Mieli
Mieli selitetään henkilön persoonan, ajatuksien, tunteiden ja tietoisuuden edellytyksenä. Filosofiassa mieli nähdään epämääräisenä aineellisena möykkynä josta, useimmiten käsittämättömät, toimemme johtuvat. Kauan on jo tapeltu verisesti siitä, miten ihmisen tietoisuus ja toiminta oikein yhdistyvät.
Mielestä ja sen toiminnasta on monta mielipidettä, varhaisimmat jopa luolamiesten aikakaudelta. Ensimmäiset neandertalit arvioivat naapuriensa käyttäytymistä psykologisella sekä teologisella tasolla ja merkitsivät havaintonsa muistiin luolan seinämiin, joita voi nykyään ihailla muun muassa Chauvetin luolassa, Ranskassa. Kalliomaalaukset ovatkin modernien filosofististien teorioiden alkulähde.
Fileesofit ovat "erimielisiä" siitä että lähtevätkö kaikki inhimilliset ominaisuudet samasta aivopuoliskosta vai ajattelevatko esimerkiksi miehet peniksellään, tietyissä tilanteissa. Tämän näkemyksen mukaan on todettu mahdolliseksi että peniksillä saattaa olla subjektiivinen ajattelumaailma ja että tätä kykyä tulisi käyttää hyväksi esimerkiksi selvitäkseen mestauksesta.
Mielen tutkiminen on aina ollut osa ihmisyyttä ja on joskus jopa johtanut johonkin, en nyt muista mitään erityistä mutta usko pois. Mieltä voi myös hallita monella eri tavalla, kuten esimerkiksi mielenhallintasäteiden avulla.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Mielen Ominaisuudet
[muokkaa] Tietoisuus
On tila jossa tiedetään. Tiedetään että olla vaiko eikö olla. Tiedetään ajattelen, siis olen. Ilman tietoisuutta ihminen on tietämätön. Jos huomaat että et ole tietoinen, kannattaisi harkita iltalukiota.
[muokkaa] Ajattelu
On prosessi, joka mahdollistaa rationaalisen toiminnan sekä oikeiden valintojen suorittamisen. Ajattelua pidetään useimmiten itsestäänselvyytenä, mutta näin ei ole. Suurin osa ihmisistä omaa ajattelun jalon taidon mutta on olemassa myös individuaaleja joille ajattelu on täysin mahdotonta.
Ajattelu on koettu hyödylliseksi vuosien saatossa, mutta joissakin tapauksissa siitä on ollut pelkkää haittaa. On jokaisen oikeus päättää ajatellako vai eikö ajatella mutta on otettava huomioon että ajattelemattomuudella saattaa olla odottamattomia seurauksia. Jos ei ole tyytyväinen omiin ajatuksiinsa, voi vaikka muuttaa mieltään.
[muokkaa] Muisti
On jännä juttu. Pääasiassa se on aivojen kyky tallentaa tietoa ja ladata sitä myöhemmin luettavaksi. Aivoihin mahtuu yli 42 000 000 teratavua tekstiä, kuvia ja muita mediatiedostoja. Ihminen ei kylläkään koskaan käytä koko muistikapasiteettia vaan murto-osan siitä joka on arvioituna noin 450 gigatavua. On olemassa myös muistisiirteitä ja erilaisia ulkoisia kovalevyjä joilla aivojen muistissa olevia tiedostoja voi siirtää kätevästi kannettavalle tietokoneelle tai jonkun toisen aivoihin. Tällaiset muistilaitteet ovat kylläkin vasta kehittelyvaiheessa.
[muokkaa] Mielikuvitus
On mielen kyky luoda asiota, esineitä ja henkilöitä tyhjästä. Mielikuvitusta on muun muassa demokratia sekä universumi. On myös mahdollista että yksi voi kehitellä itselleen mielikuvitusystävän. Tällaiset mielikuvitusystävät ovat yleensä vaarallisia, maailmanvaltaa tavoittelevia hörhöjä, joten jos näet mielikuvitusystävän istuskelevan puiston penkillä kun olet aamulenkillä olet tervetullut tyhjentämään lippaasi hänen päähänsä.
[muokkaa] Aivot sekä kieli mieli
Suurimmalla osalla orgaanisista eliöistä on aivot. Ne sijaitsevat yleensä päässä, tärkeimpien aistien välittömässä läheisyydessä. Joillakin aivot voivat kylläkin löytyä aivan jostain muualta kuten esimerkiksi sormesta, kainalosta tai haaroista. Siinä missä kaikilla selkärankaisilla on aivot, selkärangattomilla nilkeillä ei niitä ole tai heillä on yksittäisiä hermosolmuja. Yksinkertaisilla eliöillä kuten sohvaperunoilla aivoja ei ole lainkaan.
Ihmisen aivoihin kuuluu kaksi aivopuoliskoa joista miehet eivät käytä toista, paitsi minä. Suurin osa aivotutkimuksista on tehty ihmisten aivoilla salaisissa maansalaisissa laboratorioissa.
[muokkaa] Mielenfilosofia
Mielenfilosofia on filosofian tuhannenviidensadankolmenkymmenneljännen sektorinpuolikkaan kahdeksansadanseitsämänkymmenviidennen jaoksen siirretty yhdeksäs osa-alue joka tutkii mielen ja kehon välistä suhdetta. Tähänastisien tutkimusten mukaan heillä on varsin kiihkeä ja toiminnantäyteinen suhde.
[muokkaa] Mieli uskonnoissa
Eri uskonnollisilla suuntauksilla on omat näkemyksensä mielen ja kehon suuhteesta.
Kristillisessä perinteessä jumala on liittänyt mielen sieluun ja sen taas kehoon sekä henkeen että vereen.
Länsimaisessa esoteerisuudessa kerrotaan että kukaan ei saa kertoa koskaan mitään kenellekään.
Hindulaisuuden eri koulukunnat eivät osaa päättää onko sielu aineellistettuna Batman vaiko kaksipäinen lehmä.
Mystiikassa oman mielen voittaminen, esimerkiksi kädenväännössa tai erässä monopolia, on tavoittelemisen arvoista.
Maanisuudessa mieli nähdään kehon ulkopuolisena ystävänä joka ohjaa omistajaansa mitä ikinä hän tekeekään.
Depressiossa mieltä ei koeta olevan läsnä tai se tunnetaan uhkana itseään kohtaan ja tätäen siitä pyritään pääsemään eroon.
