Marcel Proust

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maskuliinisessa Proustissa byronilaisen dandyn piirteet yhdistyvät luontevasti hyvältä kirjailijalta vaadittavaan lyhyeen elinikään, homoseksuaalisuuteen ja oopiumin aiheuttamiin keuhkosairauksiin. Myös äitisuhde olisi taatusti ollut Freudin mieleen.
Valentin-Louis-Georges-Eugène-Marcel Proust (s. 10. heinäkuuta 187118. marraskuuta 1922) oli ranskalainen astmaatikko ja herkkis, joka makaili vuoteessa niin kauan, että hänellä oli aikaa kirjoittaa maailmanhistorian hervottomin järkälekirjasarja Kadonnutta aikaa etsimässä. Sarjan massa on niin suuri, että valo pääsee hädin tuskin pakenemaan sen ytimestä. Alastalon salissa mahtuisi sen sisään kaksinkertaisesti ja silti tilaa jäisi vielä Sodalle ja rauhalle sekä Kalle Päätalon tuotannon pahimmille lipsahduksille (90 % tuotannosta).

Kadonnutta aikaa etsimässä on helpointa lukea kirkkaina pilvettöminä öinä teleskoopin avulla. Alkuperäiskielinen versio on kooltaan Aurinkokunnan neljänneksi suurin taivaankappale Auringon, Jupiterin ja Saturnuksen jälkeen. Sen kiertorata sijoittuu jonnekin Uranuksen ja Neptunuksen tietämille.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Elämä

Proustin elämä oli lyhyt ja yksitoikkoinen – mitä muuta voi odottaa ihmiseltä, joka vietti elämänsä alkuosan kapaloissa ja loppuosan sairasvuoteella. Elämänsä puolivälissä Proust oli kunnossa ja keskittyi esiintymään esteettinä, pyrkyrinä ja diletanttina, jonka kohtaloksi koitui humalapäissä lyöty veto. Viinipullo panokseksi siitä, että Proust ei pysty kirjoittamaan niin helkkarin pitkää kirjaa, ettei Jumalaakaan kiinnostaisi, miten se päättyy.

Kavereiden voitto näytti varmalta, sillä sama idea oli Goethestä alkaen pyörinyt romantikkojen mielessä jo vuosisadan verran ilman konkreettista lopputulosta. Proust tarttui tarjoukseen, yritti ja kuoli. Kolme viimeistä osaa ilmestyivät vasta hänen kuolemansa jälkeen.

[muokkaa] Hävittyä vetoa voittamassa

Kadonnutta aikaa etsimässä on kirjasarja Marcel-nimisen kertojan projektista, jossa hän kirjoittaa teossarjaa Kadonnutta aikaa etsimässä. Lopputuloksena on tajunnanvirtatekniikan taiteeksi jalostava kolossi, jonka lopullista sivumäärää ei tiedä kukaan. Teossarja on niin laaja, että sen kerronta kattaa noin 89 % kuviteltavissa olevista kirjallisuudenlajeista, mukaan lukien saagat, eepokset, manga, dekkarit, pulp, oopperalibretot, fantasia-, työläis-, gay- ja queer-kirjallisuus, faabelit, Harry Potter -fanitarinat sekä tietenkin omaelämäkerralliset jaarittelut.

Juonessa kertoja-Marcel ei luultavasti löydä kadonnutta aikaa. Tai ei löydä ainakaan ensimmäisen teoksen sivulle 42 924 mennessä, jolloin Marcel siirtyy tarinan toisen päivän kuvaamiseen. Tätä pidemmälle kukaan ei ole vielä kirjasarjaa pystynyt lukemaan. Useiden tutkijoiden arvauksissa kadonnutta aikaa ei löydetä loppuratkaisuun mennessä; osa taas veikkaa, etteivät teokset edes pääty koskaan. Tämän puolesta puhuvat useat luvut, joissa Proust on yksinkertaisesti hakannut kirjoituskoneen T-kirjainta parinkymmenen sivun verran. Kirjojen hämärä luonne, juonen epämääräisyys ja lukuprosessiin kuuluva hiustenlähtö ovat synnyttäneet täysin uuden fanikirjallisuuden haaran, jossa yritetään arvuutella, miltä olo tuntuisi teosten lukemisen jälkeen.

[muokkaa] Lopetus

Kukaan ei oikeasti tiedä, miten Kadonnutta aikaa etsimässä lopullisesti päättyy. Proust ansoitti viimeiset osat siten, ettei niiden lukeminen mahdollistu ilman aiempien osien tuntemista. Kirjasarjan kokonaistulkinta on ranskankielisten varoitustekstien mukaan niin kudosteinen ja enigmaattinen, että oikaiseminen viimeisiin osiin vaivuttaa lukijan koomaan ilman toivoa heräämisestä.

Vuonna 1998 NASAn luotain yritti ohilennolla ottaa kuvia sarjan viimeisen teoksen kannesta, mutta ei saanut sitä kokonaan kameraan. Valokuvasta on kuitenkin erotettavissa kirjaimet jälleenlöydet, minkä on antanut uutta puhtia loppua tavoitteleville lukijoille.

[muokkaa] Kuolema ja jälkivaikutus

Kun Proust kirjoitti sängyn pohjalla ja unelmoi tulevasta viinipullosta, muu ihmiskunta oli keksinyt lentokoneen, Titanic oli uponnut, suhteellisuusteoria lanseerattiin, Pisan torni ja maidon hinta kallistuivat ja yksi maailmansota oli tullut ja mennyt. Proust totesi lopullisesti, ettei maailma ole enää häntä varten, kun tutut eivät enää tervehtineet lähikaupassa ja kaikenmaailman pilipalikansoille oli myönnetty itsenäisyys. Hän jätti maailmalle jäähyväiset marraskuussa 1922 ennen kuin koko teossarja oli saatu kiertoradalle.

Proustin jälkivaikutuksista merkittävimpänä pidetään Kadonnutta aikaa etsimässä -sarjan ylläpitämää vuorovesi-ilmiötä. Proustin teoksen painovoimalla uskotaan olevan vaikutusta myös mehiläisten joukkotuhoon ja valkoposkihanhien runsastumiseen pohjoisen havumetsävyöhykkeillä.

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruustiedot

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
tärkeitä
foorumi
Työkalut
Muilla kielillä