissa on kaksi pyörää sekä moottori. Silti skootteri ei ole moottoripyörä!!! Skootteri on nolo, variaattorivetoinen pilkkijakkara, ja se kerettiläinen, harhaan astunut motoristi, joka sellaista moottoripyöräksi väittää, erehtyy.

Muut pyörätyypit[muokkaa]

Nakupyörä sopii naturistille.

Muut moottoripyörätyypit ovat yleensä edellä mainittujen perustyyppien yhdistelmiä.

  • Streetfighter on suhteellisen nolosti nimetty pyörätyyppi, joka syntyy, kun kyykkypyörästä irroitetaan kuljetussuojamuovit eli katteet, alkuperäinen ohjaustanko korvataan crossipyörän ohjaustangolla ja alkuperäinen ajovalo Bilteman alennuslaarista löytyneellä auton sumuvalolla.
  • Supermoto on taas crossipyörä, johon on asennettu katukäyttöön tarkoitetut renkaat ja Bilteman alennuslaarista hankittu auton sumuvalo. Nämä moottoripyörät sekä niiden omistajat ovat inhottua porukkaa muiden liikenteessä kulkevien silmissä, koska he revittelevät liikenteen seassa joko etupyörä ilmassa tai takapyörä sladissa.
  • Nakupyörä on kyykky- tai matkapyörä, josta on jo tehtaalla jätetty ohjevähittäismyyntihinnan parantamiseksi kuljetussuojamuovit eli katteet pois.
  • Bomber on mikä tahansa moottoripyörä, joka on päällystetty värikkäällä karvalla ja joka etenee pelkästään takapyöränsä varassa.
  • Matkaenduro on maantiekäyttöön päivitetty nakupyörä, jolla ei ole mitään tekemistä varsinaisen enduron kanssa. Matkaenduroa ohjastaa seikkailupyöräilystä ja hiekkateista haaveileva haihattelija.

Tekstiin sopimattomat vitsit ja muuta alaviitteet[muokkaa]

  1. Kukapa ei haluaisi jotakin suurta, voimakasta ja tärisevää jalkoväliinsä?
  2. Kirjoitettuaan Harley-Davidsonista halventavaan sävyyn, kirjoittaja vetäytyykin odottelemaan sinkoiskua...
  3. 1990-luvulla tai sen jälkeen syntyneille tiedoksi: Miehille, jotka kulkevat omia polkujaan.
  4. Karkea rengastus tosin tekee enduropyörästä sellaisen asfaltillakin ajettaessa.