Mäntyharju

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Menduharjun alue sen parhaina vuosina.
Siinä epätodennäköisessä tilanteessa, että haluat tietää, missä Mäntyharju on, tästä saat sen helposti selville.

Mäntyharju (ruots. Tallås) on kunta Etelä-Etelä-Savossa. Naapurikuntia ovat Mikkeli, Hirvensalmi, Pertunmaa, Kouvola, Heinola sekä Springfield. Kunnan erityispiirteitä ovat männyt ja harjut.

Historia[muokkaa]

Pysyvä asutus Mäntyharjulle tuli vuonna 1593, kun Hollolan katolilainen seurakunta pakeni uskonpuhdistusta esivallan ulottumattomiin ja perusti kappelin erään mäen huipulle. Seurakunnan nimeksi oli ehdolla mm. "Yksisarvinen" ja "Sateenkaarikirkko", mutta perinteisempi ratkaisu "Mäntyharju" vei lopulta voiton. Alueen asukkaat kehittivät ajan mittaan oman kulttuurinsa, johon kuului olennaisena osana pastori Ulrich Randelinin muukalaisten karkoittamiseksi kehittämä "musiikki". Mäntyharju merkittiin karttaan ensimmäisen kerran vuonna 1743, kun Turun rauhan mukaisesti Ruotsin ja Venäjän raja siirtyi kulkemaan Kiepin salmen kohdalta. Kaksi paikallista yrittäjää, Jouko Kovaleff ja Jouko Ivanov, keksivät rakentaa sillan salmen yli ja perustaa huoltoaseman sen Venäjän puoleiselle rannalle. Ruotsin puolella asuvat mäntyharjulaiset ryhtyivät käyttämään uuden huoltoaseman palveluita, koska Venäjän puolella löpö ja tupakka oli luonnollisesti halvempaa ja lähimmälle Shellille oli yli 150 vuotta matkaa. Halvan löpön ja tupakan saanti houkutteli alueelle maanviljelijöitä kauempaakin, ja alueen väkiluku kasvoi. Huoltoaseman yhteyteen avattiin hampurilaisravintola vuonna 1759 ja matkamuistomyymälä 1770.

Liiketoiminta muuttui totaalisesti vuonna 1809, kun Suomen sota päättyi ja sotilaille tuli aivan liian paljon vapaa-aikaa. He ryhtyivät notkumaan Kiepin huoltsikan peliautomaateilla ja lorvailemaan television tuona katsoen milloin mitäkin ulkomaista urheilulähetystä. Huoltsikan bisnekset meinasivat kaatua, kun raja siirtyi n. 500 kilometrin päähän ja halvan löpön ja tupakan vetovoima ei enää riittänyt. Niinpä silloinen omistaja Teppo Dzugasvili päätti perustaa Mäntyharjulle ilotalon, josta tuli nopeasti hyvin suosittu. Työllistävä vaikutus oli suuri, ja pian alueella oli kolmekymmentäkahdeksan baaria, kuusi kasinoa, LSD-laboratorio ja Minimani. Lähialueiden miehet paheksuivat menoa vaimojensa kuullen, mutta kävivät iltaisin Mäntyharjulla nauttimassa halvasta huvista ja laillisesta kannabiksesta. Työpaikkojensa puolesta pelkäävät hirvensalmelaiset hyökkäsivät Mäntyharjulle kesäkuussa 1814, mutta ilmassa leijui niin paljon kannabishuuruja että he unohtivat mitä olivat tekemässä. Vielä tänäkin päivänä Mäntyharjulla on vahva hirvensalmelaisvähemmistö.

Mäntyharjun maine kiiri kauas, ja pian kaikki koko keisarikunnassa tiesivät, mistä sai halpaa kannabista ja römpsää. Viimein, vuonna 1821 keisari Aleksanteri I Sänkileuka päätti, että mäntyharjulaisten säädyttömyys on saatava loppumaan ja lähetti armeijansa hillitsemään sekasortoa. Pitäjään nimitettiin nimismieheksi Peter Långkort, joka oli uskovainen, absolutisti, kokoomuslainen ja kaiken kaikkiaan hyvin huumorintajuton mies. 1822 LSD-laboratorion henkilökunta häädettiin Kouvolaan ja rakennuksessa aloitti toiminsa Nimettömät Narkkarit -terapiakerho. Ihmisiä kannustettiin muutenkin elämään hyvien tapojen mukaisesti jakamalla iloisia turpasaunoja niille, jotka esimerkiksi pettivät vaimojaan, ja muutamassa vuosikymmenessä ilotalon liikevaihto laski 300 000:sta markasta noin viiteen markkaan vuodessa. (Ainoa asiakas oli Koirakiven Eero, joka kesti turpasaunat loppuun asti. Hänkin kuoli 1861.) Pelastaakseen kunnan rapistuvan talouden kunnanjohtaja Teppo Dzugasvili ryhtyi puuhaamaan Mäntyharjulle rautatietä ja uutta teollisuutta. Valitettavasti kunnan hallintosäännön mukaisesti urakasta suoritettiin kilpailutus, jonka voitti mäntyharjulainen betoni- ja rakennusalan yritys. Työt alkoivat huhtikuussa 1827, ja vuonna 1882 rataa oli saatu valmiiksi vain kaksi kilometriä (sekin väärään suuntaan). Tuolloin keisari Aleksanteri III puuttui peliin ja lähetti omat miehensä asialle - kohtalokkain seurauksin. 1889 valmistunut Savon rata toi pohjoisesta mukanaan kaikenlaista roskasakkia, kuten gryndereitä, trokareita, alkoholisteja[1] ja kepulaisia. Asuntopulan ja kunnassa syntyneiden levottomuuksien[2] vuoksi rettelöitsevä liikaväestö päätettiin sijoittaa kunnan länsiosaan, jonne perustettiin 1929 Pertunmaan kunta.

Nykyaika[muokkaa]

Mäntyharjulla on nykyisin rautatieaseman lisäksi neljä ostoskeskusta, moottoriurheilurata, lukuisia ravintoloita ja ravitsemusliikkeitä, museoita, urheilukenttiä, kesäteattereita, työllistävää teollisuutta, loistavat tieliikenneyhteydet sekä kattavat koulutus- ja terveydenhuoltopalvelut. Mäntyharju onkin ollut useana vuonna Suomen onnellisin kunta. Osasyynä tähän pidetään tosin sitä, että parinsadan vuoden takaiset LSD-päästöt ovat päätyneet pohjaveteen ja sitä kautta vesijohtoveteen. Ei voi myöskään jättää mainistematta, että kaksi aikamme merkkihenkilöä, Mr Lothar ja Kake Randelin ovat kotoisin Mäntyharjulta, mikä väistämättä lisää kuntalaisten onnellisuutta. Mäntyharjulta on kotoisin myös Kokoomuksen varapuheenjohtaja, oikeusministeri Antti Häkkänen, joka on Helsingin Sanomien mukaan Suomen oikeistolaisin poliitikko.[3]