Kylmä sota

Kylmän sodan propagandaa 1939-40

Kylmä sota on sodankäyntiä, joka tapahtuu pääosin viileissä olosuhteissa. Suomalaiset pääsivät tutustumaan kylmään sotaan erityisesti talvella 1939-40 ja saksalaiset sekä Lapissa talvina 1942-45 että Kaukasuksella 1942-1943. Kylmä sota aina ja kaikkialla on sekä sotaa vihollista että kylmyyttä vastaan. Myös itse sodassa voi tulla kylmä; silloin auttaa hakeutuminen tykistö -tai kranaattikeskityksen keskelle. Tällöin voi lämpötila nousta hetkellisesti hyvinkin korkeaksi.

Kylmän sodan ongelmat

Kylmään sotaan liittyviä ongelmia eri instituutiot maailmanlaajuisesti ovat käsitelleet kautta vuosikymmenien. Kylmän sodan epäinhimillisyyttä on erityisesti pohdittu ja pyritty luomaan selkeät kansainväliset pelisäännöt, joiden mukaan menetellä mikäli kylmä sota syystä tai toisesta syttyy. Erityisesti ydinaseiden käyttö kylmän sodan lopputuloksen kannalta on todettu epäoikeudenmukaiseksi, koska asiantuntijat ovat väittäneet ettei ydinaseiden avulla käytyä kylmää sotaa voi kukaan voittaa. Tämä on aiheuttanut ydinasesiilojen käyttömestareiden ja alempien toimihenkilöiden keskuudessa ilmeistä turhautumista ja työn mielekkyyteen liittyviä ongelmia; ovatko he sittenkin tärkeässä tehtävässään lopulta pelkästään turhan panttina? Suomi on kantanut kortensa kekoon kieltämällä maamiinat, koska räjähtäessään ja vammauttaessaan sotilaan kylmän sodankäynnin melskeissä voisi maamiinasta vaikeasti haavoittunut sotilas paleltua.

Amerikkalaiset kehittivät kylmää sotaa varten lämpöaalto-pommeja, jotka kuitenkin kiellettiin jonkun ihan-sama-sopimuksen §10 pykälän nojalla; Kylmän sodan on oltava kylmä sota ja herran jumalan on oltava herra jumala. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että kylmän sodan suosiminen on vähentänyt Yhdysvaltojen kannatusta maailmalla.

Alla rakentamisen! Tämä artikkeli on harvinaislaatuisen perseestä, koska se on keskeneräinen. Ota rukkaset ja vasara käteen ja rakenna sitä hieman valmiimmaksi.