Labradorinnoutaja

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Labradorinnoutaja
Labbis.jpg
Alkuperämaa Kanada
Ulkonäkö
Väritys säämiskänkeltainen, ruskea tai musta
Säkäkorkeus alle metri
Pää on, sisältö tyypillisesti 2-8 kuivaa hernettä
Raajat yleensä neljä
Häntä jytäkkä, niittää alle satakiloiset hyvältä säteeltä

Labradorinnoutaja labbis on yksi maailman suosituimpia koirarotuja. Sen juuret juontavat 1700-luvun Kanadaan Labradorin niemimaalla olevaan New Foundlandin saareen, missä olivat tämän mainion noutajan esi-isät. Vielä tänäkin päivänä ne yrittävät noutaa Labradorin takaisin, mutta vähäisistä voimistaan johtuen heidän on tyydyttävä Hesariin. Luultavasti nämä muinaiset koirat olivat risteytyneet hylkeiden kanssa jo satoja vuosia aikaisemmin, tästä johtuu mm. näiden koirien hyvä uimataito, eristeenä toimiva kolmen sentin ihrakerros ja kuuttimainen katse. 1900-luvun alussa Englantilaiset pioneerit jalostivat näistä suurista kömpelöistä koirista newfoundlandin koiran ja labradorinnoutajan. Labradorinnoutajasta tuli kuitenkin Englannissa suositumpi rotu, koska fasaanijahdissa tweedpuvun housut eivät kastuneet kuolasta läheskään yhtä paljon kuin ”nöffin” kanssa touhutessa.

Värit[muokkaa]

Rotumääritelmän mukaan labradorinnoutajia on kolmen värisiä. Väreistä musta on monien mielestä oikea labradori, mutta tosiasiassa vaalea eli keltainen on lähes yhtä yleinen. Harvinaisin väri on ruskea, jonka tunnistaa maksanruskeasta turkista ja vaaleasta kirsusta, joka on varsinkin pakkasella monesti possunpunainen.

Tunnistaminen[muokkaa]

Vaalean labradorin sekoittaa helposti kultaiseennoutajaan, mikä saattaa monesti koitua kohtalokkaaksi, varsinkin jos on iskemässä koiran omistajaa. Labradorinnoutajaa kun ulkoiluttaa monesti yhteiskuntaan sopeutunut tai sopeutumaton henkilö kuten metsästäjä, opiskelija, poliisi tai narkomaani. Kultainennoutaja taas löytyy pääsääntöisesti ainoastaan höyryttämästä Volvo V70 -merkkisten autojen takaikkunoita tai kesämökkien ja täyteen ahdettujen omakotilähiöiden pihoilta.

Käyttö[muokkaa]

Labradorinnoutaja on monikäyttöinen koirarotu. Sillä on luonnostaan suunnaton kiinnostus mm. veteen, mutaan, ruokaan (omaan ja muiden), huumeisiin, räjähteisiin, kuolleisiin eläimiin ja kuolleisiin ihmisiin. Nämä ominaisuudet tekevät siitä oivallisen rodun niin seurakoirana kuin työkoirana tullin, poliisin ja pelastuslaitoksen käytössä. Myös sokeat hyötyvät sen sisäsyntyisestä taidosta ymmärtää vasen –ja oikeanpuoleista liikennettä. Vanhoissa salaisissa Temppeliherrojen dokumenteissa mainitaan myös kyky havaita henkiä. Tämän mystisen taidon voi vielä nykyäänkin havaita mm. siitä, että toisinaan koiran voi löytää tuijottamasta pitkiä aikoja seinään ilman havaittavaa syytä.

Jalostus[muokkaa]

Labradorinnoutajan ja chihuahuan risteytystä kutsutaan kiinanharjakoiraksi (vrt. hevonen + aasi = muuli).