Lentopallo

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ottelu kesken.

Lentopallo on sisällä pelattava pitkien ihmisten joukkuelaji. Se kuuluu pyöreällä esineellä suoritettavien tekojen alalajistoon. Lajissa on tarkoituksena lyödä yleensä ilmalla täytettyä palloa verkon yli vastustajan kenttäpuoliskolle. Pallo ei saa koskettaa kenttää siten, että tuomari näkee. Lentopalloseurat ovat hyvin köyhiä. Tästä syystä kentällä olevia pelaajia ei ole yhtätoista, kuten varakkaammissa lajeissa. Lentopallopelissä kentällä on vain kuusi pelaajaa, joista yhdellä on yleensä pelipaitojen vähyyden vuoksi erilainen paita. Monissa muissa joukkuelajeissa peli ja pelaajat aaltoilevat kenttäpuoliskolta toiselle, mutta lentopallossa pelaajien kunto ei ole samaa tasoa. Tästä syystä molemmat joukkueet pelaavat vain omalla kenttäpuoliskollaan.

Lentopallossa ryhmähenki on kohdallaan. Jokaisen voitetun pisteen jälkeen kokoonnutaan yhteen halaamaan ja vetämään happea. Jotkut ovat kritisoineet sitä homomaiseksi, mutta lentopalloilijat eivät välitä, sillä se nostattaa ryhmähenkeä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ja halitilanteessa voi kätevästi pyyhkiä hikiset ja räkäiset kätensä kaverin pelipaitaan.

Lentopallosta on tehty muunnelmia, kuten beach volley, lyh. beach (äännetään [piitzghi]). Sana beach tarkoittaa: laskea rantaan,ajaa rantaan,vetää maihin. Nimensä Beach volley on saanut siitä, että pelin aikana pelaajat juovat paljon ja käyvät siksi pelin aikana usein rannassa "laskemassa laiturille". Samoin maihin vetäminen kuuluu olennaisena osana beach volleyhin. Pelaajat kompuroivat epätasaisella hiekalla tavan takaa ja lentävät turvalleen yhtä usein.

Pelaajat[muokkaa]

Jokaisella kenttäpelaajalla on yleensä oma rooli.

  • Yleispelaaja: Tämä pelaaja ei osaa mitään pelin osa-aluetta kunnolla eikä oikein tiedä, mitä pallolle pitäisi tehdä ja siksi hän vain sählää joka paikassa.
  • Hakkuri: Nimensä mukaisesti hakkurin tehtävänä on hakata vastustajajoukkueen ärsyttäviä pelaajia. Joukkueen poliisi.
  • Passari: Pelaaja, joka ei uskalla itse lyödä palloa toiselle kenttäpuoliskolle, vaan "passaa" pallon aina toiselle pelaajalle, jos se vain muille "passaa".Passari juoksee koko ajan kentällä, koska ei tiedä missä pitäisi olla
  • Libero: Toimii alimpana pelaajana ja jo pienen kokonsa vuoksi joutuu usein pelin tiimellyksessä isojen pelaajien tallomaksi. Joukkueen arin pelaaja, joka pelkää palloa niin, että pyrkii joka tilanteessa pysymään mahdollisimman kaukana verkosta.
  • Keskitorjuja: Tämä pelaaja torjuu muiden seurojen ostotarjouksen eikä ikinä vaihda seuraa.

Tuomarit[muokkaa]

Lentopallotuomarit koulutetaan Pohjois-Koreassa. Tiukan kahden päivän intensiivijakson aiheina ovat mm. Asiakkaan aito kohtaaminen, Suuret lentopallotuomarit, It's easy to whistle-Best of Roger Whittaker ja Aggressiivisen katsojan taltuttaminen. Kurssin jälkeen he kolmantena päivänä palaavat kotimaansa tuomaritorneihin ja ovat sieltä valmiita tuomitsemaan sekä eläviä että kuolleita. Koulutuksen jälkeen heitä on soveliasta puhutella termillä suuri, rakastettu johtaja. Pelitilanteessa puhuttelu ei käy.

Monessa muussa lajissa näitä oikeudenjakajia kutsutaan erotuomareiksi, mutta lentopallossa riittää sana tuomari, koska pallon erottaminen hämärässä palloiluhallissa on monelle kokeneemmalle tuomarille hyvin haasteellista.

Tuomarin käytetyimmät käsimerkit[muokkaa]

Kun tuomari viheltää pilliinsä, pelaajat jähmettyvät paikoilleen kasvoillaan "ai mää vai" -ilme. Jotta tästä päästäisiin eteenpäin, ovat tuomarit kehitelleet tavan ilmaista itseään erilaisin käsimerkein. Rakastetun johtajan ei sovi olla suorassa puhekontaktissa alaistensa kanssa.

Kun tuomari asettaa kätösensä ns. kuppiasentoon ja nostaa hitaan arvokkaasti kättään, tämä tarkoittaa sitä, että pelaajan on nostettava pelaamisensa tasoa, jotta ottelu voi jatkua.

Kun tuomari nostaa vihellyksensä jälkeen kaksi sormea pystyyn, tarkoittaa tämä sitä, että tuomari on haltioitunut tajutessaan, että hän on ainoa ihminen hallissa, joka näki tilanteessa olleen virheen. Siksi hän tervehtii pelaajia ja yleisöä ns. voitonmerkillä.

Kun erä tai ottelu päättyy, pitää tuomari itsensä kanssa pienen hartaus- ja kiitoshetken, jossa hän kiittää ja palkitsee itseään täydellisestä suorituksesta. Tällöin hän laittaa kädet ristiin rinnan päälle kämmenet kohti olkapäitään. Tämä itsehalaus vahvistaa tuomareiden itsetuntoa entisestään.

Kun tuomari nostaa molemmat kyynärvarret eteen ja kääntää kämmenet oman naamansa suojaksi, ikäänkuin silmälapuiksi, tarkoittaa tämä sitä, että tuomarilla ei ole mitään näköhavaintoa siitä, mihin pallo katosi.

Koleassa hallissa tuomari saattaa joskus lämmitellä pyörittämällä käsivarsiaan toistensa ympäri. Tämä on samalla tuomarin oma hartaushetki, jolloin hän vajoaa transsiin. Jotkut joukkueet osaavat käyttää tämän tuomarin hetkellisen herpaantumisen hyödykseen ja ottavat heikkokuntoisempia pelaajia pois kentältä ja lykkäävät huilanneita pelaajia tilalle.

Kun pallo on vasta tulossa peliin eli alkamassa on joko hypäri tai leija, ohjaa tuomari kädellään palloa pitävää pelaajaa. Tuomari ojentaa kätensä ja koukistamalla sen rintamuksensa eteen näyttää suunnan, jonne palloa olisi tarkoitus saada suunnattua.

Joidenkin tuomareiden päähän asennetaan Pohjois-Koreassa siru, joka antaa sähköiskun kuuden sekunnin kuluttua edellä kuvatusta syöttösuuntamerkinannosta. Kun sähköisku on hetkeksi lamauttanut tuomarin, hän yrittää nostaa mahdollisimman monta sormea pystyyn. Huhutaan, että Pohjois-Suomessa jotkut tuomarit ovat pystyneet nostamaan jopa kahdeksan sormea yhtä aikaa pystyyn.

Kun tuomari hipaisee kämmenellä toisen pystyssä olevan käden sormenpäitä, tarkoittaa tämä sitä, että tuomari oli ihan sillä hilkulla, että olisi nähnyt, mitä edellisessä tilanteessa tapahtui.

Kun tuomarin osoittaa kädellä kohti verkon alla olevaa viivaa, tarkoittaa se, että pelaajan suoritus oli alta lipan. Useamman samanlaisen käsimerkin jälkeen valmentajalla on velvollisuus kutsua pelaaja penkille puhutteluun, tai pyytää tuomarilta mehutaukoa koko joukkueelle. Useimmiten se joukkue, jolla on enemmän alta lipan -suorituksia, häviää koko ottelun.

Jos palloa on palauteltu verkon yli jotenkin erityisen näyttävästi tai muuten mieleenpainuvasti, tuomari voi nostaa molemman käden peukalot ylöspäin. Tämä tarkoittaa sitä, että tuomari tsemppaa molempia joukkueita, ja haluaa nähdä saman palloittelurallin uudelleen.

Säännöt[muokkaa]

Pallo, joka on mitä ilmeisimmin koottu banaanin kuorista.

Kenttä koostuu yhdestä alueesta, joka on jaettu kahtia verkolla (huom. kalaverkko ei käy). Verkon korkeus on n. 2,5 metriä. Kentän laidalle on neljä tuomaria; yksi verkolla, kaksi päätyrajoilla ja yksi todennäköisimmin nukkuu.

Peli alkaa aloituksella. Aloitustapoja on kaksi: hypäri ja leija. Hypäriä käyttävät ne pelaajat, joiden maha ei ole jännityksestä sekaisin. Hypärissä pelaaja hyppää ilmaan ulottuakseen korkealle heittämäänsä palloon. Leijan syöttäjät eivät suolisto-ongelmiensa vuoksi uskalla hypätä. Tuntiessaan kaasupaineita he ottavat muutaman hätäisen juoksuaskeleen ja sysäävät pallon vain nopeasti pois käsistään. Silti hyvin usein heidän syöttäessään ryppynaru pettää, ja halliin leijailee outo tuoksu. Tästä nimi leija.

Kun pallo on saatu toimitettua syötöllä toiselle puolelle verkkoa, kuittaa ns. vastaanottovirkailija pallon saapumisen omalle kenttäpuoliskolle. Hän pyrkii käsivarsillaan tai sormillaan kimmauttamaan palloa ylöspäin, jolloin pelaajat ja tuomarit voivat tarkistaa, onko kenttäpuoliskolle saapunut pallo ns. hyväksyttyä mallia. Usein näin ei ole, joten muut joukkueen pelaajat pyrkivät yhden tarkistuspallotuksen jälkeen toimittamaan viallisen pallon takaisin sinne, mistä se tulikin. Joskus vastapuoli ei hyväksy palautusta, vaan on sitä mieltä, että pallo on hyväksyttävää mallia eikä suostu sitä enää ottamaan takaisin. Joskus tätä vuoropallottelua kestää pitkäänkin, mutta yleensä verkon molemmissa päissä olevat tuomarit tympääntyvät jossain vaiheessa joukkueiden leikkimieliseen kisailuun ja viheltävät pelin poikki. Näissä tilanteissa yleensä käy niin, että katsojat suivaantuvat, kun kivannäköinen pallon palauttelu mielivaltaisesti katkaistaan. Myös pelaajat saattavat käydä kysymässä tuomareilta, miksi leikki keskeytettiin. Silloin tuomari suuttuu eikä kenelläkään ole enää kivaa.

Palloa pelataan lyömällä tai potkimalla sitä. Yksi pelaaja ei saa koskea palloon kahta kertaa peräkkäin. Tämä on kuitenkin sallittua, mikäli tuomari ei näe.

Ottelu koostuu maksimissaan viidestä erästä. Erän voittaa saamalla 25 pistettä, joista ainakin kaksi on saatu tuomarin erehdyksellä.

Taktiikoita[muokkaa]

Lentopallossa käytetään käsimerkkejä esim. kertomaan, mikä kuvio seuraavaksi suoritetaan. Esimerkkinä mainittakoon keskisormen näyttäminen, joka merkitsee joukkotappelun alkamista. Tuomarille näytettynä keskisormi tarkoittaa tuomarin huonoa toimintaa.

Ohessa lista yleisimmistä pelitaktiikoista.

Travian-taktiikka[muokkaa]

Jokainen pelaaja saa yrittää vuorollaan lyödä palloa vastustajan kenttäpuoliskolle. Taktiikkaa kutsutaan myös nimellä "farmaus".

Katapultti[muokkaa]

Aivan kentän takarajalla on pelaaja, joka "sinkoaa" pallon vastustajan kenttäpuoliskolle ja muut pelaajat odottavat verkolla torjuntatehtävissä.

Kilpikonna[muokkaa]

Puolustava pelaaja vetäytyy kuoreensa kilpikonnan lailla, yrittäen väistää tahallista vahingoittamisyritystä. Useinmiten väistö onnistuu. Vaikkei kilpikonna täysin onnistuisikaan, niin takapuoleen tulevat osumat eivät satu samalla tavalla kuin etupuolelle, kuten vaikka käsivarsille tai sukukalleuksille osuvat pallot. Kilpikonna-puolustusta suosivat etenkin "Libero-pelaajat", jotka ovat saaneet nimensäkin käyttämiensä lisäsuojien ansiosta.

Tulppaani[muokkaa]

Tulppaani on pikemminkin tekniikka, jolla yritetään saada vastustajan peli sekaisin. Tulppaanikosketus suoritetaan noin navan korkeudella pitäen kämmenen alaosat yhdessä ja sormet tulppaaniin terälehtien muotoisessa asennossa ylöspäin. Tulppaani on erityisen tehokas kosketus nopeissa pallontavoittelutilanteissa. Tekniikan sallimisesta neuvotellaan pelin kuluessa päätuomarin kanssa, ja tuomari päättää usein neuvottelun nostamalla eri värisiä kortteja taskustaan.

Tiikeri[muokkaa]

Silloin tällöin pelaajalla on jäänyt kengännauhat auki, ja hän kaatuu näyttävän näköisesti (tiikerimäisesti) pitkin pituuttaan muka palloa tavoitellen. Tiikerin voi myös suorittaa kompastumalla palloon tai toisen pelaajan jalkoihin.

Vaatetus[muokkaa]

Hyvä ja mukava asuste on pelin sujuvuuden A ja O. Asuste koostuu paidasta sekä tiukoista ja pienistä shortseista. Myös miehet joutuvat käyttämään kyseisiä housuja. Pelaajat eivät siis häpeile takapuolensa esittelemistä. Hyvältä näyttäminen onkin yksi lentopallon tavoitteista.

Miesten mielestä naisten otteluissa tiukat shortsit eivät ole haitaksi. Kohteliaat ja sivistyneet katsojat katselevatkin pelaajia salaa ja kiistävät kaiken, mikäli heitä syytetään. Yleensä pelaajat ovat autuaan tietämättömiä katselusta ja hyvä niin.

Suomen Zombie-lentopallomaajoukkueen uudet lempinimet[muokkaa]

Vuoden 2017 yläkerran peli-iloihin ja ilmoihin siirtyneen entisen suojelijansa, presidentti Mauno Koiviston muistonmukaisesti, Hikipedian kielipuolinen toimitus suosittelee lämpimyydellä seuraavia uusia lempinimiä kutsumanimiksi Suomen miesten lentopallon maajoukkueelle:

  • Koivistolaiset
  • Lentis-Manut
  • Manun pojat (turkuraattorin mukaan: Manum Boja - MB)

Katso myös[muokkaa]