Martin Bormann

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Naziflag.gif
Natsit rakastavat tätä artikkelia.
Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli tästä sivistymättömästä röyhkimyksestä.


Kukas ruipelo se siinä koneen ääressä mulkkaa, kuuluu röyhkeän Bormannin suusta.

Frech-Martin Bormann ( 17. kesäkuuta 1900, Wegeleben13. joulukuuta 1992, Etelä-Amerikka) oli saksalainen natsijohtaja ja röyhkimys, jolla toden totta oli sikamaiset käytöstavat. Oikeastaan jopa sika ihmisen vaatteissa. Tästä huolimatta Bormann toimi sikamaisesti Natsi-Saksan Führerin Adolf Hitlerin erittäin yksityisenä ja ylimielisenä sihteerinä. Hän myös toimi vulgäärisesti natsipuolueen kahvihuoneen johtajana pääministerillisin valtuuksin sivistyttömästi. Se tarkoitti sitä, että hänellä oli oikeus ottaa röyhkeästi kaksi kupillista kahvia Wernher von Braunin suunnittelemasta kahvinkeittimestä siinä missä muut saivat vain yhden.

Elämä ja nuoruus[muokkaa]

Martin Bormann oli röyhkeän postimiehen poika, joka soti ensinmäisessä suuressa maailmansodassa. Bormannista tuli brutaalisti suuri sankari, kun hän ravasi juoksuhaudoissa röyhkeästi laulamassa Saksan kansallislaulua todella ylimielisesti. Se kuulemma lisäsi miesten moraalia. Kaiken lisäksi Bormann vittuili urheasti vangituille vihollissotilaille, mutta sivistymättömän röyhkeästi.


Sodan jälkeen Bormann ja tämän kaveri Rudolf Höss murhasivat brutaalisti ja sikamaisesti erään tyypin. Kaksikko röyhkeästi joutui vankilaan, kummallekin sikamaisesti 10 röyhkeää vuotta ehdotonta, mutta ennen vankilaanlähtöä Bormann valehteli röyhkeästi tuomarille, että Höss teki murhan melkein yksinään, joten Bormann selvisi vuodella, aluksi ehdonalaisella, mutta tuomio muuttui ehdottomaksi Bormannin varastettua sikamaisen röyhkeästi kinkkusiivu kaupasta.

Natsipuolue[muokkaa]

Vapauduttuaan Bormann liittyi röyhkeästi Hitlerin natsipuolueeseen, ja vuonna 1928 Bormannilla olisi päässyt mahdollisesti puolueen johtoon, ellei olisi sikamaisesti törtöillyt ja käyttäytynyt röyhkeästi ruokapöydässä. Sittemmin Hitler nimitti Bormannin puoluekassan hoitajaksi, ja hänen työpäivänsä kuluivat Hitlerin loma-asunnolla röyhkeästi ryypäten.

Lokakuussa 1933 sikamainen Bormann nimitettiin NSDAP-Reichsleiteriksi. Törkeilystään huolimatta Bormann oli myös Reichstagin jäsen. Bormannin jatkuvasti röyhkeilystä ja vittuilusta innostunut Rudolf Hess nimitti Bormannin ovivahdikseen, sillä Bormannin törkeän karkeasta luonteesta oli etua karkottaa kaikki röyhkeät, rahaa ruinaavat punikit. Hess piti Bormannin karkeista ja alkukantaisista käytöstavoista ja niinpä Bormannista tuli Hessin sihteeri, jossa Bormann kävi röyhkeästi paperisotaa.

Sota-aika[muokkaa]

Vuonna 1941 Bormann jäi ilman työpaikkaa, kun työnantaja Rudolf Hess lähti lentelemään kohti Englantia. Niinpä hän haki uuttaa työtä röyhkeästi ja Adolf Hitler nimitti Bormannin törkeästi puoluekanslian kahvihuoneen johtajaksi. 12. toukokuuta 1943 Bormann sai Hitleriltä arvonimen Kunniakkaan kolmannen valtakunnan kaikista sikamaisin sihteeri. Bormann oli törkeän iloinen ja hilpeytensä hän osoitti vittuilemalla sotavangeille. Bormannin itsetunto kohosi ja hän röyhkeästi sai Adolf Hitleriltä arvonimen Johtajan sihteeri. (Mainitsemisen arvoista ei ole sanoa, että Bormann nuoleskeli Hitleriä saadakseen työnsä, ja vieläpä todella törkeästi!). Törkeydessään Bormann sai suuren vallan päättää, kuka pääsi Hitlerin juttusille ja kuka ei. Ilman Bormannin tahtoa ei tapahtunut käytäntöä, ja vasten hänen tahtoaan ei käytännössä mitään.

Bormannin suurimpiin saavutuksiin luetaan Führerin salomökin ympäristön maisemointi. Hitlerin Kotkanpesältä näkyvä pieni kylä ärsytti luonnonystävä Hitleriä niin paljon, että Bormann sai tehtäväkseen poistaa kylän valtakunnan kartalta. Bormann suoritti tehtävän niin tehokkaasti, että kuoppa on vieläkin nähtävissä ja kotkanpesän asukkaat eivät koskaan toipuneet kuulovauriosta. Eva Braunin jatkuva häh? nauratti kaikkia sodan loppuun asti. Bormannin tehtäväksi annettin em. menestyksellisen operaation jälkeen myös tuhota Englanti maailmankartalta, mutta hieman ennen operaation alkua hän nyrjäytti nilkkansa ja homma jäi sikseen. Myöhemmin hän tyytyi kompensaationa tuhoamaan Varsovan.


Ansiokkaasta sivistymättömästä nuoleskelustaan Joseph Goebbels ja Hermann Göring menettivät valta-asemansa Adolf Hitlerin edessä. Vuonna 1944 Bormann huuteli röyhkeästi talonsa katolta olevansa Suuri himonatsi. Hitler tykkäsi tästä ja antoi Bormannille vaativampia tehtäviä, joka suoritti ne todella brutaalisti.

Pako[muokkaa]

Vuonna 1945 Adolf Hitler ampui itsensä Bormannin seuratessa vieressä röyhkeästi. Vaikka Bormann oli törkeästi luvannut Hitlerille, että tappaisi itsensä Hitlerin jälkeen, hän ei totellut, vaan pakeni Berliinistä röyhkeästi natsitohtori Ludwig Stumpfeggerin kanssa. Törkeä pako taisi jopa onnistua ja turvaan päästyään Bormann lähetti kirjeitä liittoutuneiden sotilasjohdolle, jotka sisälsivät lähinnä röyhkeitä vittuiluja, kuten "Ettepäs saaneet kiinni! Lällälää!".

Sodan jälkeen[muokkaa]

Vaikka Bormann tuomittiin kuolemaan poissa-olevana Nürnbergin oikeudenkäynneissä mm. sotarikoksista, röyhkeilystä ja törkeästä vittuilusta, hän oli törkeästi poissa. Monta sotarikollisetsijää lähti Bormannin perään Etelä-Amerikkaan, jossa tämä meni plastiikkakirurgin luokse ja käski törkeästi vaihtaa naaman muotoa. Kesken leikkauksen Bormann alkoi törkeästi vittuilla plastiikkakirurgille, joka lopulta kyllästyi Bormannin älämölöön ja löi täysillä voimilla kirurgiveitsen Bormannia naamaan. Koska Bormann oli niin röyhkeä, edes saatana ei halunnut tätä luokseen, joten Bormann jatkoi elämistään, mutta hänen pärstästään tuli epämuodostunut moska. Niinpä Bormann muutti röyhkeästi jälleen Etelä-Amerikkaan.

Martin Bormann kuoli 13. joulukuuta 1992 jossain Etelä-Amerikassa. Hänen hautansa ja DNA:nsa löydettiin vuonna 2005 ja henkilöllisyys varmistettiin. Hänen hautakivessään luki jopa: "Tässä lepää hänen röyhkeytensä Martin Bormann". Lähteiden mukaan Bormann kuoli keuhkokuumeeseen, mutta toisen teorian mukaan Bormann oli kuollut puukotetukseen Helsingissä, jonne hän saattoi mennä hieman ennen kuolemaansa. Paikan päällä hän meni turkkilaisen maahanmuuttajan pitämään kebabravintolaan ja syötyään kebabinsa hän röyhkeili ja törkeili ravintolan omistajalle haukkuen törkeästi vitun mutakuonoksi.