Mamba

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Mamba on eräs suomen kuuluisimmista juntti-pop-iskelmä-yhtyeistä, vaikka kukaan ei sitä haluaisi. Mamba kuuluu niin sanottuihin porirock-yhtyeisiin, joiden kulta-aikaa elettiin 1980-luvun alkupuolella. Jo tuolloin Mamba ampui itsensä suomalaisen junttikansan sydämiin mitäänsanomattomilla pop-sävelmillä, kuten ”Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä” sekä ”Lauantai-ilta”. Mamba täyttää kaikki porirockin tunnusmerkit niin hyvin, kuin ne vain ikinä pystyy täyttämään – Mamban musiikkia eivät kuuntele kuin täysin pihalla kaikesta olevat juntit ja yhtyeen kappaleet ovat joka ikinen niin sisällöttömiä ja mitäänsanomattomia, että sitä voidaan pitää jo taiteena. Esimerkiksi samaan porirock-genreen kuuluva -yhtye on monesti yrittänyt päästä mitäänsanomattomuudessa Mamban tasolle siinä kuitenkaan onnistumatta.

Mamban takaa löytyy kalju mies, laulaja-kitaristi-lauluntekijä Tero Vaara, joka on eräs mitäänsanomattoman juntti-pop-musiikin sanansaattajista ja tiedostaa tämän itsekin varsin hyvin. Tero todella uskoo itseensä ja tekee kaikkensa saadakseen ihmiset aivopestyä juntti-popin kannattajiksi, eikä anna häiritsevien tekijöiden, kuten Jouni Hynysen hidastaa toimintaansa. Mamban roudareita Tero on käskenyt ”hoitamaan tehtävänsä hyvin, että he voisivat jatkossakin syödä samassa pöydässä tähtien kanssa”. Sekä Hynynen, että laiskat roudarit ovatkin joutuneet nöyrtymään tuon tuulipukukansan messiaan edessä. Tero Vaaraa lukuunottamatta muilla Mamban jäsenillä ei ole mitään merkitystä ja siksi emme mainitse heitä tässä. Mahdotontahan se olisikin, sillä Teron tapoihin kuuluu ”uudistaa” kokoonpano joka toinen kuukausi. Mamban riveihin päästäkseen muusikon on ylitettävä tietty junttiusaste ja tämän asteen ylittämiseen ei moni pysty. Soittotaidolla tai muilla turhilla sivuseikoilla ei ole mitään merkitystä.

Vaara nostatti ankaran myrskyn kaljalasissa syksyllä 2007 arvosteltuaan nimimerkkinsä pitkä, pätkä, liuhu, luihu, loihu, torttu, narttu, uffe, peffa tai jaffa taakse hautautunutta hahmoa tämän ammatillisten priorisointiongelmien vuoksi. Julkinen ripitys ja pikkuvittuilu nostatti turhamaisessa ja huomionkipeässä osassa tekniikkapuolen kanssaeläjiä ennennäkemättömän Vaara-antipatian, joka purkautui kriittisenä nettikirjoitteluna ja puskasta ampumisena.

Hulppeinta antia inter-webin änkytyksestä: Nää Tero Vaaran puheet ja kirjoitukset, siis puoletkin tuosta johtaisi Ranskassa tai Briteissä teknisen henkilöstön asettamaan työsaartoon (joka pitää kanssa).

Todistajalausuntojen mukaan Vaaralle on yks jos toinenkin teknis-alkoholistis-orientoitunut toimija tarjonnut kokemuksia, joista Ranskassa tai Briteissä olis vedetty reilusti turpaan.

Radio Nova on ottanut päätehtäväkseen levittää Mamban ilosanomaa ja jokin on pahasti vialla, jos kuuntelet Radio Novaa tunnin ajan, etkä kuule tänä aikana kanavalta ainoatakaan Mamban kappaletta. Sydäntalven aikaan Radio Novalla on yleensä tehosoitossa ”Vielä on kesää jäljellä”-kappale. Tämän epäillään johtuvan siitä, että juntit ovat niin yksinkertaista kansaa, että heillä on aina tämän kappaleen soidessa kesä, vaikka ulkona olisikin 30 astetta pakkasta.