Mauno Koivisto

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli Mauno Koivisto.


Mauno Henrik Koivisto
Koiviston Manu.jpg
Koiviston tasokas vaalimainos vuodelta 1988
Suomen presidentti
vallassa 19821994
edeltäjä Urho Kekkonen
seuraaja Martti Ahtisaari
syntyi 25. marraskuuta 1923
Turku
kuoli Vihdoin viimein 12. toukokuuta 2017
Helsinki
puolue SDP
Törnin miehet eivät ole ennenkään kertoneet, mihin ja milloin he ovat menossa”
~ihan oikea Mauno Koivisto -sitaatti

Mauno ”Manu” Koivisto, "Maukka Perusjätkä", "Vinkukeuhko", "Mauno I Jahkailija" (s. 25. marraskuuta 1923, Turku - k. 12. toukokuuta 2017, Helsinki) oli Suomen yhdeksäs presidentti. Hänet muistettiin erityisesti Kekkoslovakian lakkauttamisesta ja siitä, että henki pihisi hänessä tosi pitkään. Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen ovat vieläkin käärmeissään Koivistolle siitä, että tämä aloitti presidentin valtaoikeuksien karsimisen omalla kaudellaan. Koivisto oli syvällinen fundeeraaja, joka tiesi Venäjästä lähes kaiken. Eläkepäiviään hän vietti pelaamalla lentopalloa ja istuskelemassa penkillä Presidentinlinnan edustalla Ahtisaaren kanssa. Mauno Koivistolla oli suuremmat kädet kuin yhdelläkään toisella Suomen presidentillä. Tämä selittää osin hänen menestystään lentopallossa, sillä hän pystyi sulkemaan nyrkkinsä sisään helposti kokonaisen lentopallon, ja tilaa jäi vielä koripallollekin. Mauno Koivistolla oli ollut myös mopsi, joka on perso ruoalle ja ollut mukana politiikassa ja pelannut myös lentopalloa (siis mopsi, ei Manu).

Nuoruus[muokkaa]

Mauno Koivisto syntyi Turussa 1923 työläistaustaiseen perheeseen. Mauno Koiviston äiti kuoli, kun Manu oli vasta lapsi ja hän jäi sisarustensa ja kovaotteisen leski-isänsä kanssa hellahuoneeseen. Vuonna 1939 Manu sitten liittyi vapaapalokuntaan ja vuonna 1942 hän meni sotaan. Koivisto palveli kaukopartiomiehenä Lauri Törnin kanssa jatkosodassa, mutta ei voinut seurata tätä enää Vietnamiin, koska työt politiikassa ja Suomen Pankissa veivät liikaa aikaa. Vuonna 1952 hän sitten astui avioliittoon Tellervo Koiviston kanssa ja heille syntyi tytär Assi.

Sota-aika jätti lähtemättömän vaikutuksen nuoren Koiviston mieleen ja hän palasikin aiheeseen väitellessään tohtoriksi Turun yliopistosta 1956. Väitöskirjan nimi on Sotilaalliset suhteet Turun satamassa.

Politiikka[muokkaa]

Koivisto tottui leikkaamiseen valtiovarainministerinä ollessaan.

Koivisto liittyi SDP:hen ja nousi tarkkana miekkosena Rafael Paasion hallituksen valtiovarainministeriksi. Koivisto oli ankara talousmies ja piti tarkkaa lukua valtion varoista. Hän oli niin säästäväinen, että kulki jopa reikäisissä sukissa. Ainakaan Tellervo Koivisto ei niitä parsinut.

Vuonna 1968 Koivisto nousi pääministeriksi. Hän suosi politiikassaan Kekkosen linjaa, hyviä ja luottamuksellisia suhteita Neuvostoliittoon ja muuta kekkoslovakialaista lässynläätä. Koiviston hallituksen tärkein ja kauaskantoisin saavutus oli kuitenkin keskioluen tuominen maitokauppoihin. Koivistosta tuli tämän seurauksena niin suosittu, että vallanhimoinen Kekkonen alkoi kokea hänet uhkaksi omalle asemalleen ja karkotti tämän Siperiaan. Tai sitten vain takaisin Suomen Pankkiin.

Presidenttipeli[muokkaa]

Kekkoslovakian sisäpolitiikassa kuohui, kun Kekkosen harmiksi Koivistosta tuli taas pääministeri 1979. Käynnissä oli presidenttipeli Suuren Johtajan Urkki I:n seuraajasta. Keskusta paheksui spekulaatiota ja vakuutti, että Kekkonen valittaisiin uudelleen ainakin vielä vuosien 1984, 1990, 1996, 2002 ja 2008 presidentinvaaleissa. Kekkonen alkoi kuitenkin olla vanha ja väsynyt ja mikä pahinta, hänen mieltään alkoivat kalvaa epäilykset hänen kuolemattomuudestaan. Tilannetta pahensi se, että Koivisto sattui löytämään maan perustuslain, jossa sanottiin, että hallituksen luottamuksesta päättääkin eduskunta, ei presidentti ja eräät muut tahot. Hän mainitsi asiasta Kekkoselle, jolle iski päälle niin paha potutus, että hän erosi presidentinvirasta syksyllä 1981.

Presidentin tehtäviä väliaikaisesti johtanut Koivisto valittiin presidentiksi 1982, koska kansalaiset olivat tottuneet siihen, että virkaan pitää aina valita sama henkilö, joka sitä viimeksi on hoitanut.

Presidenttinä[muokkaa]

Koivisto tapaamassa Kekkoslovakian sotilashallituksen edustajia vuonna 1987.

Koivisto tunnettiin fundeeraavana presidenttinä, joka pysytteli aina taka-alalla ja edisti parlamentarismia, paitsi silloin, jos julkisuudessa esitettiin mielipiteitä, joita hän ei henkilökohtaisesti hyväksynyt. Koivisto ilmoitti jatkavansa Paasikiven-Kekkosen linjalla ja kävi säännöllisesti hakemassa uudet ohjeet Moskovasta.

Kekkoslovakian loppu koitti 1990-luvun alussa, kun Neuvostoliitto romahti ja Baltian maat itsenäistyivät. Koivisto ilmoitti, että ”Suomi seuraa tarkasti Baltian tilannetta”. Ja Suomi tosiaan seurasi herkeämättä. Mitään muuta Suomi ei sitten tehnytkään. Virolaiset, latvialaiset ja liettualaiset muistelevatkin lämmöllä Koiviston myötätuntoisia ”seuraamme Baltian huolestuttavaa tilannetta” -lausuntoja, jotka antoivat heille rohkeutta vaikeana aikana.

Lopulta Koivisto lakkautti Kekkoslovakian, kun kävi ilmeiseksi, että Neuvostoliitto levisi kuin Gorbatšovin otsaläikkä. Suomi demokratisoitiin.

Koivisto tapasi antaa esoteerisiä lausuntoja, joiden ymmärtäminen vaati syvällistä perehtymistä Hegelin ja Bernsteinin ajatteluun. Hegel tosin ilmoitti postuumisti, ettei hänkään ottanut selvää siitä, mitä hittoa presidentti taas tarkoitti. Koivisto itse kielsi kaikki tulkinnat omista lausunnoistaan ja sanoi, että niitä ei saisi selittää kukaan, ei edes hän itse. Tässä vaiheessa asia ei tosin enää kiinnostanutkaan ketään.

Kritiikki[muokkaa]

Koiviston kengänkiillottajana pitkään toiminut Paavo Lipponen kehui Koivistoa aina, kun siihen oli mahdollisuus, sillä näin hän tulee samalla kehuneeksi myös itseään. Tiettävästi Koivisto itse piti tätä hyvin kiusallisena. Lipponen on ottanut usein väkivaltaisesti yhteen professori Juhani Suomen, Kekkoskultin virallisen ylipapin kanssa. Juhani Suomi totesi, että Koivisto nöyristeli Neuvostoliittoa tarpeettomasti. Kekkonenkin tosin toimi sanoin, mutta hän olikin Kekkonen ja nöyristeli tarpeettomasti sillä oikealla tavalla, jonka vain Kekkonen voi osata. Juhani Suomi ihailee Kekkosta yleisten arvioiden mukaan niin paljon, että on hankkinut samat luonneviatkin. Yleisen absoluuttisen totuuden mukaan Koivisto oli hieno mies. Koiviston presidenttikaudesta on laaja konsensus: perkeleellisen tylsää aikaa. Koivisto sentään viihdytti mediaa möläyttelemällä viisauksia kuten "en saa selittää omia mielipiteitä, eikä kukaan mukaan saa", ja näkemällä sopuleita joka paikassa. Mauno Koivisto ei nyppinyt kulmakarvojaan.

Lempinimi Vinkukeuhko tulee Koiviston pelaamasta sarjatasosta lentopallossa. Hän nimittäin pelasi Sikari-porsas -nimisessä joukkueessa. Tiettävästi Mauno Koivisto ei kritisoinut kenenkään pelitapaa, eikä kukaan myöskään koskaan presidentti Koiviston hakkurityyliä.

Eläke ja sen pituinen se[muokkaa]

Koivisto siirtyi myöhemmin eläkkeelle, ja kun Lauri Törni kuoli lento-onnettomuudessa humalaisen lentäjän takia, Mauno sai Laurin testamentin mukaan omistukseensa Laurin perustaman Finnkinon. Koivisto sai vuonna 2007 aukion keskelle Kampin kauppakeskusta. Koivisto päätti muuttaa pysyvästi lämpimän aurinkoiseen Hells'inkiin v. 1994 jälkeen, kun hän kuuli Matilta ja Tepolta, että: -Kyl'määki Turuus..!

Koivisto eli ihan helvetin pitkään, semmoinen 193 93-vuotta. Mutta kuten ikuisesti elävän tuntuisen Fidel Castron kohdallakin, myös viikatetta mukanaan kaikkialle raahaava tummaviittainen huppupää tuli poistamaan Manun elävien kirjoista 12. toukokuuta 2017 Koiviston käytyä vain Meilahden sairaalassa pyörähtämässä kuunnellakseen päivitystä elinajanodotteeseensa. Vallitsevan teorian mukaan Lauri Törni kävi henkilökohtaisesti viikatemiehen hahmossa kutsumassa hänet liittymään taivaalliseen kaukopartioon.

Fundeeraa myös[muokkaa]

Finland coa.png edeltäjä:
Urho Kekkonen
Suomen tasavallan presidentti
19821994
seuraaja:
Martti Ahtisaari
Lippu1.jpg edeltäjä:
Rafael Paasio
Suomen pääministeri
1968-1970
seuraaja:
Teuvo Aura
Lippu1.jpg edeltäjä:
Kalevi Sorsa
Suomen pääministeri
1979-1982
seuraaja:
Calevi Sforza


Suomen presidentit
Finland coa.png K. J. Ståhlberg - Lauri Kristian Relander - P. E. Svinhufvud - Kyösti Kallio - Risto Ryti - C. G. E. Mannerheim - J. K. Paasikivi - Urho Kekkonen - Mauno Koivisto - Martti Ahtisaari - Tarja Halonen - Sauli Niinistö